Kimuranttia

"Kenellä vain on mahdollisuus
ratsastaa puuhevosella toiseen ulottuvuuteen
Elää kuin suuri kuuluisuus,
vasta löydetty tähti taivaan valkokankaalla" Oodi nuoruudelle 4.11.2009


Olipas tänään pitkä työpäivä. Toimituksessa tein taustatyötä paria lehtijuttua varten ja laadin kysymyksiä valmiiksi. Gallupin teko oli tällä kertaa hankalampaa, koska kaikilla tuntui olevan aamusta kiire joko töihin, pankkiin tai kampaajalle. Yksi nainen naurahti että se on aina miettiny miten me bongataan ne ihmiset, ja nyt ite tuli bongatuksi. Tuli olo kuin ois sanonu että "hymyile, olet piilokamerassa." Menin bussilla neljäksi Haapikkaalle, koska siellä oli sovittu "nuoret pohtivat vaaleja"- aiheinen keikka.

Presidenttipeli on mulle edelleen aika mysteeri. Eikä mulle kerta kaikkiaan valjennu, miksi pidetään ennakkoäänestys. Kaipa ne kuuluu yleissivistykseen, mutta aika kimuranttia tuo politiikka. On niin helppoa aatella, että ne jotkut siellä päättää ja tekee ja asioita käännellään parempaan suuntaan mitä keretään.

Eeliksellä on tapana kökötellä verhojen takana. Ilmaisee sillä kai, että tahtoo olla itekseen.

Sain kyydin kotiin ja kävin Tokmannilla. Syliin kertyi muutamia tavaroita niin, että hyvä kun sain kateltua kissanruokapurkkeja. Siihen hyllylle tuli eräs nainen, joka alkoi pohtia ääneen kissansa ruokamieltymyksiä. Kertoi kissansa olevan jo kuuro ja iältään 17 vuotta, mutta kuulemma tosi ylväs edelleen. "Mistä sitä tietää, kelpaako tämä sille. Niin se on joskus ranttu." Oli luontevaa jutella, kun toinen oli alottanu. Päädyin isoon kalaruokatölkkiin, kun Eelis ei oo vielä maistanu kalaa. Se nainen vielä vinkkas, että jos kissanhiekan aattelee tulevan pidemmän päälle kalliiksi, niin pistää sanomalehtiä kissanvessaan niin ompa helppo siivota. "Sitten putsaa tällä Klorinilla, niin ei haise. Ja kissa tykkää kovasti sen hajusta." Kiitin vinkistä.
Kotona Eelis yllätti pissaamalla mun sänkyyn. Se teki sen nyt toista kertaa, vaikka niin oon kehunu, että osaa hienosti mennä vessaan. Enhän mä osannu kunnolla suuttua sille, lähinnä vaan selostin, että nyt olit ilkeä. Pesin peitteet heti pesutuvassa ja opin käyttämään sen pesukonetta vähäsen.
Otin kisusta muutaman kuvan, kunhan se tuli esiin piileksimästä. Ne kuvat on myös lehtijuttua varten, kun pääsen kirjottelemaan kissoista :)

Mollivoittoinen duuri

"Tuhannet mun kasvot
ja ne vaihtuvat vaan
Vastakohdat, ristiriidat
mä ylleni paan." Jenni Vartiainen - Tuhannet mun kasvot

Tartuin Miian blogihaasteeseen "8 asiaa itsestäni".


01: Oon hyvä löytämään biisejä, jotka kuvaa mun sen hetkistä olotilaa.  
02: Tänään mä oon ollu väsyny eräästä eilisestä keskustelusta. Mun oli pakko sanoa ääneen vaikken kunnolla tienny, miten se pitäis esittää. Se oli vaivannu mua muutaman viime kuukauden. Lopulta molemmat ärtyi ja vetäsin itteni pois tilanteesta. 
03: "Annan anteeksi mutta en unohda".

04: Luen joskus horoskooppeja. Tänään tiistaina astro.fi kertoi näin kaloille: "Fiilikset ohjaavat sinua tehokkaasti oikeisiin paikkoihin ja oikeiden ihmisten luo. Antaudu elämän virran vietäväksi ja luota aavistuksiisi. Täysikuu antaa sinulle vahvan tietoisuuden elämäsi oikeasta suunnasta."
05: Oon ottanu itestäni profiilikuvia opiston vessassa:

06: Rupesin seuraamaan Idolsia ja The voice of Finlandia.
07: En ymmärrä Japani-villitystä, örinäheviä, kahvia, kauhuelokuvia enkä hiihtoa.
08: Mulla on ikävä pitkiä hiuksia, joita voi vapaasti letittää ja tupeerata.

Vuoden 2012 ekat runot

"Päivät kuluu runoillessa mitä minä tahdon." - Happoradio - Tavikset

Tammikuu

Katkera,
polttava paine kantapäässä
Silmissäni savuiset juonteet

Lumi muodostaa takapihalleni enkeleitä
Hohkaten

Minä jään tähän tammikuuhun
asumaan,
vaikka en kuulukaan 

Junat

Lady Green
aromini aamuni auetessa

Niin teroitan aistini,
jotta kuulisin kaiken katoavan
Jokaisen kohahduksen ikkunani takaa,
jokaisen kirskuvan junan

Ja se viheltää
Silloinkin, kun olen menossa nukkumaan
Heijastan viimeisen valon itseeni,
viimeisen hämärän takaisin lähtöpisteeseensä

-Valoisa 13.1.2012

Loppiaisen puuhia

"Kun perjantaina pihaovet potkaistaan auki, kaupunki on kirkkaana."

Haloo Helsinki! - Perjantaina

Eelis auttoi, kun askartelin kortteja. Leikkelin kuvia musalehdistä ja liimasin ne paksulle paperille.

Eelis

"Poljetaan, poljetaan kissoja katsomaan." PMMP -Mummola

Tämä on kissapostaus! 

Esittelen teille lemmikkini, joka viettää vasta toista iltaansa mun luona. Annoin sille nimeksi Eelis, koska se tuli poikien nimistä ekana mieleen, plus se ei oo "liikaa ihmisen nimi".

Bongasin netin lemmikkipalstalta ilmoituksen, jossa kolmen pennun sanottiin ettivän uutta kotia. Lyhyessä ajassa sain varmistuksen, että se voi muuttaa tänne. Muitakin ilmotuksia selasin ja pistin kaks omaa nettiin, mutta ei ne muut yhteydenotot ollu ihan sopivia.

Tämä puolivuotias poika on tosi arka. Se tuotiin Haapaveeltä kantokopassa ja hitaasti tuli sieltä ulos. Se kiersi kämpän läpi nuuhkien ja ponkaisi sohvan alle. Koitettiin houkutella sitä niiden tyttöjen kans, mutta tutut omat lelut tai napuset ei tehonnu. Viimein nostettiin sohvaa, jotta sain se ekaa kertaa syliin. Turkki on mukavan pehmeä. No, sitten se hyppi sängyn alle. Annoin sen olla rauhassa, ihan väsynytkin oli jännittävän ja pitkän päivän jälkeen. Illalla sain sentään vähän silitettyä sitä, kun se lähti ettimään pissipaikkaa. Huomasin heti, että sillä on kuuluva ääni. Yön se nukkui sängyn alla ja siellä se kökötteli silloinkin, kun kävin tänään työpäivän tauolla kattomassa (kehun sitä nyt, kun se ei ole siellä).

Eelis vaikuttaa vähäruokaiselta, eikä vettäkään ole juonut. Maitonapit on herkkua, varsinkin Tassu-merkkiset sydämenmuotoiset. Tänään on kestänyt taas jonkun aikaa, että se on tullut luo omasta tahdosta. Nyt illalla ollaan leikitty paljon. Hiiriä onkin kertyny ja vähän muitakin leluja, mutta hienoon, parin askelman tikkailla varusteltuun raapimapuuhun ei oo osoittanu juuri kiinnostusta. Mukavaa, että energiaakin riittää :) Ja kerran sain sen syliin, niin että hetken katottiin yhessä ikkunasta. Se oli parhautta.

E&E:n ilta jatkuu rauhallisesti toisen tuhistessa lattialla :)

1.1.2012

"Laurin nainen on kaunis,
se ei keneltäkään sitä salaa
Keittiössä se tinaa valaa
ja Lauri soittaa huonoja levyjään

...

Niin sä oot kuin rikkinäinen
uudenvuoden sähikäinen
Poltat sormet muttet iloa tuo."  Maija Vilkkumaa- Rikkinäinen sähikäinen


Vuosi vaihtui Oulaisissa kaverin seurassa. Tehtiin rapeapohjaista pitsaa, herkuteltiin vähän ja katottiin ihania Babar-jaksoja. Pikku kisu säikkyi vähän ulkoa kuuluvia rakettien pamahduksia ja pohdinkin, miten eläimet yleensä reagoi niihin(?) Taavi-koirakin alkaa tutista ja ulvoa, jos kuulee niitä. Oli mukavaa, kun ei tarvinnut yksikseen hengailla kämpillä ja seurata Facebookista, miten muut juhlii :> Vähäsen kokeilin otteita kitaralla ja muistin muutaman helpon, niin että Syksyn sävelen osaan soittaa. Ja tidi-tidi-tidi-tidi Bätmään!

Nyt koitan pitää karkkilakkoa, vaikka tiedän sen olevan pyllystä. Mulla on tuossa teetä, joka toivottavasti auttaa pahimmissa makeanhimoissa. Oon pyöristyny tässä talven aikana, ja talvinen liikkuminen jäänee entistä vähemmäksi nyt, kun ei tartte kävellä kahta kilometriä töihin ja takas. Työpaikka kun on nyt suoraan tien toisella puolen.

Toivottavasti tämä vuoden alku jää mieleen, tammi- ja helmikuu on musta tosi mitäänsanomattomia.

Asunto #3

"Tämäkin kaupunki on täynnä ihmisiä,
osa niistä viisaita
osa tyhmiä
Ja sinä mietit mitä muut on susta mieltä,
puhuitko sä oikein
ja haisetko sä hieltä"

Happoradio - Kaupunki täynnä ihmisiä

Mutustelen jämäpipareita uudessa kämpässäni. Pihan ohi kulkee enemmän autoja, pyöräilijöitä ja kävelijöitä. Asun nyt Oulaisten keskustassa ja ompas aivan eri fiilis. Oon niin ilonen tästä, jihuu!
Ei enää tyhmää rumaa lattiaa, vaan kiva puinen. Ruskeat ikkunakarmit, vasta uusittu keittiö, vessassa on peilikaappi joka sekin uusi. Kuukauden sisällä tulee vielä uus naulakko, joka samalla jakaa tilaa oleskelutilaan ja eteiseen.
Sain kolme apuria, joita kiittelin kovasti. Ihana juttu, että ei ollut vaikeampaa :) suht nopsaa saatiin kamat kämpästä toiseen ja siivotakin kerkesin samalla, niin ettei tartte nyt jälestä käydä Raviskalla. Hyi kun mua rupes tosissaan ällöttämään se paikka. Onhan siellä sinänsä ollu rauhallista, mutta kun ne kaikki jutut siitä...ja nyt lähtiessä oli taas heitetty kahet kengät puhelinlangalle. Hyrr.
Käytiin porukalla pitsalla ja nauroin niin, että tuli jo vedet silmistä. Vitsailihan ne kans siitä, että Alko on vielä vähän aikaa vastapäätä, ja baari on kans vieressä. Sittempä äippä osti mulle mikron; "voit sitten kaakaota lämmitellä". sanoi äiti. Meidän huippu teräsmamma <3 Isoveli nousi sitten junaan, asema kun on ihan naapurissa.
Kamppeista puolet on löytäny paikkansa. Vähäsen joutui aluksi tuskailemaan sängyn ja sohvan paikkaa ja tuskailen, kun tänne ei mahukaan tietokoneelle pöytää. Et jos tulis vaikka kaveri käymään ja syötäisiin jotain, niin sohvalla sitten yhtä hyvä vaihtoehto. Hitto kun läppäri ois niin paljon kätevämpi.

Värikästä vuodenvaihdetta! :)

Ville-taulu pääsi vihdoin oman kotini seinälle. Kuva on alkuvuodelta 2011.