Kannanottoni sysmäläisen rehtorin puheenvuoroon nuorten "homomaisesta" pukeutumisesta

Pohjustus

Siitä on muutama päivä aikaa, kun kuulin Ylen uutisesta, jossa Sysmän yhteiskoulun rehtori kummaksui teini-ikäisten "homomaista pukeutumista" koulussa.

Suora sitaatti kuuluu näin: "Minusta on aika outoa, että jo 12-vuotiaat rupeavat ilmoittamaan olevansa homoja tai lesboja tai jotakin tällaista. Siihen liittyy hyvin erikoinen pukeutuminen. Se herättää toisissa oppilaissa närkästystä, vihastusta ja ehkä pelkoakin."

Törmäsin juttuun uudelleen seksuaalivähemmistölle osoitetun lehden, QX:n nettisivulla, enkä voinut olla puuttumatta siihen.

Mitä kysymyksiä tästä herää: 

Miettiiköhän ko. rehtori ollenkaan, millaisen kuvan antaa itsestään ja koko koulusta jutun myötä?

Ja millaisen esimerkin rehtori antaisi provosoivasta, "homomaisesta pukeutumisesta"? Miksi tällainen pukeutuminen herättää rehtorin mielestä närkästystä? Onko joku muu ajatellut asiaa ensin ja sitten puhunut siitä rehtorille? Jos on, onko asialla ollut oppilas vai opettaja? Näihin kysymyksiin en saa juttua lukiessani vastausta.

Kiusaaminen ja härnääminen

ei saa johtua eriävästä pukeutumisesta. Sitä ei saa tehdä ollenkaan, missään olosuhteissa. Kiusaamiseksi lasketaan niin fyysinen että henkinenkin aggression purkaminen.

Kiusaaminen tapahtuu kiusaajan toimesta. Kiusaaja on henkilö, joka arvioi toisen henkilön omalla tavallaan ja päättää käyttäytyä ajatustensa mukaan. Kunnioitus puuttuu, unohdetaan miettiä kahdesti.

Jutussa sanotaan, että kyseisessä sysmäläisessä koulussa "kiusaamisluvut ovat muita korkeampia." Henkilökohtaisesti en ole yllättynyt tästä informaatiosta, kun itse koulun rehtori sanoo laput silmillä:

"Eihän me heterotkaan tuoda seksuaalista suuntautumistamme julki jatkuvasti".

Jos koulun rehtori ottaa kantaa nuorten pukeutumiseen, se ei saa lähteä mukaan meneillään olevaan naljailuun. Rehtorin täytyy yrittää ymmärtää kiusaamisen kohteeksi joutuneita ja saada eriarvoistaminen loppumaan. Olipa uhri sitten rehtorin mielestä erikoisen näköinen tai massaan sulautuva.

Omia kokemuksiani

Todettakoon, että jos mä oisin tiennyt 12-vuotiaana kuuluvani seksuaalivähemmistöön, se ois ollut todella suuri juttu mulle itselleni. Mä oikeastaan ihailen niitä, jotka sanoo huomanneensa tämän jo nuorena. Ajattelen sen niin, että silloin on ajateltu ns. laatikon ulkopuolelta, eli osattu kyseenalaistaa ympäriltä huokuvat vaikutteet ja oletukset.

Itse olin hyvin lapsellinen luonne ja seurasin kaikessa ikäisteni antamaa esimerkkiä. Tarkoitan, että huomio oli ympäriltä opitussa tavassa, eli poikien kyttäämisessä.
Jos kaverini olisi pohtinut seksuaalista suuntautumistaan, olisin varmaan minäkin pohtinut omaani ensimmäisen kerran. En kuitenkaan usko, että kouluvaatetukseni olisi muuttunut, vaikka "suuri herääminen" olisikin tapahtunut.

Tuohon aikaan alkoivat menkat ja tyttöjen pukuhuoneessa ihmeteltiin yhteen ääneen myös rintojen kasvua. Muistan, miten meidän muiden katse kiinnittyi sen tytön rintavarustukseen, jolle se kehittyi ensimmäisenä. Siinä ei ollut mitään homomaista, kyse oli tyttöjä yhdistävässä seikassa.

Ensisuudelma oli koettu - pojan kanssa.

Teini-iässä haetaan hyväksyntää

ja etsitään itseä: verrataan kasvoja ja kehoa ikätovereihin. Niin myös vaatteita. Samaan aikaan halutaan olla kuin muut ja kuitenkin tutustua omaan persoonaan ja erottua jollakin tavalla joukosta.

Homoseksuaalisuuden herättämät teinitkään eivät välttämättä tarkoita viestittää pukeutumisellaan, että haluaisivat joutua huomion keskipisteeksi. Ne haluavat olla omia itsejään, ihan niin kuin muutkin. Persoonallisuutta voi tiettävästi osoittaa monella tavalla.

Tässä linkki QX:n juttuun, joka ajoi minut kirjoittamaan aiheesta.