Ekat ruoka-annokset ostettiin vaimokkeen kanssa Karhupuistosta, joka oli jo täynnä myyjiä yhdentoista maissa. Se curry oli aamupalaksi todella tulinen, enkä valitettavasti saanut syötyä sitä loppuun. Eka vesipullo juotiin hetkessä, kun Hannakin läähätti. No eipä se mitään, "super suklainen kakku" sammutti koko polttelevan kielen. Hanna nouti kanelintuoksuisen pullapussin somalta mummolta, jonka tuotokset näyttivät ihanan kotitekoisilta.
Alkukesän kuvia toisesta Kallion puistosta:
Aurinko alkoi paistaa meidän kävellessä Hakaniemeen päin, ja huppari oli liikaa. Huomasin, että tulee kaunis päivä!
Tokoinrannassa ostin erilaisen suklaakakkupalan Planin teltalta. Ne olivat kuulemna halunneet asettua siihen leikkipaikan viereen. Toivottelin mukavaa päivää.
Täytyy kertoa, että mulle tuli samanlainen pumpulinen ihastusfiilis kuin viimeksi Tallinnassa. Niin olin odottanut leppoisaa lauantaita murun kanssa. Ja hei, kesä on oikeasti alkanut. Ei harmita!
Esplanadin puistossa oli niin paljon jengiä, kuin olin kuvitellutkin. Ja mä söin kolmannen palan kakkua nurmikolla istuen ja aatellen, että tähän tämä taas meni, todelliseen herkutteluun. Vaikka siitähän päivässä on kyse, erilaisten makujen ja ruokien kokeilemisesta.
Kyseisessa puistossa kierrellessä täytyy olla rauhallinen, sillä käveleminen on hidasta, eikä läheskään kaikkia kojuja ehdi ihmetellä.
Parillakin kojulla myytiin tuorepuristettua mehua. Lasillinen tulikin tarpeeseen siinä kuumudessa, joka suureksi osaksi johtui grilleistä ja muurinpohjapannuista.
Seuraava about ehdoton Ravintolapäivän tärppi on mun mielestä Vanha Kirkkopuisto. Sieltä halusin löytää lähinnä jotakin suolaista, mutta miedon tofun lisäksi tuli hamuttua marjapiirakkaa sekä keksejä, joiden hintaa oli keretty jo alentaa.
Juu-u, oli aika täysi olo. Hanna naureskeli, että on siinäkin herkkusuu. Olin valmis lähtemään kotiin; kaikki tärkeimmät puistot oli nyt nähty ja laukussa odotti vielä jotakin purtavaa.
Nähtävästi Ravintolapäivää vietetään tästä lähin kerran vuodessa. Näinkö on?
