Onnea, Hanna ♡

Vietämme kotipäivää murun kanssa. Molemmilla on lonkerotölkit auki, ja päätämme valita illalle jonkin elokuvan. Kaapissa on esimerkiksi vielä katsomaton Jim Carrey- komedia, jonka ostin joskus kirppikseltä. On mussutettu sipsejä ja suklaata, ihmetelty tätä rauhaa, joka jäi kesävieraiden lähdettyä, ja pohdittu, miten mun kannattaisi käyttää loppuloma.

On Hannan vuosipäivä: muru on nyt tasan vuoden asunut Helsingissä, ja se on ihanaa. Me tultiin silloin junalla Joensuusta kaikkien neljän kissan kanssa, nukuttiin yö mun edellisessä kämpässä Roihuvuoressa. En ihan muista kuinka mahduttiin siihen yksiöön, mutta olihan se parempi ajatus ottaa Hannan kissat heti mukaan, kuin että ne olisivat matkanneet perässä muuttokuormassa. Kisut olivat kuitenkin jo tottuneet mun kolleihin, joten no worries, ei turhaa reviirin merkkausta tai mustasukkaisia tappeluita.
Mua jännitti kamalasti että miten Hanna viihtyisi tässä alunperin mun valitsemassa asunnossa, mutta hänen ilme oli hyvä jo sisään tullessa. Pelkäsin, ettei täällä olisi tarpeeksi tilaa moiselle kehräävälle poppoolle, mutta kaikki olivat tyytyväisiä.

Oli niin jännittävää aloittaa yhteinen arki. Olimme käyneet yksillä treffeillä, jutelleet puhelimessa tuntikausia, ja tavanneet aina kahden viikon välein ennen lopullista päätöstä etsiä Meidän Oma Asunto.
Kaikki se asioiden ja kaksion jakaminen oli hyvä juttu. Käytännöllisin seikoin perusteltu ja niin suloinen kaikin puolin. Kuin olisin kääriytynyt pumpuliin. Sain sen romanttisen parisuhteen ja arjen, jota tiesin kaivanneeni. Kyllä, olen edelleen romantikko, mutten enää epätoivoinen sellainen.

Hannan tavarat muutettiin ensin. Koska muuttoapu oli tulossa jo päivää sovittua aiemmin, meille tuli kiire tulostella tärkeitä papereita sekä hakea avaimet. Voihan sähläys. Onnistuimme kuitenkin ajoissa, ja lopulta koko muutto oli nopeasti ohi.
Meille ei ollut kovinkaan tärkeää, mitä huonekaluja, elektroniikkaa tai muuta sälää kumpainenkin tuo, vaan että asunto olisi molempien näköinen. Kompromissien tekeminen oli sekin vaivatonta.
Nyt jos jompi kumpi on halunnut ostaa tänne jotain, olemme jutelleet siitä ja etsineet sopivan esineen yhteisvoimin. No, yleensä, koska joskus minä olen innostunut shoppailemaan enemmän. Lakanoita, mattoja, raapimapuita ja sen sellaista on ostettu sitten tarpeen mukaan siten, ettei olla hirveästi velkaa toiselle, vaan laskut on hoidettu tilanteen mukaan.

Suosittelen yhteenmuuttoa pareille, jotka mieluummin jakavat aamiaisen toistensa kanssa, haluavat turvallisen olon toisen päivittäisestä läsnäolosta, sekä ovat kiinnostuneita toistensa rutiineista.
Toisinaan voi ja saakin olla päiviä jolloin tekee mieli olla hiljaa, tai joka päivä ei tarvitse kokata yhteistä ateriaa. On omia harrastuksia ja menoja, kuten pitääkin. Sitten taas jutellaan päivän mietteistä sohvalla ja ollaan kiitollisia siitä onnesta, joka vain tapahtuu sen tietyn rinnalla.

Onneksi olkoon Hannalle kuluneesta vuodesta! Ja kiitos, kun teet minut niin onnelliseksi!