Kilisee kilisee kassissa

Kävelen kotiin päin selkä kyyryssä kantaen kauppakassia ja vessapaperia, ja päässä olleista kuulokkeista alkaa soida Kotiteollisuus. No niin, huokaisen välittömästi, piti tämänkin biisin tulla juuri nyt kotimaisen musiikin soittolistalla.

Alkaa ihan tehdä mieli baariin, sellaiseen vähän hämyiseen, missä savu haisee vieläkin seinissä, vaikka sisätiloissa ei ole saanut vuosiin polttaa. Missä kattolamput palavat keltaista valoa paksuissa, pyöreämallisissa kuvuissa, ja joku rapsuttaa partaansa ja siitä räiskyy pöydälle olutta.

Nostelen kassia kädestä toiseen, mutta en viitsi laskea sitä sohjoiseen maahan vaihtaakseni biisiä. Auon suutani sanojen mukaan enkä välitä ohi ajavista autoista.

Laulaisin karaokessa Viikatteen Pohjoista viljaa. Pöydissä humalluttaisiin kolpakoita kilistelemällä, niin että olutta olisi joka puolella, viimein kengänpohjassa, ja siitä lähtisi ylävireinen nits nats- ääni.

Minun jälkeeni lauluvuoroon astelisi pariskunta, ja he ottaisivat mikrofonit käteen innokkaina, aloittaisivat kappaleen liian aikaisin. Kappaleen nimi olisi Ukkometso.

Siinä kohtaa, missä laulettaisiin suuresta povesta, mies osoittaisi sormellaan vaimonsa kaula-aukkoa. Nainen kihertäisi mikrofoniinsa niin että olisi unohtaa, mitä on parhaillaan tekemässä.

Joku tulisi sillä hetkellä sisälle baariin, kopsuttelisi kenkiään ovella, avaisi takkinsa ja heittäisi povitaskustaan hiluja peiliautomaattiin. Hän painelisi värikkäitä nappuloita, arvaisi kruunaa ja klaavaa, ja välillä katsahtaisi ohjelmanumeroa. Musiikki tarttuisi hänen korviinsa, hän taputtelisi kämmentään reisitaskuihin ja olisi osa illan menoa.

”Sen temppeleinä toimivat kapakat, ilotalot, markkinat, marketit, kaupunkien värivalot....”

Mikä voisikaan olla suomalaisempi sana kuin kapakka. Nuoret puhuvat baarista tai ”rälläämään lähtemisestä”. Tämäkin termi toki uusiutuu aina kunkin sukupolven suuhun sopivaksi, esimerkiksi ”kaikki pämppää”, mutta tämä sana vie meidän täysin eri musiikkigenren piiriin.

Juottola ei kuulosta kovin mairittelevalta, mutta kiteyttää yhteen sanaan asian, mitä paikassa tehdään. Pubi on niin sanotusti nuorekkaan kuuloinen, ja se voi ääntyä niin, että pehmeä b vaihtuu kovaan p:hen.

Rakkaalla lapsella on monta nimeä, eihän siihen voi muuta todeta.

On keskiviikko, pikkulauantai, mutta Pirkka-kassissani on juomaksi vain Mehukattia.