Kylläpä aika rientää

Kuulen aina välillä tuumailtavan, että "Kylläpä se aika rientää", tai "Ai siitäkin on niin kauan." Yksi versio kuuluu: "Tässähän tuntee itsensä vanhaksi", ja sekin viittaa siihen, että huomataan jostakin tapahtumasta kuluneen yllättävän kauan.

Eilen aamulla metrossa huomasin ajattelevani, että niin sitä on tottunut kuulemaan kuulutuksen "Helsingin yliopisto,  Helsingfors universitet". Aiemmin nimenomainen pysähdyspaikka oli  Kaisaniemi.
Tänään HS Metro- lehden kolumnissa puhutaan kyseisestä metropysäkistä ja kerrotaan, että pysäkin nimen vaihdosta on neljä vuotta. Siis JO neljä vuotta. Heti alkaa muistella: mitä mä oon tehnyt viimeisimmän neljän vuoden aikana.

Nyt kun odotan kouluun pääsyä, oon puheessani maininnut entisiä opiskelukavereita. Sitten oon hoksannut, että mä en oo muuten ollut moneen vuoteen yhteydessä niiden tyyppien kanssa. Facebookia vielä selatessani mulla tuli välillä mieleen etsiä joku koulukaveri sieltä, että mitähän se mahtaa duunailla. Mutta moisessa pälyilyssä ei ole mitään mieltä, koska enhän mä enää tunne niitä. En mä tee mitään niillä tiedoilla, joita profiileihin on lisäilty.

Vielä yksi esimerkki ajan kulumiseen liittyen:
Opin pienenä monia iskelmiäkappaleita ulkoa, ja edelleen osaan luritella niitä samoja. Kun Vain elämää- ohjelmassa laulettiin Satulinnaa, tuli elävästi mieleen, kuinka lauleskelin sitä keinussa päivähoitopaikassa.