Paloja Omakustantajapäivältä Korjaamolla

Hyvää, vapauttavaa vapaa-aikaa!

Mä kävin eilen palkkapäivän kunniaksi Splizzeriassa Saaran kanssa. Se kertoi tosi iloisen näköisenä lähtevänsä pian ulkomaanreissulle, ja mä sanoin oottavani vappua, jolloin olisi tarkoitus käydä grillaamassa puistossa pikku porukalla. Hassuteltiin Kampin Cyber Shopissa sovittaen erilaisia hattuja ja vappua varten ostin vihreän sprayhiusvärin.
Siellä Kampin ylimmässä kerroksessa on myös tatuointi/lävistysliike Kings tattoo; menin itsevarmana sisään että hitsi vie, nythän mä otan rustokorun, kun jo useamman kerran olin sitä ovea osoitellut. Niinpä olen parhaillaan parantelemassa helixiä. Oli kiva saada hoito-ohjeet paperilla, kun enhän mä taas muista lävistysten paranemisaikoja.

Jälkkärijäätelöiden (ja muiden makeiden herkkujen...) lomassa mainitsin osallistuvani tänään lauantaina Korjaamolla järjestettävään omakustantajapäivään, sekä kuvailin viime aikojen kirjoituksiani. Mä meinasin lähteä lentoon, niin innoissani olin mm. tapahtumaan ostamastani lipusta. Saara ehdotti, että käytäisiin katsomassa reitti valmiiksi. Mulla olisi saattanut kestää hetki kauemmin löytää se itsekseni aamulla, oonhan lauantaisin aika unelias.

Oli tosi mukavaa kävellä aivan rauhassa kesää enteilevässä säässä, niinpä kotiin lähdin vasta iltamyöhään. Rautatientorilla halatessa pyysin kaveria ottamaan yhteyttä, kun palailee reissusta. Saan sitten olla kateellinen kaikesta jännittävästä, mitä siellä saattaa kohdata. Istahdin paluubussissa peräpenkkiin, mutta sinnepä ei kannatakaan mennä: meluisimmat matkustajat kerääntyvät useimmiten sinne. Tällä kertaa lievästi humaltunut nuorimies katsoi mua punottavilla silmillään ja totesi, että "Vou, onko sulla joku pommi siellä repussa, kun kaivelet sitä?" Sitten se keksi tiedustella, olisiko mulla alkoholia myynnissä. Ei ole, valitan.

Tänä aamuna heräilin varhain, jotta en jännittäisi liikaa Korjaamolle menoa, ja täytyi muistaa hoitaa lävistystä suolaliuoksella. Oli hamefiilis, kuuntelin Olavi Uusivirran juuri julkaistun singlen Hän laulaa kuin kuolisi huomenna, olin ajoissa Töölössä. Vintti tuli täyteen kuuntelijoita. Istahdin pöytään, jossa sain juttukaverikseni runokirjan vasta julkaisseen naisen sekä graafikkona työskentelevän miehen. Saimme jokainen muistivihot joille olikin käyttöä, mutta postin kautta tulee innostavaa materiaalia myöhemmin, koska annoin yhteystietoni tapahtuman järjestäjälle PoD:lle (Books on Demand).

Kuulimme päivän aikana esimerkiksi e-kirjan julkaisemisen hyödyllisyydestä Elisa Kirjaa lanseeranneelta Essi Mantereelta. Jo tässä kohtaa sain paljon uutta tietoa. En ole ladannut ainoatakaan e-kirjaa, enkä ollut tähän mennessä hoksannut niiden perimmäistä ideaa. Lähinnä olen ihmetellyt, kuinka ihmiset jaksavat tuijottaa ruutuja kaunokirjallisuuden takia. Että eikö ole paljon miellyttävämpää hypistellä painettua kirjaa. Muistiinpanoja syntyi julkaisijan näkökulmasta.
Nasevasanainen Marika Siniaalto valotti somemaailman haltuun ottamista käyttäen omaa kirjaansa havainnollistamisesimerkkinä: "Ole läsnä siellä, missä kohderyhmä ja asiakkaat ovat".

Marika Siniaalto Grapevine Mediasta

Omat luovat kommenttinsa ja inspiraation lähteensä paljasti graafikko Tuomo Parikka. Hänen mielestään runokirjojen kansien suunnittelussa ei ole juuri rajoja.

Tuomo Parikka on palkittu muutamankin kerran kauneimmasta kansikuvituksesta.

Päivä saatettiin loppuunsa kolmen omakustantajan paneelilla. Viimeisessä kuvassa keskellä on esikoiskirjastaan kertova Eeva-Maria Lisko, jonka puheenvuoro innosti minua eniten. Hänen novelliteoksensa Kahvila kertoo tavallisten naisten elämästä, joka yllätyksellisen usein on itsessään suurta draamaa. Itsehän luen mieluiten novellikokoelmia, en saa keskityttyä paksuun kirjaan. Samastumispinnan hoksatessani päätin heti, että tahdon mennä tervehtimään Eeva-Mariaa. Kerroin hänelle, että rakastan lukea ja kirjoittaa runoja nimenomaan kahviloissa, ja että tulee helposti kuunneltua kanssaihmisten juttelua. Tämä novellisti tahtoo jättää paljon tilaa lukijan mielikuvitukselle, kun taas minusta on mukava keksiä detaljeja. Tässä on ensimmäinen kirjailijalta pyytämäni nimmari:

"Rohkeutta ensimmäisiin askeliin". Ihanat kannustuksen sanat.