Empun koti

Hoi! 
Kävin eilen kampaajalla, koska se on mulle luksusta ja hiukset on mulle eräänlainen pakkomielle. Aikamoiseksi probleemaksi osoittautui saada punapigmentti pois, ja meni senkin vuoksi iltaan asti. Mutta ei se mitään, mulla oli hyvin aikaa, sitä paitsi kyseinen kampaaja sattuu olemaan tuttu yläasteajoilta ja oli paljon juteltavaa :) Oon haronu hiuksia koko ajan kun tuntuu nii hassulta. Oon tosi tyytyväinen :) ja mielestäni tää on uskalias look mulle.

Muutin pysyvästi Oulaisiin. Ainut saatavilla oleva yksiö on edellisen kämpän naapurissa, eli Raviskalla, mutta ei mua oo nyt ahistanu yhtään. Pimeyskään ei siihen vaikuta, kun empä mä sen vuoksi viiti muutenkaan kulkea ulkona töiden jälkeen. Päivät menee niin, että meen töihin Pyhäjokiseutuun, käyn suoraan kaupassa ja sittempä teen ruokaa ja keskityn rentoiluun. On ollu kiva ostella kaikkia kotiasioita, kuten harmaat verhot ja lisää astioita. Mun värit täälä näyttää olevan musta, harmaa ja vihreä. Sohva puuttuu vielä ja Ville-taulu oottelee seinälle pääsyä.

Tuntuu että kuuluu ihan hirveesti kaikkee, mutta kuitenki en tiiä mitä kertoisin tai missä järjestyksessä. Kaiken kaikkiaan mulla menee hyvin :) On tosi jees pystyä sanomaan, että on tyytyväinen ja kerranki itellä on kerrottavaa. Ihan kuin ois ns. kääntäny uuden lehden elämässä. Tänään viimeks kävin tosi pitkän puhelun. Niissä puheluissa oonki tosi hyvä :>

Sivulta Voice.fi

Koulussa stressas ihan helvetisti ja kääntyhän se lopulta murheeksi, kun oli ihan fiilis että aika loppuu kesken enkä saa ihan koko portfoliota valmiiksi. Mutta asiat järjesty, pakkasin omaisuuteni, eikä oo ollu ikävä opistolle. Töissä oon ollu nyt tällä viikolla, tarkemmin sanottuna vika erä työssäoppimista menossa. Tähän mennessä oon tavannu jo kirjailijaa ja presidenttiehdokasta, joista tuleekin mun ottamat kuvat huomiseen lehteen. Molemmat itseasiassa tapasin tänään; aamulla oli kiire koululle kuuntelemaan tätä kirjailijaa, joka kertoi innokkaille ala-asteelaisille saduistaan. Lukikin yhden pienen kirjan ja oli tosi hauska kuunnella sitä. Lopuksi se toivotti mulle onnea harjottelussa :) Väyrysen Paavo oli Vihannissa ja sai salin täyteen ihmisiä. En tosin päässy kättelemään tai kerenny sanoa ees hyvää päivää, kun mua pyydettiin kuvaamaan sitä tilaisuutta. 

Joka Oulaisten-päivälle on ollu tekemistä. Tänään kävin Hannan kans Happoradion keikalla ja se oli todella awesome! Suuren suurta, että oon alkanu kuunnella sitä nyt enemmän kuin ennen, nii sattuu tulemaan mun uudelle paikkakunnalle soittelemaan. Sieltä kuulu mun illan toiveet Sinä ja Pois Kalliosta, jonka "pornokauppiaan poika"-viittaus huvittaa mua edelleen joka kerta. Liian kauan aikaa viime livekeikasta mulla, olin unohtanu millasta se on :)

Sleepwalker on the street

Näin unirytmin ollessa ihan päälaellaan tulin ajatelleeksi, että...

Haluaisin...

- oppia tykkäämään talvesta
- etten enää pelkäisi pimeää
- tietää, miltä tuntuu sanoa kasvotusten "haista paska"
- että joka päivä olis hyvä itsetunto
- lopettaa itseni vertailun muihin
- oppia meikkaamaan "kissamaiset silmät"
- lopettaa kynsien pureskelun
- muistaa lempparielokuvani ja -ruokani niitä kysyttäessä
- olla vähemmän herkkä
- antaa asioiden olla, kuten muut antavat
- osata nollata aivot mennessäni nukkumaan
- olla spontaanimpi ja nolostella vähemmän
- ottaa uuden lävistyksen                                                           

Luin Livejournal-kirjoituksiani (2006-2010) ja kokosin muutamia sammakoita:

- "Tuli tehtyä lupauksiakin seuraavalle vuodelle: keskityn olennaiseen enkä haikaile sellaista, mitä ei voi tavoittaa. Pysytään siinä."

- "Kysyin Emmiltä että mistähän sydänkuvio on keksitty. Viisas vastaus kuului, että siinä on kovaa ja pehmeää."

- "...vai kuuluuko jokaisen aikuisen haaveisiin hyppiä vauhdilla kuralätäkköön, sotkea hiekkalaatikolla ja ikävöidä sitä pientä kaivuria, jota ei koskaan saanut."

- "Viimeksi syödessäni ranskiksia tajusin sellasta, että mut saa huonolle tuulelle jos on paskaa ketsuppia."

- "Ja ystävien kautta voi saada sisäisen, kahlitun villeytensä purettua naurun avulla. Kaipaan myös sitä, kun joku ihan pikku juttu tuntuu hassulta ja ihan skitsolta ja hekotan vatsani kipeäksi ilman suurta syytä. Se on yks pienistä suurista iloista joita tarvitsee piristysruiskeeksi säännöllisesti."

- "Eilen oli mahdollisuus ottaa Daney takaisin, mutta se sitten jäi kahdestakin syystä. Oishan se sopinu mulle, mutta en kuitenkaan kokenu sitä tarpeeksi Omaksi Jutuksi."
(annoin lävistyksilleni nimiä ja tykkäsin kovasti D:llä alkavista nimistä)

- "Viime yönä näin unta, että näin palijo julkimoita. Puhuin ainaki Elastisen kans, ja Ylppö oli paras. Sen kans heitettiin jotain syvällistä juttua ja se piirsi mun lehtiön täyteen kuvia. Symppistä."

Hiomaton timantti

Oon kelannu viime aikoina semmosta, että mussa on varmaan vikana se, että en osaa sanoa ihan suoraan asioista, jotka vaivaa mua. Kuvittelin että no tottakai pitää sanoa suoraan, eihän muut muuten välttämättä täysin ymmärrä mun pointtia. Näin mä selitin myös eilen puhelimessa kaverille. Näköjään mä sitten puren hampaita yhteen ja meinaan miljoonat kerrat että "no nyt mä pamautan tän asian", mutta se tulee lause kerrallaan ulos suusta, eikä yhtään siihen äänensävyyn kuin pitäis. Luulen, että mut on helppo keskeyttää tai on helppo sanoa että "oo hiljaa, en halua kuunnella." Itsekunnioituksen puutetta? Voi että mua ärsyttää, kun ensin mietin mielessäni tavan millä kerron, ja se ei onnistukaan. Syynä voi myös olla, että mä en halua varsinaisesti riidellä. Että helpompi, kun yrittää sivuuttaa asian, niin kellekään ei tuu paha mieli. Mitenhän oppis pitämään puolensa paremmin?
Kun kuulin jonkun suusta että mun kans on pelottavaa selvittää asioita, en ollu uskoa, enkä vieläkään ihan ymmärrä sitä. Koska kuuntelen mitä toisella on sanottavaa, enkä korota ääntäni, jos en ole samaa mieltä.

Oon ollu lomalla pari päivää ja leikkiny kissaa tapani mukaan. Kännykkä on ollu äänettömällä, ettei kukaan pääsis häirihtemään. Se ei oo mulle luonnollista, koska oon pitäny hyvänä et on helposti tavotettavissa.
Mulla on ihan sellanen fiilis, että tartten omaa aikaa miettiä kaikenlaisia asioita. Sitä, mitä haluan tulevaisuudelta, ihmisiltä, itseltäni. Kehen voin luottaa ja kuka on ystävä. Kuulostaa ihan henkilökohtaiselta kriisiltä, mutta oon vähäsen jumissa.
On monia ihmisiä, joiden kans on puhuttu jo kauan sitte että "pitäs nähä", mutta se ei oo toteutunu. Sitten yhteydenpito on jääny. Joukossa on välillä ollu niitäkin, joiden kans on oltu läheisiä, ja en tiiä pitäskö mun olla huolissani vai ei.

...ja rakkautta

Kävin ottamassa uusia tatuointeja tiistaina 4.10. Pitbullissa Ylivieskassa. Käsivarsiin ilmestyi kerralla yhteensä neljä pientä kuvaa: vasempaan käteen punainen rusetti (piirsin itse mallin, koska omistamistani lehdistä ei löytyny sopivaa mallia) sekä teksti "Onni", ja oikeassa myös rusetti sekä sana "Ilo". Näiden kuvien tarkoitus on muistaa elämän tärkeitä asioita: joka päivä voi sekä iloita että olla onnellinen jostain asiasta. Suomenkielen valitsin siksi, että ainahan tekstit on englanniksi. "Joy" ja "Happiness" ois sopinu hanskoihin yhtä lailla, mutta mielestäni nuo säväyttää nyt enemmän. Ne ymmärtää heti kerralla.
Paikalla kävi joku vitsejä vääntävä heebo, joka kysy että "onko Onni vielä elossa?" Ruseteilla kestää vielä vähän parantua kunnolla.

Sitten mua on ilahduttanut ensimmäinen reissuni Tampereelle. Tapasin kaveria, joka tutustutti mua kaupunkiin. Viime viikon hymyilin sen vuoksi :) Nyt mulla oli matkaseuraa, ihan loistavaa. Katottiin Juno ja monta jaksoa The big bang theoryä.

Onnekas löytöni juliste ja matkalukemista

Ensimmäistä kertaa elämässäni oon viime kuukauden aikana myös...
- juonut kupin kahvia. Se oli ihan hirveä kokemus! Piti ihan keskittyä, ettei alkais oksettaa. Sekaan kaadettu maito ei auttanut asiaa, eikä juuri pikkuleivätkään.
- Lotonnut

- Syönyt sokeroituja sekä suklaamuroja sekaisin
- Juonut raakana salmaria keskellä päivää
- Siivonnut hammasharjalla
Näitä "ensimmäistä kertaa elämässäni"- kokemuksia ois pitäny kertyä enemmänkin :( mutta en sitten keksimällä keksinyt.

Teemana punainen

Hyvää viikonloppua!
Oon ilostuttanut itseäni hankkimalla syys/talvitakin ja kengät. Tai itseasiassa oon saanut kolmet uudet kengät kuukauden aikana. Aikamoista. Näillä kengillä on paljon yhteistä, ja se on aika lailla puhdasta sattumaa.

Perjantain ollessa vapaapäivä tein itsestäni tärkeän. Pääsin valokuvauskeikalle, kun Haapaveden SPR-tuttavani pyysivät ottamaan valokuvia toiminnastaan. Kuvasin uusia toimitiloja sekä Nälkäpäivä-kerääjiä. Kerääjien joukossa oli muutamia lapsiakin, ja se on musta tosi mukavaa. Itsekin seisoin lippaan kanssa kaupan edustalla näinä kahtena päivänä ja ihmiset tuntuivat olevan hyvillään, että voivat pienelläkin summalla olla avuksi.
Jotkut jutteli muutaman sanan. Yksi mies totesi heittäessään kolikoita lippaaseen, että "Jaa sullako on nälkä, no tästä saat hampurilaisaterian verran rahaa".
Tänä vuonna lahjoittajille on annettu kiitos-tarrojen lisäksi Punaisen ristin kortteja.

Uusin runo

                         

Dark and heavy

Imagine you flying in freedom
towards the clouds
And then you wake up
suddenly, in your own world
What happened to the perfection

Incredible feeling  
heart beats like it´s going to blow
It´s the killer beat
Blood on my wounds
so dark and heavy

8.9.2011

Syaniidia ja aurinkoa

Hyvää maanantaita ja uutta viikkoa. Toivottaisinko vielä hyvää onnea, terveyttä ja uusia mahdollisuuksia.
Heräsin aamulla väsyneenä, mutta hyvällä tuulella.

Puin ekaa kertaa ihmisten ilmoille asukokonaisuuden, johon kuuluu pilkullinen mekko, punainen toppi, punavalkoiset kengät tähtikuvioilla sekä valkoiset sukkahousut. Nyt siis toteutui se jo kauan uhkailemani "hommaan mekon ja hämmästytän kaikki, hahaa!" Asu tuntuu yllättävän mukavalta. Aika neidiltä. Joku totesikin, että "nyt Emppu on nainen" :D

Halusin päästä viimeistelemään leikkaustyöni, joka on adaptaatio eräästä 20-luvun vaikuttavimmista leffoista.
Ääni raspasi ja jokseenkin kuumeinen olo tuli just sopivasti, kun siirryin koululta lääkärin vastaanotolle. Luettelin oireitani, tutkittiin ja pohdittiin. Nuori mieslääkäri kirjoitti reseptin Aerinaze-nimisille tableteille. Niitä syödä viikon ja sitten vaihtaa viikoksi antihistamiinitabletteihin, eli allergialääkkeisiin. Noh sitten se vielä jatkoi, että jos nämä lääkkeet ei vaikuta, niin varata aika röntgeniin ja vielä astmatohtorille. Eli mulle voi puhjeta astma. Apteekkari ei meinannu millään kuulla mun puhetta, ja tällainen pienikin asia harmitti. Sain saikkua loppupäivälle ja huomiselle.(Millonkohan sais aikaiseksi kipitellä allergiatesteihin? Kuulis vihdoin tarkan analyysin, kun tähän mennessä se on ollu että "joko siitepölylle tai heinälle, tai molemmille".)

Lemppariasioitani: Valkoinen Mikki-laukku...

Minni-kaakaomuki ja värikkäät villasukat....

Vuosikymmeniä vanha pieni laatikosto, peace-korvikset ja Muumimamma.