Makein minä

"I love myself
Yeah I'm a star I got it all
I am right even when I know I'm wrong
It's another crazy day." Anouk - My shoes


Mä oon tehnyt pari Olen hyvä- aiheista postausta, ja idea saa nyt jatkoa. Tässä on kuvia minusta silloin, kun oon ollut omasta mielestäni nätti :> Aikajärjestyksellä ei liene väliä. Oon värjänny hiuksia jotain miljoona ja yks kertaa, mutta musta on ollu kivempi pistää omia kuvia mustavalkosiksi.

Haaveeni on saada luonnollisen blondi sävy hiuksiini. Muuten hiukset on hauskimmat pitkinä ja pörrötettyinä.

...Tässä hyvä esimerkki sävystä.

Pois ottamaani alahuulirenkulaa en kaipaa.

Mielestäni tämä on asennekuva.

Söpistelyä, "Emppu ja kaakaomuki". Kuvissa on saanu olla normaalia enemmän meikkiä.

Katulamppujen keltaisessa valossa

"Sinä olet sinun,
kun valtateiden varsilla minä olen minun
Katulamput tuovat oudon tunteen,
joka on kuin rakkaus." Olavi Uusivirta - Sinä elät yksin



Tervehdys kadun valoisalta puolelta! Tässä kuulumisiani kuluneelta viikolta.

Oon vähän piirrellyt. Tekis mieli sanoa, että tää on edelleen harjoittelua, koska ihmisen anatomia on edelleen hieman hakusessa, eikä mallistakaan piirtäminen oo niin yksinkertasta. Ehkä tietyn tarkan lopputuloksen aikaansaaminen ei oo tärkeää, vaan se, että yrittää ja vois aatella lisänneensä omaa näkökulmaa.

Eräänä yönä en saanut unta, koska murehdin asioita. Kello tuli jo kolme ja pakkasta oli -25 astetta, mutta lähin käymään ulkona. Se fiilis, kun kukaan ei oo hereillä, taksitkaan ei kulje. Voi kävellä keskellä tietä ja ottaa siitä huvikseen kuvan. Samalla kuulin, kun jää räsähti sillan alla. Tänä yönä mä kirjotin näistä äänistä "lyriikat":

"...I´ve heard as the ice breaks under the bridge
and wakes me up while I´m moving
Sometimes it feels I was at sleep
so it´s like living in fairytales..."

Kuva: metrolive.fi

Olavi Uusivirta julkaisee viidennen albuminsa maaliskuussa. Eka sinkku on tullut jo ulos, ja sen nimi on Nuoruus. Eläköön Olavi! Eläköön kotimainen lyriikka!
Osoitteessa metrolive.fi Olavista kerrotaan näin: "Lauluntekijänä Uusivirta itse pyrkii siihen, että biisissä olisi aina jokin nyrjähdys - joko tekstissä, melodiassa tai sovituksessa. Musiikin ja elokuvien arvostelemista tähdillä hän pitää banaalina."
> banaali = arkipäiväinen, lattea, kulunut.

Sattumuksia

"Se teitittelee ja se sanoo päivää

Tiskit haisee, mua hävettää." Maija Vilkkumaa - Se ei olekaan niin

Heräsin tänään aamupäivällä yllätykseen. Ovikello soi, mutta aattelin että mun vieraat ilmottaa etukäteen, jos on tulossa. Se soi toisen kerran ja avain meni lukkoon. Hyppäsin hiukset pystyssä ylös. Talkkarihan se siinä. No minä sanomaan kurkistaen eteiseen, että laitan housut jalkaan :D Hämmentävää. Se vaihtoi yhen pistorasian, joka oli lähössä irti. Ei tartte enää pelätä, että Eelis kiinnostuu siitä ja härppii. Talkkari lähti nopeaa. Mietin, onko ne tottuneet yllättelemään asukkaita. Arvoitukseksi jää

Oli hieno fiilis käydä äänestämässä ekassa pressanvaalissa. Mun piti varmistella, että käyhän se pelkällä passilla. No oikean äänestyspaikan löytämiseen menikin tovi. Ekaksi käytiin kaverin äänestyspaikassa ja siellä kyselin neuvoa. "Asutko tällä vai toisella puolella jokea", mies kysy kakskin kertaa. Ne neuvo koululle. No siellä ei ollu nimeä listassa, mutta ystävällinen ukkeli ehotti ite että soittais mun puolesta johonki ja opasti kolmanteen, oikeaan paikkaan. Talouskoululla sain piirtää numeroa lappuun. Nauratti että tää on taas tätä omaan tyyliin tekemistä. En tienny, että säännöt on niinkin tarkat. Paikka määrytyi lopulta siis Ravikadun mukaan. Höh.

Lähteminen Pyhäjokiseudusta oli todella haikeaa. Työkkäri ei antanu mun jatkaa työssäoppimista samassa paikassa missä on kouluaikana ollu, joten se oli tavallaan kaksinkertanen voivoi mulle. Kiittelin vuolaasti, että oon saanu kerätä tosi paljon kokemusta alalta. Oon kuulemma edistyny talven aikana :)


Kuulin tiskatessa titityy! Voi että se on parasta! Mutta ihmiset ulkona näyttää aattelevan että "hyrr tätä 
pakkasta". Ei oo enää pimeä nyt neljältä iltapäivällä. Jipii!
Päivä jatkuu Herra Ylpön uusinta levyä kuunnellen, hyvältä kuulostaapi.


PS. Kuva on eka E&E yhteiskuva.

Koulukapina

"Näen pihan hiljaisen,
ei enää soi tuomion kellot koulun
Tupakkinurkkakin on hyvillään,
ei kuulu perkeleet rehtorin Koukun" Dingo - Koulukapina

Rekvisiittaa kirpparilta.

Mua pyydettiin muistamaan seuraavaa ja samalla meille media-assareille viimeistä kevätjuhlaa. Mä olin jo itekseni päättäny etten mene, koska Opisto-vuosieni fiilikset on enimmäkseen negatiivisia. Onhan se hienoa, että on saanu kahlattua koulun loppuun ja hienoa on valmistua, mutta mä oisin toivonu paljon enemmän.
Mä opin aika hitaasti varsinki teknisiä juttuja, ja tunsin itteni jopa noloksi, kun piti kysellä muilta neuvoa. Vaikka eihän sen niin pitäs mennä, vaan ryhmähenkeä kannatellen tulis tukea koulukavereita niin, että kaikki pysyis samalla viivalla. (Muistutan nyt itteeni, että muutkin kokee samoja epävarmuuksia, mutta ne ei välttämättä näy). Miten sääli, että moiset asiat voi vaikuttaa niin paljon opiskeluintoon ja niin helposti kuvittelee, että musta ei ois millään niihin hommiin.

Musta tuntuu, että en ihan kuulunu porukkaan noin muutenkaan. Muilla ei ollu yhtään samanlainen maailma, ja ne oli useimmat tullu suoraan yläasteelta sinne ja tuli jotenki paremmin toimeen toistensa kanssa. Mä ponkasin paikalle puolirandomisti hokattuani lukion nelosvuonna, että "media on mun juttu, ois siisteintä olla median moniosaaja".

Peter Pan- syndrooma on ihan terve sinällään, mutta koulu ei oo varsinaisesti hiekkalaatikkoleikkejä. Mä oisin halunnu ottaa Opiston vakavasti, koska sieltä valmistutaan ammattiin. Miten sä voit toteuttaa omaa opintosuunnitelmaa, kun kaikkien ideoita ei kuunnella.

Joten. Mitä ootte mieltä. Meenkö mä kevätjuhlaan (taas kolme vuotta kasvaneena)?

Lyhkärin Pirstomieli (työnimi Minun maailmani) käsis.

Asemakadulla tuulee

"Olen niin kevyt, että leijun ilmassa sun huoneessa
Mä olen höyhen, sinä tuuli. Puhalla, etten putoa
Sä avaat ikkunan, mä kattojen ylle ilmaan kohoan
Ja asiat saavat mittasuhteen oikean." Don Huonot - Tuulee


Helou! Se on perjantai, voin siis nukkua univelat pois. Meikä meinas jo stressailla tänään kun ei ketään saa töissä kiinni että haastattelis ja lopulta tuli kova kiire. Lunta on pyryttäny tiheästi suoraan kasvoille, kun hyinen tuuli on sitä heitelly pitkin Oulaista. Johan se pistää perkelettä kiroamaan ja siilen piikkejä työntämään esiin. Kävin Kelassa peruuttamassa opintotukeni keväältä. Asioimisesta jäi positiivinen fiilis. Oikein hymyilin, kun se nainen oli niin avulias. Nyt mä tiiän mitä pitää seuraavaks tehä, kun jään työttämäksi. Jes, kiitos.

Päästyäni töistä neljältä tulin kotiin tiskaamaan ja ruokkimaan kissaa. Sehän on testattua, että kissan silittäminen erittää mielihyvähormonia ja poistaa näin stressiä. Tää ois ollu hyvä lisä mun tekemään kissajuttuun, jonka aiheena oli "kissa sopii lemmikiksi kerrostaloon".
Kipasin nopsaa hakemassa vielä varulta stressinpoistokarkkeja, sillä vieraita oli tulossa ja on mukavaa, kun voi tarjota jotain naposteltavaa. Ihana Tokmanni tarjoaa kaikkea mahdollista tavaraa, oisimpa muistanu pyykkikorin ostaa mukaan sieltä. Tykkään kovasti, että kaupat on ihan vieressä. Ei tartte kärvistellä nälissään sen puolesta.
Vinkkaan uutta suklaata: Fazerin patukka, joka sisältää hasselpähkinää ja mantelia. Hasselpähkinä on tunnetusti mun lempimakuja.

Olin mielissäni siitä, että mun luona käy vieraita. Se on aika harvinaista. Osaksi siksi, että oon mielestäni huono emäntä. "Jos vierailla on tylsää, se on mun vika", aattelen, vaikka eihän se ole niin. Mä esittelin kämppää tyytyväisenä ja Eeliksestä olin superylpeä, kun se tuli rohkeasti esiin leikittämisen avulla. Lopulta se oli näiden sylissä hoidettavana :) Jee!

Tässä onkin viimenen tilaisuus pistää nopsaa kuvaa nykysestä asunnosta:

Tämä raapimapuu on ihana löytö, vain 23,90e Kärkkäiseltä. Rappuset on sympaattiset, ja Eeliksen dilemma on saada tuo pallo irti roikkumasta :p

Keittiössä mm. pieni jääkaappi, kissanruuat korissa, sydämiä, hauskasti pyöreä tiskiallas, kellertävät kaapinovet.

Oleskelutilassa cd:itä, Tenavat-sarjakuvia, puinen ikkunalauta, Eeliksen peti, ja yksinäinen tv, joka oottelee oikeanlaista digiboksia kaveriksi.

Hyvin simppeliä siis. Haaveilen jonkunlaisista hyllyistä, auttaisivat paljon. (Kuva lisätty 24.1.)

Kissanhiekkatesti:
1) Kokeilin eka Cattia-nimistä, hienojaikoista valkeaa kissanhiekkaa. Se on ollu ok Eeliksen mielestä. Paakkuuntuvaa ja ihan helposti siivottavaa. 2)Sanomalehti ei oo ollu hyvä, sitä Eelis vierasti. 3)Tänään tuli testattua harmaa kissanhiekka, se toimii hyvin ja ei oo haissu. Se ei myöskään oo kallista, joten menemme sillä.