Hameongelma

Mun piti tsempata itseäni jotta sain puettua hameen ekaa kertaa tänä kesänä. Rakastan vihreää polvipituista hamettani, jonka kangas on sen verran paksua, ettei se lepata tuulessa. Oon pitänyt sitä mustien legginsien kanssa, mutta legginsit voi olla Suomenkin kesässä tukalat. Omistan muutaman toisistaan erilaisen hameen, joten ne ansaitsevat tulla pidetyiksi.

Mun inhokkikohta itsessäni on pulleat reidet. En ajattele niitä kotona, mutta muualla kyllä. Niissä on appelsiini-ihoa ja uutuutena polvitaipeessa venymäarpia. Ihan normaaleja juttuja, joita naiset pyrkivät hävetessään peittelemään. Sellaiset jalat mulla sattuu kuitenkin olemaan. Millaiset sulla on?

Viime kesänä Kreikassa pidin kokouikkaria. Halusin pulahtaa veteen, niin suolaiseen meriveteen kuin turvalliseen altaaseen hotellilla. Pulikoiminen kuului olennaisena osana matkaan, kun auringossa porotti parhaimmillaan +50 lämpöastetta.
Helteen raja meni rikki niin että paukkui, ja se tarkoitti auringonottoa uimapuku päällä.

Nautin lomastani ja nautin hameestani, niin kuin kuuluu.

Rakas päiväkirja,

En oo päivittänyt kuulumisiani ja ajatuksiani tänne lähes vuoteen. Siihen on kaksi syytä:

1) Mulle ilmestyi tietty kynnys postailla aitoja fiiliksiäni blogiin sekä ladata kuvia Facebookiin ja Instagramiin, koska muutkin kuin mut kunnolla tuntevat ystävät näkevät niitä ja voivat muodostaa oman mielipiteensä. Rupesin huolehtimaan, että mitä jos mun pitää hulluna sensuroida kaikkea. Ei sillä että eläisin mitenkään holtittomasti, vaan että jos mulle sattumalta koittaisi harmaampi päivä ja kokisin helpotusta purkaa tänne, niin mahdollisesti joku saisi musta oudon kuvan. En välittäisi selitellä. Kyseessä on mun henkilökohtainen blogi, jonka sisällöstä vastaan itse.

2) Oon kokenut, että mun blogipostauksissa toistuu tietyt aiheet. Koska kirjoittaminen on mulle tärkeä asia enkä halua runojenikaan kuulostavan samanlaisilta, halusin ottaa etäisyyttä bloggailuun ja palata tuuletetulla päällä. Siinä vierähti sattumalta 352 vuorokautta.

- Emilia

Viikon 7 kuulumiset pähkinänkuoressa

Maanantai
Rupesin katselemaan meille omaa astianpesukonetta, kun kerran sille on jätetty sopiva rako keittiössä. Helposti pääsee kertymään ikäviä astiapinoja, äh.
Ollaan myös selailtu jenkkisänkyjä alustavasti netistä. Uusi sänky olis tärkeä, nyt-tää-pitää-tehdä- tyyppinen hankinta. Jos saan mukaan siistin sängynpäädyn, oon tyytyväinen.

Tiistai
Ystävänpäivänä annoin murulle lahjaksi Victoria's secret- vartalotuoksuja ja samantuoksuiset voiteet. Valitsin lahjan sen mukaan, mistä muistelin murun puhuneen. Onhan tuoksujen valitseminen pieni riski kun toiselle tulee, mutta se riski on monessa lahjassa.

Kuten viime keväänä, on nytkin ollut mielessä kenkien osto. Olihan mulla valmiiksi valkoiset, harmaat ja pantterikuosiset tennarit, mutta kaipasin vielä vähän väriä. KooKengästä tarttui mukaan Vansit sopivaan hintaan. Niin joo, EMP:ltä on tulossa yhdet mustat kevätkengät...

Ostoksilta palattuani pistin uuniin ranskiksia ja Niilo-nuketteja. Lakto-ovo-vegaaniset uutuusnuketit oli tosi hyviä. Olin nähnyt tv-mainoksia niistä, mutta luulin sisältävän lihaa.

Keskiviikko
Sorruin jälleen roskaruokaan kipaistuani Pizzariasta (Kluuvissa) pitsapaloja, joiden täytteenä oli tomaattia, mozzarellaa sekä rucolaa. Katseltiin Frendejä maratonina, sillä se on paras tapa.
Juu, mainitsen täällä usein jonkin epäterveellisemmän ruoan, mutta en mie oo täysin sipsikaljavegaani.

Torstai
Pörräsin kaupungilla sovittuani näkemisestä kaverin kanssa. Odotellessani kipaisin Suomalaiseen kirjakauppaan etsimään kyseiselle kaverille synttärilahjaa. Päädyin erääseen romanttiseen kirjaan, magneettiseen kirjanmerkkiin sekä enkun kieliseen lehteen.
Itselleni hamusin HSP-kirjan: Erityisherkkä ihminen ja parisuhde. Mulla on ne aikaisemmatkin HSP-kirjat kesken, mutta kuuluuhan mulla olla vielä viimeisinkin versio.

Kaveri ehdotti syömistä Tamarin-ravintolassa. Mie suostuin tottakai, oonhan umpirakastunut siellä tarjottavaan curry-kookoskastikkeeseen. Ehkä ideaa oman synttärin viettoon..?

Mustiin&Mirriin oli ilmestynyt jänniä kissojen juttuja. Mie ostin kalalelun joka liikkuu vedessä, ja kissanminttua sisältävän raapimisjutun;

Testaajallemme Alvikselle tuli jano kesken pyynnin...

...sitten se tutki raaputinta, joka saatiin teipillä kiinni hyllyyn. Ideana on, että kissa haistaa kissanmintun ja alkaa puskea raaputinta. Meidän kaikki kissat meni ihan huppeliin ja ne kieriskelivät lattialla vierekkäin.

Perjantai

Iloitsen sitä, että 122 kansanedustajaa on puolustanut tänään eduskunnan äänestyksessä tasa-arvoista avioliittolakia. Ajatella, enää muutama päivä lain voimaan astumiseen! Se on suuri askel Suomelle. Niin vaan kuuluu olla.

#iamtomoffinland

Näin alunperin Facebookissa kuvia, jotka muodostavat I am Tom of Finland- nimisen sarjan. Kuinka kantaa ottavaa voikaan olla jonkin kuvan julkaisu somessa, saati että on keksitty luoda kokonainen kollaasi puhuttavasta aiheesta. Siihen on osallistuneet mm. Jari Sillanpää, Jenni Vartiainen sekä Tuomas Enbuske, joka johtaa tällä hetkellä Kuka on kuumin?- äänestystä Iltalehden saitilla.

Siitä täytyykin puhua. Siis Tom of Finlandista ja homoudesta. Homoseksuaalisuudesta, seksuaalisesta tasa-arvosta Suomessa vuonna 2017.

Klikkaa nähdäksesi kuvat Iltalehden nettisivulla.

Onko kuvat sun mielestä liian eroottisia, kuinka suhtauduit?
Entä kuka on suosikkisi?

Itse en pidä mitään kuvaa liian eroottisena tai roisina, itse asiassa suurin osa niistä on hyvinkin hillittyjä. Kaikki on upeita! Mun lemppari noista on Dome Karukoski, Tom of Finland- leffan ohjaaja. Leffaa odotellessa!

#tomoffinland
#iamtomoffinland

Kissojen muonaa ja koirakammoa

Hyvää keskiviikkoa!

Johan on aurinko paistanut silmään tänään. Missähän muuten mun sydänaurinkolasit on..?
Pienemmälläkin pakkasella kuivahtaa niin iho kuin hiuksetkin, ja siksi ostin öljyjä sisältävän shampoon ja hoitoaineen. Tykkään muutenkin tehdä hiuksille öljyhoitoja.

Huomaa kai, että on kissan kanssa otettu kuva.

Kissoista puheenollen: mainitsin jossakin aiemmassa postauksessa Eeliksen oksentelusta. Oksentelu on loppunut kuivamuonan vaihduttua laadukkaampaan, proteeinipitoiseen ja vehnättömään.

Nämä muonat on olleet mieluisia meidän Alvikselle sekä muille karvakamuille.

Tänään lämmitin ruoaksi Härkis-pihvejä, jotka on vasta ilmestyneet kauppoihin. Pihveissä on sopivasti mausteita ja ne maistuvat hyviltä ihan mikrossa lämmitettyinä.

Nyt tuli tehtyä super hyvä salaatti, sillä heitin sekaan maustettua Arla Apetina fetaa.

Sain jälleen yhden kortin Alankomaista. Kuvan koira muistuttaa mua lapsena pelkäämästäni vehnäterrieristä, joka asui melkein naapurissa. Sen nimi oli Jerry ja se räksytti mulle aina niin paljon, että mulle yltyi jonkinlainen koirakammo. Tosin asiaan liittyi myös parin muun tutun naapurin koirat, mutta kun kuulin Jerryn purreen mun veljeä, aattelin sen olevan ihan hirveä.
Jos Jerry oli ulkona ja näki mun lähestyvän niiden pihaa, aloin vaikeroida, että mitäs mie nyt teen. Sitten niiden mutsi vei koiran johonkin huoneeseen mun kyläilyn ajaksi. Varmaan tuli itkettyäkin siellä kammon keskellä, että "Eihän se vaan pääse mun luo?" Pikku-Emppu parka.

En mie vieläkään juuri luota koiriin. Varsinkin tosi uteliaat, jo eteisessä vastassa hyppivät hirvittää. Ne puuskuttaa ja nuolaisee kämmenselkää isolla kielellä. Mie pyydän sitten omistajia hillitsemään koiriensa intoa, että saan kengät jalasta ja pääsen peremmälle. Mut saatetaan tulkita epäystävälliseksi, mutta en mielelläni rapsuta moisia tassuttelijoita.

Tammikuun suosikit

1. Apulantaa oli pakko hehkuttaa. Milloin uudestaan?
2. Teit meistä kauniin- leffa oli odottamisen arvoinen.
3. Kokeilin Ifolorin korttisovellusta: Latasin sovelluksen android-kännykkääni ja valitsin oman kuvan korttia varten. 10kpl/pkt tuli halvemmaksi, kuin postikorttien ostaminen yksitellen. Tilaus saapui parissa päivässä ja kortit tuoksuvat teetetyille valokuville.
4. Tapasin Tiian, joka myös opiskeli Haapaveden opistossa, mutta eri linjalla. Kutsuin Tiian meille, ja juttua riitti niin kissoista kuin siitä, millaista meistä on asua pk-seudulla. On hauska verrata kokemuksia, kun on valmiiksi paljon yhteistä.

Leivoin kananmunattomia suklaakeksejä

Aineksista

Mie sain makeanhimoissani idean ruveta leipomaan keksejä. Sovelsin VEGE!-kirjan loppupuolella olevaa suklaakeksireseptiä: meillä ei ollut kaapissa fariini- eikä vaniljasokeria, joten täytyi käyttää pelkästään tavallista sokeria, ja suklaahippujen ja pähkinärouheen sijaan käytin Cocovi-merkkistä kaakaojauhetta (ei lisättyä sokeria).

Reseptin mukaan taikinaan tulisi 2 isoa kananmunaa, mutta tein kananmunankorviketta: 1tl jauhetta + 2tl vettä= 1 muna.
Jos ihmettelette, miltä tää valkoinen seos näyttää mun silmiin, niin sanoisin, että kovaksi vatkatulta valkuaiselta.

Let's bake!

Ainesosat sekaisin sähkövatkaimella.

Hannan avustuksella taikinasta tuli hieno...

...ja helposti käsiteltävä. Ripottelimme koristeeksi nonparelleja.

Meidän kaasu-uunissa paistaessa sopii arvailla oikeaa lämpötilaa, sillä asteikko on 1-8.

Keksit olivat uunissa n. 10 min. Kunhan malttoi antaa jäähtyä, niistä tuli suht rapeita. Rasvaisiahan nämä ovat, mutta eikös kotona tehdyt yleensä ole? Makua on mukavasti aidon suklaan ansiosta. :) Näin on makeanhimo selätetty.