Tuntemattomat

Torstai

Mä kuuntelin Sini Yaseminin biisejä YouTubesta, koska se esiintyis illalla Nosturissa ennen Olavi Uusivirtaa. Sini kuulosti ihan lupaavalta ja aattelin, et ois kiva ehtiä nähdä sitäkin.

Oli helppo mennä Nosturiin, sillä ratikkapysäkiltä oli vain muutaman sadan metrin matka kävellä. Ovella oli lyhyt jono, ja Olavista mainittiin ulkoseinässä.
Menin anniskelualueelle eli baarin puolelle, pyysin lonkeroa. Istahdin tyhjään neljän hengen pöytään, jonka päällä oli tyhjä olutpullo. Selailin kännykkää, mitä muuta voikaan tehdä siinä yksin istuessaan. Kohta pöytään istahti kolmen kopla about mun ikäisiä tyyppejä, ja väkisinkin kuulin niiden keskustelun. Pian nousin lasini kanssa ja sanoin tyypeille, etten tiennyt pöydän olevan varattu ja etten halua häiritä. "Et sä ois häirinny", sanoi ruskeatukkainen nainen. Nousin. Käännyin takaisin noutamaan reppuni selkänojalta.
Sitten tein sen. Rohkaistuin sanomaan, että oikeastaan olis kiva voida istua niiden seuraan, koska oon tullut paikalle yksin. "Tule vaan", sanoi vaaleatukkainen nainen ja teki tilaa. Tyypit kertoi olevansa musiikkilinjalla jossain koulussa, jonka nimeä en enää muista. Niiden linja oli tullut kuuntelemaan Olavia inspiraatiomielessä. Musta se oli ihan mahtava idea. "Mä olin saanu siitä sellasen koviksen kuvan, mutta sehän on ihan tavallinen häiskä!" nauroi Jätkä. "Eikä! Miten siitä voi kuvitella sellasta, kun se on niin jalat maassa," vastasin. Jätkä nauroi kovaa ja korkealta ja siitä päättelin sen aloittaneen illanviettonsa hyvissä ajoin. Se totesikin, että monikohan meinaa mennä perjantaina kouluun.

Ne muijat oli selvän oloisia. Blondi siinä Jätkän vieressä ei sanonut muuta kuin nimensä ja aattelinkin, että pitääköhän se mua ihan tollona, väkisin porukkaan tuppautujana.
Jätkä kiinnitti huomiota mun tatuointiin, jossa lukee onni. "Hähää, miks sulla lukee onni tollasella O´'boyn fontilla?" Me tavallaan väiteltiin siitä mitä fontista tulee mieleen ja se oli tosi huvittavaa. Tyyppi oli niin tosissaan puhumassa omista "leimoistaan", kuten tatuointeja nimitti. Itsehän oon aika kyllästynyt kyseiseen sanaan. Jätkällä oli käärityt hihat ja niiden alta paljastui värikäs käsivarsi, jossa hyppeli muun muassa jokin Pokémon. "Mulla on tällanen. En tiiä ottaisinko enää samaa kuvaa kun oon tän ikänen, mut joskus Pokémonit oli oikeesti siisti juttu. Ja tässä on kans Nindendon ohjain, mut mä en pelaa enää Nindendoa. Ei sillä oo väliä." Mä oisin voinut jatkaa tatuointikeskustelua kauemminkin koska toinen oli niin fiiliksissä, mutta muut oli jäädä pimentoon.
Blondi piti vaitonaisen linjansa vieressä, mutta Brunette sanoi: "Onhan se hyvä jos tatuoinnilla on joku tarina, mut pakko ei oo olla." En tiennyt oliko sillä itsellään yhtään, en kehdannut udella.

Sitten Brunette halusi tietää mitä mä kirjoittelen enimmäkseen, jos kerran oon kirjoittajalinjalla. Selittelin jotain siitä, miten kuuntelen paljon musiikkia ja sitten mun pää alkaa kehitellä omia melodioitaan. "Siitä tiiän, et mun on päästävä kirjoittamaan". Brunette katsoi mua suurilla silmillään ja aidosti kiinnostuneen oloisena meidän aiheesta. Sitten kerroin sille, että oon usein halunnut mennä jonkun porukan jatkoksi vaikka näin keikkaa ootellen, mutta en todellakaan tiennyt, miten se voisi tapahtua. Brunette selitti tekevänsä sitä aina joskus, sillä oli oma tapansa jota valaisi mullekin. Totesi silti, että rohkeuttahan se vaatii.

Lopulta en ehtinyt nähdä Sini Yaseminen settiä ollenkaan, mutta se ei haitannut yhtään. Olin ylpeä osattuani puhua täysin tuntemattomille.