Äänekkäät naapurit

Musiikki peittää tällä hetkellä ulkoa kantautuvat lasten äänet. Jos kuuntelen kuulokkeilla, en kuule mitään muuta.

Syvä huokaus.

Mä en voi kuunnella musiikkia ruvetessani nukkumaan. Joskus teininä jopa opettelin siihen jostain syystä, ja muistan opiskeluaikoina ottaneeni päikkäreitä nappikuulokkeet korvissa. Mutta nyt... Ei.

Mulla on oikeus pitää ikkunaluukkua auki omassa asunnossani, josta maksan vuokraa. Saatan haluta avata ikkunaluukun illalla, jotta makkari viilenee hieman, ja mielellään pitäisin sitä auki yön. Mutta illalla alkaa kuulua lasten mekastus, juuri niihin aikoihin, kun oon painamassa päätä tyynyyn. Pitäisi saada unta, jotta jaksaisin nousta arkena töihin kello 4.00. Se on pirun aikaisin. Näin kesähelteellä suorastaan tuskistun moisesta mekastuksesta, kun oon jo vaihtanut peiton pelkkään lakanaan, vetänyt silmälaput silmille, ja yrittänyt tyhjentää mieleni. Vielä kun saisi hiljennettyä nuo naapurit. Mutta minkäs teet? Hermot palaa, uni ei tule sitten millään. Oon usein valitellut sitä, etten saa kesän kirkkaina öinä unta, mutta nyt mulla ja meillä on tällainen uusi ongelma.
Mä en voi puuttua kenenkään asioihin sanomalla, ettei heidän lasten tarvitsisi heilua pihalla myöhään. Mä en voi huutaa ikkunasta vanhemmille, että menkää muualle touhuamaan. Enhän mä vaikka metrossakaan mene ojentamaan ketään, että hei teidän muksut on liian äänekkäitä. Vanhempien pitäisi itse hoksata asia, ja sanoa pihalle meneville jälkeläisilleen, ettei tarvitse ihan huutaa, kun kaikki kaikuu ylempiin kerroksiin saakka.