Voi niitä aikoja!

"All I neeeeeed is a rhythm divine"
Kwan -  Microphoneaye

Mä en oo ollut pöytäkoneella aikoihin. Älypuhelin vie mun huomion, koska se on vaan niin näppärä laite. Facebookin, muistion, jopa Netflixin sovelluksen saa ladattua siihen, ja ei muuta kun näpyttelemään ja viihtymään.

Eilen huvitti pitkästä aikaa kokeilla, miltä tuntuu käyttää pöytäkonetta nettiselailuun. Heti jotenkin muistui mieleen teiniajan meseilyt, Kwanin kuuntelu ja Habbo Hotel. Mihin Windows Messenger katosi? Kaikki alkoivat yhtäkkiä käyttää Skypeä (jossa mulla on tällä hetkellä 5 nimeä, ja heistä 1 on onlinessa usein.) Mulla oli paljon niin sanottuja nettituttuja muun muassa Demin keskustelufoorumilta ja maailmanlaajuisesta chatista nimeltä Spinchat, jossa on eri tavoin nimettyjä huoneita.
Oli jännää pitää sekä meseä että Skypeä auki samaan aikaan, ja joskus oli jopa kiire saada vastattua kaikkiin viesteihin. Huvittavaa. Mullakin oli toki kuvia Irc-galleriassa, ja sielläkin oli todella helppo kirjoitella viestejä kavereille ja uusille tuttaville. "Galtsussa" oli tärkeää valita just mulle sopivat ryhmät sinne vasempaan reunaan, ja yksi jonka parhaiten muistan muilta käyttäjiltä, oli "Äiti tietää, etten ole normaali lapsi." How cool can it be?!
Eli muinoin elin koneen ääressä. Tuntikausia meni Fintelligensiä ja muita suomiräppäreitä kuunnellessa siinä samalla, ja nukkumaan menin vasta aamulla. Siis jos vaan mahdollista. Muistan, miten eräänkin kesäloman aikana silmät punaisena valvoin aamuun ja siihen saakka, että kukko alkoi kiekua ihan ikkunan toisella puolella. Se oli mulle merkki, suorastaan hälytys, että eiköhän nyt taas riitä.

Osallistuin erilaisten testien tekemiseen, kirjoitin hölmöjä kuulumisia silloiseen blogiin toisella blogialustalla, ja haaveilin oppivani käyttämään kuvanmuokkausohjelmaa. Tarkoitan hölmöillä jutuilla postauksia, joissa ei ollut hyvää eli pätevää sisältöä, joka olisi oikeasti kiinnostanut. Ne oli vaan jotakin päivän purkauksia, jotka myöhemmin nolottivat. Saman tapaisia juttuja kirjoittelin joskus paperipäiväkirjaan. Ne olivat silloin tosi tärkeitä, mutta jälkeenpäin tunsin lähinnä myötähäpeää. Ei sillä, että mun olisi pitänytkään olla super taiteellinen, saahan omaan päivikseen laittaa mitä haluaa, mutta mä en inspiroitunut niistä.

Kerran joku suutahti mulle Spinchatissa, kun kerroin "haluavani lähinnä harjoittaa englannin kielen osaamistani". Minusta se oli ihan hyvä syy, sikäli että en selittänyt mitä sattuu, vaan oli ajatustakin mukana. Ihan kuten kaikki muutkin kirjoittelee, kyselin "How are you today?" ja "What´s up?" Kyseinen chat on auttanut mua vähän, enemmän kuitenkin ärsyttänyt. On mukavaa tietää olevan olemassa tuollainen paikka, jonne vaikka suomalainen voi rekisteröityä ja alkaa keskustella itselleen vieraalla kielellä, mutta kun ne keskustelut on olleet niin samanlaisia. Kaikki kysyvät asl:ää, eli age, sex, location. 17, f, Finland. Vastauksena sain useimmiten äimistelyä, että vau, Suomestako olet. "It´s always cold in Finland, right?" Ja sitten jutellaan paikallisesta säästä, kunnes toinen osapuoli muistaa vastata oman asl:nsä, ja sitten kommentoidaan sitä. Sen jälkeen kysytään opiskelusta/työpaikasta. Niin yksitoikkoista minulle.
En välttämättä suosittele Spinchatia, vaan muistutan tässä itselleni, miksi mun ei kannata mennä sinne. Olisi kiva tietää joku hyödyllinen chat-huone, mikäli sellaista on tehty.
Tunnustus: Tänä aamuna piipahdin mainitsemassani chatissa kokeillakseni, toistuuko sama kyselykaava. Kyllähän se toistui. Niinpä multa jäi kaksi keskustelua kesken (Olivat muuten miespuolisia, niinhän se aina menee). Kun molemmat kysyivät mitä teen työkseni, vastasin, että olen kesälomalla enkä mieluusti puhu työasioista. Ne yrittivät arvailla työnkuvaani. Ärsytti.

Mulle myös surullisenkuuluisa Suomi 24 on tuttu, ja sitäkään ei voi suositella kellekään. Siellä ei vaan kertakaikkiaan saa jutella ihan niitä näitä elokuva- ja harrastusjuttuja, vaan aina joku limanuljaska tulee kyttäämään. Tiedän etten ole ainoa, todellakaan, joka on aloittanut keskustelun Suomi 24 chatissa, ja sitten saanut punaisella tekstillä kirjoitettuja härskejä "vitsejä" vastaukseksi.
Joskus olin "sisäpiirissä" :D Naurahdus. Sisäpiiri tarkoittaa niitä ihmisiä, jotka ovat ehkä päivittäin paikalla ja jotka juttelevat enimmäkseen toistensa kanssa. Niitä chattaajia mulla oli myös messengerin listalla, ja aina mainittiin toisillemme, jos ollaan jo tai ollaan kohta kirjautumassa Nuoret- huoneeseen. Voi niitä aikoja!

 Hei miksi emojeita on joka paikassa, siis oikeesti?? Okei, minäkin tiedän.

Kuten alussa kerroin, mun netin käyttäminen on nykyään hyvin erilaista. Otan puhelimen käteen monta kertaa päivässä vilkaistakseni FB:n newsfeedin (puolet turhaa mainosta), sähköpostit (suurin osa joutaa roskikseen) ja keskustelun, jota käyn mun veljien kanssa. Toisin sanoen, pöytäkoneelle ei ole ollut suurta tarvetta.
Mua aiemmin ärsytti kaikki metrossa pää alaspäin löhöävät ihmiset, jotka selaavat puhelintaan. Olenko nyt yksi heistä? No, kyllähän mun täytyy kertoa, että tarkastan sääennustuksia, uutisia ja "uutisia" metromatkoilla. Perustelu: Kun metro on täynnä, koen, etten voi katsoa minnekään ilman, että joku luulee mun tuijottavan. Siispä silmät on lattiassa. Mieluummin vietän 15 minuutin matkani näpyttäen kännykkää, samastuen tähän massaan. Olen hävinnyt vedon isoveljeni kanssa, joka ei kännykkää myydessään uskonut mun erottuvan massasta.