Yleisfiilis
Hankin parin päivän "varoitusajalla" lipun Happoradion keikalle The Circukseen. Kyseessä oli Kaunis minä- albumin 10-vuotisjuhlakeikka, joten pitihän mun mennä klassikoita todistamaan. Levyltä löytyvät mm. biisit Che Guevara sekä Puhu äänellä jonka kuulen.Che:n aikana jengi lauloi loistavasti mukana, ja itsekin tohdin avata suuni kunnolla. Myös jälkimmäiseksi mainitun kappaleen lyriikat raikuivat permannolla selvinä, enkä mäkään tohtinut olla luikauttamatta. Unelmia ja toimistohommia- coverin kajahtaessa ilmoille muistin kaikki sanat. Eipä noihin biiseihin kyllästy mitenkään, ja suosio täytyy osoittaa yhteislaululla.
Yhdessä biisissä kävi fiittaamassa Katri Ylander, ja muutaman biisin ajan lavalla soitti bändin kokoonpanon lisäksi jousisoitinryhmä.
Itä-Suomessa tuulee- biisi muistutti mua Oulaisissa asumisestani. Ostin tuolloin Happoradion kokoelmalevyn nimeltään Jälkiä, joka pitää sisällään tutuimpia hittejä vuosilta 2001-2011, sekä Joensuun Carelia-salissa äänitettyä materiaalia. Itä-Suomessa tuulee on tokalla cd:llä 12. biisi.
Tuolloin Oulaisissa koin ensimmäinen Hapis-keikkani, jonne pyysin mukaan veljeni vaimon. Siitä kokemuksesta jäi päällimmäisenä mieleen se, että kuulin keikasta silloisessa työharjoittelupaikassa, ja illan jälkeen sain toimittajalta muistoksi muutaman kuvan bändin jäsenistä.
Kaikkiaan perjantainen setti oli hyvin vaihteleva. Vaikka mentiin Kaunis minä- otsikon alla, saatiin kuulla muidenkin levyjen tuotantoa.
Muistan havainneeni selvästi, miten lämpö tiivistyi yleisön kesken. En ois selvinnyt siellä pitkähihaisessa paidassa.
En ymmärrä, miksei pitkät hiukset vapaina hyppivien naisten niska hiostu. Mun pää oli loppua kohden ihan märkä, niin että pyyhin hikeä otsasta ja ohimoilta ja tunsin, miten sitä valui niskassakin.
Entä miksi muilla naisilla näytti meikki pysyvän vähintään kohtalaisena naamassa, kun mulla ois ripsari kadonnut silmien alle? Oli paras ratkaisu jättää se pois. On epäreilua olla se ainut peikkona ulos kävelevä musadiggari.
En tiedä, miten arvioisin The Circuksen keikkapaikkana. Koska mesta oli mulle ihan uusi, ajatus itsessään vei aika lailla huomion. K-18 keikalla näytti alkoholi olevan aika suuressa arvossa, eli juotavaa sai anniskelualueen lisäksi käytännössä katsoen aivan lavan vierestä. Hälinä oli lähes korviinpistävää, mutta oli tietty bändin etu, että Tykin mukaan paikalla oli suurempi jengi kuin Helsingin kaikoilla koskaan.
Mulla on yksi asia myönnettävänä:
Mun keikkafiilis oli tänä iltana erilainen kuin Olavi Uusivirran keikoilla. Oon käynyt kuuntelemassa Olavia monet kerrat, (sattumoisin useimmiten Tavastialla) ja siellä oon kuin...kotonani. Jos siinä on mitään järkeä? Tarkoitan, että OU:n meininki on mulle hyvin tuttua ja sen fanien seassa tunnen olevani yksi niistä, mutta nyt tiedostin, että näen Hapiksia vasta toista kertaa livenä.Happoradio on super kova yhtye, mutta en tunne vieläkään ihan koko tuotantoa. Herää kysymys: miksi ihmeessä en ole kuunnellut jokaista levyä tai ainakin lukenut lyriikkoja läpi, vaikka tahdon ihailla Aki Tykkiä? Herää, pahvi!
Esimerkiksi: ei sillä että fiilistä olisi latistanut, mutta huomasin Kauniin kääntöpiirin menevän omalta osalta hakemiseksi.
Millaista liveyleisöä tunnistin tällä kertaa:
- Bestikset, jotka ottivat yhteisselfieitä hampaat vilkkuen. Huomatessani kaksikon, pujahdin paremmalle paikalle. Ei näiden iloisessa tunnelmassa ollut mitään vikaa, mutta en henkilökohtaisesti halunnut olla ihan niiden takana, koska en halunnut niiden luulevan että kuuntelen niiden juttuja.- Nuori pariskunta. Mies piti naisen lantiolta kiinni, kävi kerran hakemassa lisää juotavaa molemmille. Tämä liike täytyi huomioda siten, ettei tullut astutuksi miehen paikalle.
- Itsepä änkesin suht eteen missä oli kaikkein tiiveintä, mutta vähän huoletti etukäteen, etten n. 160-162cm pitkänä pätkänä näkisi kunnolla lavalle, jos eteen rynnisi joku pidempi. Yksi hujoppi käväisi siinä, mutta onneksi siirtyi uudestaan.
- Muita bissen kanssa väkijoukkoon ahtaavia. Onhan se kätevää tilata kaverille kans samalla hakukerralla, mutta vaikka kädet olisikin varatut, voi kyynärpäällä pukkimisen sijaan sanoa vaikka "hei, sori" päästäkseen etenemään. Mulkaisin paria tyyppiä vihaisesti säikähdettyäni niiden vieraita, teräviä kyynärpäitä.
- Keikkakuvien ottajia. Näitä on karkeasti katsoen useaa "alalajia".
a) Yhdet ottavat pari kuvaa keikan aikana ja laittavat sitten kännykän takaisin taskuun.
b) Toiset taltioivat lisäksi videokuvaa nostaen kätensä korkealle.
c) Kolmannet selaavat viestejä tai pahimmillaan Facebookia siinä samalla. Kuinka julkeatte.
Mun tuli kaiveltua kännykkää muutamaankin kertaan, eli en toki ole ihan pyhimys tässä asiassa. Kun en ollut varma ekan kerran kuvista, kokeilin uudestaan seuraavan biisin aikana. Äh, sitten oli varmistettava että saisin jonkin kuvamuiston hyvänä talteen, ja otin videokuvaa ehkä 10 sekuntia.
Keikalta kotiin
Mua on kehuttu reippaaksi siitä, että osaan käydä ihan itsekseni kuuntelemassa bändejä. Tykkään siitä siksi, että silloin ei tarvitse pohtia, mitä mieltä seuralainen on kuulemastaan, ja pysyykö se mun vieressä vai ajautuuko fanaatikoiden vuoksi taaemmas, jolloin en myöskään voi fiilistellä yhdessä.No, olen kai sitten reipas siksikin, ettei mua jännitä etsiä bussia Rautatientorilla yöaikaan, jolloin hyväuskoiset kulkijat saattavat vetää puoleensa epämääräistä väkeä siinä missä grillijonotkin.
Mun vinkki on se, että kävelee määrätietoisesti omalle bussipysäkille. Ei vilkuile koko ajan sinne tänne. Kun vieras ihminen huikkaa, otat etäisyyttä. Nopeutat askelia. Pidä kännykkä ladattuna ja helposti saatavilla
Kuulin pari päivää sitten tutultani ikävän sattumuksen, jonka opetus oli se, että vieraan (miehen) seuratessa, ota puhelin esiin ja ole näppäilevinäsi poliisin numero. Fiksu ei kerjää ikävyyksiä.
Pyrkiessäni pari viikkoa sitten Nosturilta keskustaan, juoksin ratikkaan, vedin hupun päähän ja katsoin ikkunasta. Bussipysäkillä odotin muutaman muun kanssa, mutta kaikkein lähimpänä ei-humalaista, noin keski-ikäistä naishenkilöä.
Tällä kertaa mun viereen bussiin istahti mies, josta jo tullessa katsoin että ei hitto, onkohan tuo pahasti humalassa. Pipo retkotti päässä ihan vinossa, takki oli auki, kädessä kaupan muovikassi. Sen edessä olevalle penkille istui sen kaveri, joka alkoi nuokkua väsähtäneen näköisenä. Ja sen vieressä oli tyyppi, joka ei näyttänyt tuntevan sitä, mutta joka silti tempaisi hupusta jos se meinasi kaatua. No tää mun vieressä istuva pisti silmät kiinni, jolloin minä sanoin: "Ihan ystävällisenä neuvona, niin pysy hereillä". "Olen minä hereillä", se vastasi ihan selkokielellä. Sitten se yritti kysellä kaveriltaan, missä jäävät pois. Kaveri selitti jotain, mitä en kuullut. Hyvä, ei ollut sekään vielä nukahtanut. Mutta pipopää ei saanut kaipaamaansa informaatiota. Seuraavaksi se kaivoi jostain nappikuulokkeet ja kysyi multa, haluisinko kuunnella sen kanssa Led Zeppeliniä. Sanoin että kiitos vaan, mutta jään kyydistä ihan kohta. Ois vaan kuunnellut kaverinsa kanssa. Pääsin ehjänä kotiin n. klo 00.45.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!