- Samuli Putro
Vietin viikon Pohjois-Pohjanmaalla, kun lomaa oli kulunut jo viikon verran ja muutto oli hoidettu. Siellä satoi useampana päivänä, niin että pyöräily jäi minimiin, mutta loikoilin sohvalla ja kerkesin unohdella mikä päivä on menossa. Parina yönä kirjoittelin Joku muu kuin Amélie- nimistä tarinaa, ja sille kerkesin kehitellä pitkästi jatkoakin. Eelis-kissa ujosteli pitäen saunaa turvapaikkanaan, mutta Oscar viiletti tavalliseen tapaansa, niin että häntä vain vilkkui.
Kesän tärkein tapahtuma oli veljeni hääjuhla. Ennen sitä morsian kutsui mutkin mukaan polttareihinsa, jotka sen sisaret olivat suunnitelleet. Ajoimme Kalajoelle, jossa oli varattuna tunti keilausaikaa. Se oli mulle täysin uutta mulle, joten en tiennyt mitä odottaa. Tuurilla olin hetken aikaa johdossa, mutta morsianhan se veti huomattavasti paremmat pisteet. Meillä oli huippu kannustus koko ajan, ei tarvinnut jännätä ettei osaa ennestään.
Siitä onkin monta vuotta, kun oon viimeksi käynyt kyseisissä maisemissa. Morsiamen perheellä on asuntovaunu, jolla käyvät kesäisin, ja niin siitä on tullut morsiamen & sulhasenkin traditio. Pääsin nyt näkemään tämän asuntovaunun, kun sinne oli katettu illan menu: oli paljon juotavaa, muun muassa makeaa valkkaria, sekä mansikoita, suklaata ja hyvät salaatit jokaiselle. Me juteltiin kovasti ja naurettiin ihan hirveästi. Mulla sattui mahaan ja suupieliin, mutta vaikea oli lopettaakaan :D
Illasta alkoi aurinko paistella. Tytöt tahtoivat kokeilla veden lämpötilaa ja kahlailla. Huvittavia yhteiskuviakin otettiin, ne näin myöhemmin liimattuna kirjassa juhlapaikalla. Hassuttelua jatkui niin sanotusti pikkutunneille asti. "Onks se niin, et mitä tapahtuu Särkillä, se jää Särkille?"
Juhlaa edeltävänä päivänä minä, toinen veljeni ja tämän tyttöystävä käytiin auttamassa koristeluissa. Paikan nimi oli Pyssyhovi. Ilmapalloissa oli puhallettavaa! Kavuttiin tuonne ylös sitomaan niitä. Pitkille pöydille aseteltiin erilaisia koristeita, tämä jäi yllätys yllätys tyttöjen tehtäväksi, kun sillä aikaa pojat asensivat audiotekniikkaa.
Ei tullut otettua kuvaa itsestäni juhlavaatteissa, vaan ainoastaan tuttu musta hameeni pääsi kuvaan, kun laittelin hiuksia ja meikkiä.
Kengät olin ostanut varta vasten: mulle ei-tavanomaiseen tapaan tosi tyttömäiset, mustat nahkakengät. Kerrankos sitä tuntee ittensä tosi tyttömäiseksi, ja kylläpä se mascarakin pysyi hyvin.
Sain ikään kuin muistutuksen, että mun todellakin kannattais hankkia älypuhelin. Sellaisella kun voisi ottaa ihan hyvälaatuisia kuviakin, niin ei tarttis jatkuvasti huolehtia kameran pattereista. Joka tapauksessa, sain kyllä otettua muutaman kuvan itse juhlista, mutta en ruukaa laittaa muiden kasvokuvia tänne.
Mua vähän jännitikin mennä Pyssyhoviin, vaikka tiedossa oli "rennot ja hauskat juhlat". Voi kun oli oma veli hienoissa tamineissa, kravatti kaulassa ja niin edelleen, niin hymyilevänä ovella vastassa. Vaimo vieressä todella kauniina :) J&H:lla oli oma pöytä siellä, me muu perhe istuttiin erään pöydän päässä ja lähimpänä siitä oli mullekin tuttuja kasvoja, eli sulhasen kavereita, joista on osa tullut tutuksi jo kouluaikoina.
Vieraita oli sopiva määrä, oli helppo löytää juttukavereita. Ja jokaisen kanssa oli jotakin yhteistä pakostakin. Kuvia otettiin monella kännykällä ja kameralla, sisällä ja ulkona, aina vähän erilaisissa kokoonpanoissa. Toivon saavani niitä itsellekin, vink vink! Varsinkin niitä meidän perheen sisarusten kanssa otettuja. Jossain kohtaa mä menin käymään pihalla ja jäin ns. suustani kiinni jonkun kanssa, niin juttukaveri sanoo että "Kato kun tuolla otetaan pojista kuvia ilman sinua". Minä juoksin siihen että "Heei, jotain unohtu!" Kuvaaja pyysi mua väistämään, mutta sitten pääsin mukaan: "Noniin ja sitten se kauniimpi kuva, saat mennä siihen", ja jokainen veli muka nosti nyrkkiä ja osotti sitä muhun päin :D Näin meillä. Mutta hyvä kuva tuli siitäkin, harvinaista materiaalia.
En juuri muista mitä tuli vieraskirjaan laitettua, varmaan että hyvää ruokaa ja juomaa, ihana ilta, paljon onnea teille. Vähän pelkäsin että jos siinä tulee jo ekat kyyneleet :) Mutta oon sanonutkin jo molemmille jotain nättiä kasvotusten. Ihania ihmisiä, tärkeitä mulle.
Näinpä päällimmäisistä muisteloista. Nyt maanantaina on outoa palata töihin, täytyy kattoa vielä että tulee kerettyä oikeaan bussiin aamulla, kun tältä asunnolta lähden.
Kesää on vielä jäljellä, mitähän Helsingissä kerkeääkään tapahtua?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!