Muutto lähestyy

Rupesimme pohtimaan tilavamman asunnon tarvetta jo kauemman aikaa sitten. Mitä enemmän tuijottelin nykyisiä neliöitä, sitä tärkeämmältä vaihto alkoi tuntua.
Nykytilanteessa riittää kyllä hyviä puolia, kuten rauhallinen naapurusto sekä metron ja palveluiden läheisyys. Miinuspuolena mainittakoon ahdas avokeittiö, jossa kaksi ihmistä ei meinaa mahtua kokkailemaan samaan aikaan. Jos minä esimerkiksi kaivelen kattilakaappia, avopuoliso ei saa jääkaappia auki jne.

Alustavat toiveeni seuraavan asunnon suhteen olivat:
- enemmän kuin tämä 43,5m2
- sijainti nykyinen kaupunginosa / Itä-Helsinki
- lasitettu parveke
- keittiö

Kun tämän hetkisestä vuokranantajasta ei kuulunut mitään soittopyynnöstä huolimatta, aloimme lähetellä asuntohakemuksia useaan paikkaan. Satosta hihkaistiin päivää hakemuksen vastaanottamisen jälkeen, ja olimmekin kiinnostuneita ensimmäisestä tarjotusta kämpästä.
Kävipä kuitenkin niin, että soittaessani asuntoa vielä vuokraavalle henkilölle en onnistunut sopimaan näytön ajankohtaa. Kävin noin puoli tuntia kestäneen puhelun, jonka aikana esitin asiani lukemattomia kertoja, koska toinen ei ottanut ymmärtääkseen pointtiani. Yritin olla ystävällinen mutta lopulta olin niin turhautunut, että mieleni teki hakata päätä sohvatyynyyn. Avopuoliso otti samantien yhteyttä Satoon, ja sieltä saatiin toinen asuntotarjous.

Hanna kävi katsomassa tuota Myllypurossa sijaitsevaa kaksiota itsekseen, sillä mulla oli jo varattu tatuointiaika samalle päivälle. Oli tosi jännittävää nähdä kuvia sieltä, kun itsellä ei ollut minkäänlaista kosketusta. Hanna selitti aistineensa kotoisaa tunnelmaa jo eteisessä, ja että asunto olisi kaikkineen oikeinkin sopiva meille. Se sijaitsisi muutaman sadan metrin päässä nykyosoitteesta, tilaa olisi 14m2 enemmän, saisimme oikean keittiön sekä vaatehuoneen, mutta parvekkeessa ei olisi lasitusta.
Se informaatio ja fiilistely riitti mulle, sillä kuulosti siltä, että meillä tulisi olemaan hyvät oltavat. Parvekkeelle ei uskaltaisi päästää kissoja, mutta on tärkeää, että ne saisivat tuijotella etu- että takapihan maisemia suurista ikkunoista

Niinpä kävimme allekirjoittamassa vuokrasopimuksen molempien nimiin. Muuttopäiväksi sovimme 15.9. eli aikaa kaikelle järjestelylle olisi ihan tarpeeksi. Tänään olen hoitanut osoitteenmuutoksen sekä sähkön- ja nettiliittymän siirron, ja avovaimo on saanut vahvistuksen muuttoautosta kuskeineen.

Hymyilin unissani

Heräilin useaan kertaan yön aikana, kertaalleen rasvasin tuoretta tatuointia. Näin todentuntuista unta, että olin Hannan kanssa kahvilassa, ja tilasin jonkun hyvän kuuloisen keiton. Sitten huomasin leivokset ja osoitin suurta kakkupalaa hokien: "Mä haluan tuon, mä haluan tuon!" Hanna heräili ja kysyi samantien, mitä niin hymyilen. Avasin silmäni ja harmittelin unen loppumista.

Leffa: Tanskalainen tyttö

Vihdoin! En ehtinyt nähdä Tanskalaista tyttöä elokuvateatterissa, joten odotin, että saan vuokrata sen. Makuunista se sitten löytyi. Siellä seinällä näkyi vuokratuimpien leffojen top 10, tämä oli sijalla 8.

Onneksi en katsonut tätä tositapahtumiin perustuvaa elokuvaa teatterissa. Olisin itkenyt aivan valtavasti, jos olisin kuullut muiden sitä tekevän. En tietenkään välttynyt kyyneleiltä nytkään, mutta oli helpompaa antaa tunteiden tulla kotisohvalla.
Mikä sitten aukaisi kyynelkanavat ensimmäisellä kerralla? Tarinan kiehtovuus. Se, miten toinen ihminen on pohtinut omaa minuuttaan: Kuka minä oikeasti olen? Miten se ei olekaan itsestään selvää jokaiselle, vaan sitä hämmentyy oleellisimman asian edessä.

Hienoin elokuva ikinä.

Leffassa: Lemmikkien salainen elämä

Kävin katsomassa Lemmikkien salainen elämä- leffan dubattuna 3D:nä. Olimme Hannan kanssa varanneet ja maksaneet liput ennakkoon, ja sepä olikin fiksua, koska katsomo oli täynnä muksuja vanhempineen.

Olin juuri mussuttanut Picnicissä Oreo-brownien, joten ei tehnyt mieli leffamässyä. On harvinaista jos en napsi karkkiakaan siellä, sillä sitä alkaa tehdä mieli muiden rapistellessa.

Elokuva tempaisi mukaansa heti (taisin sanoa näin muuten viimeksikin...), ja muistin, miksi on kiva nähdä animaatioitakin. Hyvin tehtyinä ne parhaimmillaan huvittavat niin, että saa pyyhkiä naurunkyyneliä silmäkulmasta. Lemmikkien salainen elämä lupaa hauskan katseluelämyksen ja sen myös sain. Hekottelin ääneen monessa kohtaa.

Elokuva sisältää (perinteiseen tapaan?) myös vähemmän naurettavia kohtauksia, mutta niitä ei jäädä enempää murehtimaan, vaan seikkailu kutsuu.

Oletpa enemmän kissa- tai koiraihminen, voin kertoa iloksesi, että molemmat lemmikit ovat edukseen tässä leffassa. Pupusta puhumattakaan!

Kalevankatu, kirjoja & Kaivari

Mitenhän herätessäni luulin olevan torstai. Hämmenyin kun olikin herätys soimassa, mutta en halunnut vahingossakaan nukkua liikaa. Ulkona näytti hieman viileältä, mutta positiivinen mieleni ei suonut ottaa hupparia mukaan.

Olin sopinut tapaamisen Saaran kanssa. Oltiin illalla viestitelty eräästä kahvilasta, joten sinnehän me heti suunnattiin (sateenvarjon alla). Kyseessä oli Kalevankadun Cafe Kuppi&Muffini, jonka menu kiinnosti mua jo edellispäivänä ohi kävellessä.
Ai että, mitä kuppikakkuja ja kakkuja siellä odottikaan. Muutama muu ehti jo meidän edelle tilaamaan, kun ankarasti pohdittiin valintojamme. Päädyin päivän keittoon eli pehmeästi tuoksuvaan, sopivasti maustettuun kookos-linssikeittoon. Jälkkäriksi nautiskelin palan jenkkityylistä key lime pieta, jossa myös pohjassa oli hyvin makua. Nam!
Kahvila oli söötti räsymattoineen ja eriparituoleineen. Saara sanoi, että siellä täytyy käydä uudestaan. "Todellakin tullaan", vastasin.

Tosi pikaista todistusaineistoa siitä, että olen pitänyt mahani tyytyväisenä.

Toisella puolella katua sijaitsevasta lemmikkikaupasta kävin ostamassa kissoille laserlelun ja pari pientä ruokapussia.

Siitä kun edettiin keskustan suuntaan, tuli vastaan tatuointiliike, jossa olen istunut Emmin asiakkaana. Sen kun varaamaan aikaa viime kuvan väritykselle. Samalla sovin kuvan jatkamisesta; mielessäni kytevä, mulle tärkeä juttu tulee ikuistettua ihoon hieman eri tavalla kuin alunperin sen näin.

Aurinko palasi ja jälleen tarkeni. Kerroin kaverille haluavani kirjakauppaan, sillä oli suuri halu ostaa jokin runokirja. Ei ollut väliksi, olisiko runoilija tuttu vai ei, sillä olin vain todella kiinnostunut katselemaan valikoimaa ja haalimaan edes yhden hyllyyn.

Akateemisesta kirjakaupasta löysin kaksi runokirjaa. Tuumasin niiden jatkavan naiseuden teemaani: lapsena ja nuorena lukemissani kirjoissa täytyi olla tyttöpäähenkilö, koska ne ikään kuin tukivat kasvuani samastuttavuudellaan. Onhan tatuointimessuilta hankkimani kirjan nimessä myös nainen, Naisen iholla.

En edes muista olenko koskaan ostanut romaania kirjakaupasta. Onpahan sekin tehty. Tämä tarttui mukaan, koska vaikutti hauskalta luettavalta.

Kävelimme jutellen mun ja avovaimoni kämpänhausta, kunnes pistäydyimme Kaivarin Kanuuna- nimisellä kirppiksellä. En löytänyt sieltä mitään, mutta sokkeloisessa paikassa oli jännä kierrellä.

Sitten huilasimme istuen rantapenkillä. Vieressä eksyneen näköinen lokinpoikanen päästi vinkuvaa ääntä. Mulle tuli mieleen vaikka mitä kokeilematta jääneitä kahviloita, joista hihkaisin ääneen. Päätimme Saaran kanssa palata asiaan sitten, kun hän ehtii koulultaan.

Tuli käveltyä koko ranta aina benjihyppypaikan ja Olympiaterminaalin ohi. Kun kauppahalli tuli vastaan, pujahdimme sinne, ja mulle kertyi ostosten lisäksi pussillinen ruokaa kannettavaksi. Huomenna siis syön falafelia aidon maustamattoman tofun sekä grillattujen paprikoiden kera.

Oli aika lähteä kotiin, jotta saisin ruoat jääkaappiin. Jäin toivomaan, että ehkäpä ensi viikolla pääsisin kertomaan seuraavasta kahvilakokemuksesta.

Uuden reseptin kimpussa

Huh, kuinka innoissaan voikaan ihminen olla keittokirjasta. Tarkoitan juurikin viimeksi mainostamaani VEGE!:ä, jonka reseptin toteutin jo tänään: pastaa sisilialaiseen tapaan.

Päivän ostoslista.

Resepti kuulosti helpolta, mutta sen hankalan kuuloisen juuston sijaan käytimme Hannan kanssa hyväksi havaittua fetajuustoa. Kokonaan käyttämättä jäi yksi mauste, jota meidän maustekaapissa ei näe muutenkaan.

Ei muuta kun kattilaan keitinvettä porisemaan. Meidän pastapussissa oli kolmen värisiä fusilleja, eli ne antoivat makua jo itsessään. Viereisellä hellalla lämpeni pannu, jossa valmistui kastike mausteista, öljystä, valkosipulista, sipulista sekä tuoreista tomaateista. Kaadoimme fetakuutioita kastikkeen joukkoon, ja viimeisenä vaiheena yhdistimme kastikkeen pastan kanssa. Ei mennyt kauankaan jännän kotiruuan kokkailussa. Tätä reseptiä oli helppo tulkita.

Kahdestaan tehdessä ei tarvitse kokea kiirettä siksi, ettei kädet riittäisikään samanaikaisesti niin pilkkomiseen kuin hämmentämiseen.

Ennen lopullista arviotani maistelin ruokaa ajatuksella. Niinhän siinä kävi, että ennakkoluulo vastasi todellisuutta: tosi hyvää! Selkeitä makuja, pasta al dente, nautin.

Fiilistelen todella yhdessä kokkaamista ja rauhassa syömistä pöydän ääressä. Olikin kova nälkä. Meidän sapuskasta riittää vielä annokset huomisellekin, koska täyttäväähän tuo on.

Hyvää ruokahalua!

Lahjoja etsimässä

Viimeinen kesälomaviikko lähti käyntiin. Nousin vuoteesta tosi aikaisin ja tulin aamupalalle, kun en saanut enää unta. Heräsin kaikessa rauhassa rapsutellen kissoja jotka olivat muka jotakin vailla, sekä pelaten The Simsiä.

Puoli yhden aikoihin lähdin Itikseen. Katselin alennusmyyntien vaatteita, vaikka en saisi ostaa mitään pitkään aikaan. Heitinhän vasta entisiä pois. New Yorkerista hain varta vasten sydämenmuotoiset aurinkolasit, joiden tarvetta pohdin viime kerralla.

Oli mulla tärkeääkin asiaa Itikseen, koska halusin Suomalaisesta kirjakaupasta tietyn keittokirjan:

Kehuttu teos, viimein hallussa. Alex Nieminen ja Riikka Sukula/ readme.fi.

Henkilökuntakin suositteli:

Tähän väliin istahdin välipalalle kahvilaan. Sen lomassa kirjoitin pari korttia.

Finlaysonilta kävin etsimässä synttärilahjan tämän päivän sankarille, eli Hemalle. Tiesin pehmeiden käsipyyhkeiden tulevan tarpeeseen. Samassa aloin haalia avovaimollekin synttärilahjaa, kun hän juhlii ensi viikolla.

Neljältä tapasin Heman. Ojensin lahjani ja selitin pikku katastrofista: vesipulloni oli ollut huonosti kiinni repussa ja kastellut paidan, kuulokkeet ja repun pohjan. Tällä kertaa kuulokkeet säilyivät hyvinä.

Tarjosin synttärikakkua Kakkugalleriassa. Tiedoksi, että siellä on valikoimaa gluteenittomillekin.

Pakollinen kuva järjettömän hyvästä suklaa- ja mango-passionkakusta.