Liian kiltti

Mua on sanottu aina kiltiksi, usein liiankin kiltiksi. No, olen vain halunnut olla ystävällinen. En ole juurikaan puntaroinut, olenko nyt liikaa vai juuri sopivasti, hyvänen aika. Mielestäni ihmisen perushyveisiin kuuluu toisten auttaminen, varsinkin jos se ei ole itseltä pois. Mua avunpyynnöt ovat harvemmin satuttaneet.

Ajatellaan vaikka, että joku kavereistani pyytää multa kympin lainaan. Jos lompakossa sattuu olemaan sen verran käteistä, toki heitän lainamassit käteen. Täytyy luottaa kaveriin: raha palautuu mulle heti, kun tälle on mahdollista. Jos menee kauemman aikaa, saan kyllä kuulla siitä.

Käyttäisin mieluummin sanaa reilu. Termi liian kiltti kuulostaa jo pahalta, koska liika on liikaa. Aivan kuin olisin tehnyt jotakin väärää.

Siispä olen naiivi, kun lupaudun ja uhraudun helposti? No ei. Ymmärrän muiden avuntarpeen. Sitä paitsi itselläni on joissain asioissa suuri kynnys pyytää jeesiä, joten jollain muullakin saattaa olla. Toisaalta, minä saan apua sitten vastavuoroisesti. Se kuuluu ystävyyteen ja perheen sisäisiin suhteisiin.

Toinen näkökanta: En ole ihan niin hyvä ihmistuntija kuin haluaisin, ja on mun hyväsydämisyyttä käytetty hyväksi, mutta eikö pitäisi soimata sitä hyväksikäyttäjää?
Kun olen vastannut toisen ihmisen likaiseen oveluuteen hymyllä, olen tiedostamattomasti tehnyt virheen. Kun taas vastapuoli on ollut toiminnastaan tietoinen.
Kyllähän minä opin varovaisemmaksi, mutta kiero ihminen on satuttanut itseään unohtamalla toisen kunnioittamisen.
Kunnioitus on kaiken perusta.