Sattumuksia

"Se teitittelee ja se sanoo päivää

Tiskit haisee, mua hävettää." Maija Vilkkumaa - Se ei olekaan niin

Heräsin tänään aamupäivällä yllätykseen. Ovikello soi, mutta aattelin että mun vieraat ilmottaa etukäteen, jos on tulossa. Se soi toisen kerran ja avain meni lukkoon. Hyppäsin hiukset pystyssä ylös. Talkkarihan se siinä. No minä sanomaan kurkistaen eteiseen, että laitan housut jalkaan :D Hämmentävää. Se vaihtoi yhen pistorasian, joka oli lähössä irti. Ei tartte enää pelätä, että Eelis kiinnostuu siitä ja härppii. Talkkari lähti nopeaa. Mietin, onko ne tottuneet yllättelemään asukkaita. Arvoitukseksi jää

Oli hieno fiilis käydä äänestämässä ekassa pressanvaalissa. Mun piti varmistella, että käyhän se pelkällä passilla. No oikean äänestyspaikan löytämiseen menikin tovi. Ekaksi käytiin kaverin äänestyspaikassa ja siellä kyselin neuvoa. "Asutko tällä vai toisella puolella jokea", mies kysy kakskin kertaa. Ne neuvo koululle. No siellä ei ollu nimeä listassa, mutta ystävällinen ukkeli ehotti ite että soittais mun puolesta johonki ja opasti kolmanteen, oikeaan paikkaan. Talouskoululla sain piirtää numeroa lappuun. Nauratti että tää on taas tätä omaan tyyliin tekemistä. En tienny, että säännöt on niinkin tarkat. Paikka määrytyi lopulta siis Ravikadun mukaan. Höh.

Lähteminen Pyhäjokiseudusta oli todella haikeaa. Työkkäri ei antanu mun jatkaa työssäoppimista samassa paikassa missä on kouluaikana ollu, joten se oli tavallaan kaksinkertanen voivoi mulle. Kiittelin vuolaasti, että oon saanu kerätä tosi paljon kokemusta alalta. Oon kuulemma edistyny talven aikana :)


Kuulin tiskatessa titityy! Voi että se on parasta! Mutta ihmiset ulkona näyttää aattelevan että "hyrr tätä 
pakkasta". Ei oo enää pimeä nyt neljältä iltapäivällä. Jipii!
Päivä jatkuu Herra Ylpön uusinta levyä kuunnellen, hyvältä kuulostaapi.


PS. Kuva on eka E&E yhteiskuva.

Koulukapina

"Näen pihan hiljaisen,
ei enää soi tuomion kellot koulun
Tupakkinurkkakin on hyvillään,
ei kuulu perkeleet rehtorin Koukun" Dingo - Koulukapina

Rekvisiittaa kirpparilta.

Mua pyydettiin muistamaan seuraavaa ja samalla meille media-assareille viimeistä kevätjuhlaa. Mä olin jo itekseni päättäny etten mene, koska Opisto-vuosieni fiilikset on enimmäkseen negatiivisia. Onhan se hienoa, että on saanu kahlattua koulun loppuun ja hienoa on valmistua, mutta mä oisin toivonu paljon enemmän.
Mä opin aika hitaasti varsinki teknisiä juttuja, ja tunsin itteni jopa noloksi, kun piti kysellä muilta neuvoa. Vaikka eihän sen niin pitäs mennä, vaan ryhmähenkeä kannatellen tulis tukea koulukavereita niin, että kaikki pysyis samalla viivalla. (Muistutan nyt itteeni, että muutkin kokee samoja epävarmuuksia, mutta ne ei välttämättä näy). Miten sääli, että moiset asiat voi vaikuttaa niin paljon opiskeluintoon ja niin helposti kuvittelee, että musta ei ois millään niihin hommiin.

Musta tuntuu, että en ihan kuulunu porukkaan noin muutenkaan. Muilla ei ollu yhtään samanlainen maailma, ja ne oli useimmat tullu suoraan yläasteelta sinne ja tuli jotenki paremmin toimeen toistensa kanssa. Mä ponkasin paikalle puolirandomisti hokattuani lukion nelosvuonna, että "media on mun juttu, ois siisteintä olla median moniosaaja".

Peter Pan- syndrooma on ihan terve sinällään, mutta koulu ei oo varsinaisesti hiekkalaatikkoleikkejä. Mä oisin halunnu ottaa Opiston vakavasti, koska sieltä valmistutaan ammattiin. Miten sä voit toteuttaa omaa opintosuunnitelmaa, kun kaikkien ideoita ei kuunnella.

Joten. Mitä ootte mieltä. Meenkö mä kevätjuhlaan (taas kolme vuotta kasvaneena)?

Lyhkärin Pirstomieli (työnimi Minun maailmani) käsis.

Asemakadulla tuulee

"Olen niin kevyt, että leijun ilmassa sun huoneessa
Mä olen höyhen, sinä tuuli. Puhalla, etten putoa
Sä avaat ikkunan, mä kattojen ylle ilmaan kohoan
Ja asiat saavat mittasuhteen oikean." Don Huonot - Tuulee


Helou! Se on perjantai, voin siis nukkua univelat pois. Meikä meinas jo stressailla tänään kun ei ketään saa töissä kiinni että haastattelis ja lopulta tuli kova kiire. Lunta on pyryttäny tiheästi suoraan kasvoille, kun hyinen tuuli on sitä heitelly pitkin Oulaista. Johan se pistää perkelettä kiroamaan ja siilen piikkejä työntämään esiin. Kävin Kelassa peruuttamassa opintotukeni keväältä. Asioimisesta jäi positiivinen fiilis. Oikein hymyilin, kun se nainen oli niin avulias. Nyt mä tiiän mitä pitää seuraavaks tehä, kun jään työttämäksi. Jes, kiitos.

Päästyäni töistä neljältä tulin kotiin tiskaamaan ja ruokkimaan kissaa. Sehän on testattua, että kissan silittäminen erittää mielihyvähormonia ja poistaa näin stressiä. Tää ois ollu hyvä lisä mun tekemään kissajuttuun, jonka aiheena oli "kissa sopii lemmikiksi kerrostaloon".
Kipasin nopsaa hakemassa vielä varulta stressinpoistokarkkeja, sillä vieraita oli tulossa ja on mukavaa, kun voi tarjota jotain naposteltavaa. Ihana Tokmanni tarjoaa kaikkea mahdollista tavaraa, oisimpa muistanu pyykkikorin ostaa mukaan sieltä. Tykkään kovasti, että kaupat on ihan vieressä. Ei tartte kärvistellä nälissään sen puolesta.
Vinkkaan uutta suklaata: Fazerin patukka, joka sisältää hasselpähkinää ja mantelia. Hasselpähkinä on tunnetusti mun lempimakuja.

Olin mielissäni siitä, että mun luona käy vieraita. Se on aika harvinaista. Osaksi siksi, että oon mielestäni huono emäntä. "Jos vierailla on tylsää, se on mun vika", aattelen, vaikka eihän se ole niin. Mä esittelin kämppää tyytyväisenä ja Eeliksestä olin superylpeä, kun se tuli rohkeasti esiin leikittämisen avulla. Lopulta se oli näiden sylissä hoidettavana :) Jee!

Tässä onkin viimenen tilaisuus pistää nopsaa kuvaa nykysestä asunnosta:

Tämä raapimapuu on ihana löytö, vain 23,90e Kärkkäiseltä. Rappuset on sympaattiset, ja Eeliksen dilemma on saada tuo pallo irti roikkumasta :p

Keittiössä mm. pieni jääkaappi, kissanruuat korissa, sydämiä, hauskasti pyöreä tiskiallas, kellertävät kaapinovet.

Oleskelutilassa cd:itä, Tenavat-sarjakuvia, puinen ikkunalauta, Eeliksen peti, ja yksinäinen tv, joka oottelee oikeanlaista digiboksia kaveriksi.

Hyvin simppeliä siis. Haaveilen jonkunlaisista hyllyistä, auttaisivat paljon. (Kuva lisätty 24.1.)

Kissanhiekkatesti:
1) Kokeilin eka Cattia-nimistä, hienojaikoista valkeaa kissanhiekkaa. Se on ollu ok Eeliksen mielestä. Paakkuuntuvaa ja ihan helposti siivottavaa. 2)Sanomalehti ei oo ollu hyvä, sitä Eelis vierasti. 3)Tänään tuli testattua harmaa kissanhiekka, se toimii hyvin ja ei oo haissu. Se ei myöskään oo kallista, joten menemme sillä.

Kimuranttia

"Kenellä vain on mahdollisuus
ratsastaa puuhevosella toiseen ulottuvuuteen
Elää kuin suuri kuuluisuus,
vasta löydetty tähti taivaan valkokankaalla" Oodi nuoruudelle 4.11.2009


Olipas tänään pitkä työpäivä. Toimituksessa tein taustatyötä paria lehtijuttua varten ja laadin kysymyksiä valmiiksi. Gallupin teko oli tällä kertaa hankalampaa, koska kaikilla tuntui olevan aamusta kiire joko töihin, pankkiin tai kampaajalle. Yksi nainen naurahti että se on aina miettiny miten me bongataan ne ihmiset, ja nyt ite tuli bongatuksi. Tuli olo kuin ois sanonu että "hymyile, olet piilokamerassa." Menin bussilla neljäksi Haapikkaalle, koska siellä oli sovittu "nuoret pohtivat vaaleja"- aiheinen keikka.

Presidenttipeli on mulle edelleen aika mysteeri. Eikä mulle kerta kaikkiaan valjennu, miksi pidetään ennakkoäänestys. Kaipa ne kuuluu yleissivistykseen, mutta aika kimuranttia tuo politiikka. On niin helppoa aatella, että ne jotkut siellä päättää ja tekee ja asioita käännellään parempaan suuntaan mitä keretään.

Eeliksellä on tapana kökötellä verhojen takana. Ilmaisee sillä kai, että tahtoo olla itekseen.

Sain kyydin kotiin ja kävin Tokmannilla. Syliin kertyi muutamia tavaroita niin, että hyvä kun sain kateltua kissanruokapurkkeja. Siihen hyllylle tuli eräs nainen, joka alkoi pohtia ääneen kissansa ruokamieltymyksiä. Kertoi kissansa olevan jo kuuro ja iältään 17 vuotta, mutta kuulemma tosi ylväs edelleen. "Mistä sitä tietää, kelpaako tämä sille. Niin se on joskus ranttu." Oli luontevaa jutella, kun toinen oli alottanu. Päädyin isoon kalaruokatölkkiin, kun Eelis ei oo vielä maistanu kalaa. Se nainen vielä vinkkas, että jos kissanhiekan aattelee tulevan pidemmän päälle kalliiksi, niin pistää sanomalehtiä kissanvessaan niin ompa helppo siivota. "Sitten putsaa tällä Klorinilla, niin ei haise. Ja kissa tykkää kovasti sen hajusta." Kiitin vinkistä.
Kotona Eelis yllätti pissaamalla mun sänkyyn. Se teki sen nyt toista kertaa, vaikka niin oon kehunu, että osaa hienosti mennä vessaan. Enhän mä osannu kunnolla suuttua sille, lähinnä vaan selostin, että nyt olit ilkeä. Pesin peitteet heti pesutuvassa ja opin käyttämään sen pesukonetta vähäsen.
Otin kisusta muutaman kuvan, kunhan se tuli esiin piileksimästä. Ne kuvat on myös lehtijuttua varten, kun pääsen kirjottelemaan kissoista :)

Mollivoittoinen duuri

"Tuhannet mun kasvot
ja ne vaihtuvat vaan
Vastakohdat, ristiriidat
mä ylleni paan." Jenni Vartiainen - Tuhannet mun kasvot

Tartuin Miian blogihaasteeseen "8 asiaa itsestäni".


01: Oon hyvä löytämään biisejä, jotka kuvaa mun sen hetkistä olotilaa.  
02: Tänään mä oon ollu väsyny eräästä eilisestä keskustelusta. Mun oli pakko sanoa ääneen vaikken kunnolla tienny, miten se pitäis esittää. Se oli vaivannu mua muutaman viime kuukauden. Lopulta molemmat ärtyi ja vetäsin itteni pois tilanteesta. 
03: "Annan anteeksi mutta en unohda".

04: Luen joskus horoskooppeja. Tänään tiistaina astro.fi kertoi näin kaloille: "Fiilikset ohjaavat sinua tehokkaasti oikeisiin paikkoihin ja oikeiden ihmisten luo. Antaudu elämän virran vietäväksi ja luota aavistuksiisi. Täysikuu antaa sinulle vahvan tietoisuuden elämäsi oikeasta suunnasta."
05: Oon ottanu itestäni profiilikuvia opiston vessassa:

06: Rupesin seuraamaan Idolsia ja The voice of Finlandia.
07: En ymmärrä Japani-villitystä, örinäheviä, kahvia, kauhuelokuvia enkä hiihtoa.
08: Mulla on ikävä pitkiä hiuksia, joita voi vapaasti letittää ja tupeerata.

Vuoden 2012 ekat runot

"Päivät kuluu runoillessa mitä minä tahdon." - Happoradio - Tavikset

Tammikuu

Katkera,
polttava paine kantapäässä
Silmissäni savuiset juonteet

Lumi muodostaa takapihalleni enkeleitä
Hohkaten

Minä jään tähän tammikuuhun
asumaan,
vaikka en kuulukaan 

Junat

Lady Green
aromini aamuni auetessa

Niin teroitan aistini,
jotta kuulisin kaiken katoavan
Jokaisen kohahduksen ikkunani takaa,
jokaisen kirskuvan junan

Ja se viheltää
Silloinkin, kun olen menossa nukkumaan
Heijastan viimeisen valon itseeni,
viimeisen hämärän takaisin lähtöpisteeseensä

-Valoisa 13.1.2012

Loppiaisen puuhia

"Kun perjantaina pihaovet potkaistaan auki, kaupunki on kirkkaana."

Haloo Helsinki! - Perjantaina

Eelis auttoi, kun askartelin kortteja. Leikkelin kuvia musalehdistä ja liimasin ne paksulle paperille.

Eelis

"Poljetaan, poljetaan kissoja katsomaan." PMMP -Mummola

Tämä on kissapostaus! 

Esittelen teille lemmikkini, joka viettää vasta toista iltaansa mun luona. Annoin sille nimeksi Eelis, koska se tuli poikien nimistä ekana mieleen, plus se ei oo "liikaa ihmisen nimi".

Bongasin netin lemmikkipalstalta ilmoituksen, jossa kolmen pennun sanottiin ettivän uutta kotia. Lyhyessä ajassa sain varmistuksen, että se voi muuttaa tänne. Muitakin ilmotuksia selasin ja pistin kaks omaa nettiin, mutta ei ne muut yhteydenotot ollu ihan sopivia.

Tämä puolivuotias poika on tosi arka. Se tuotiin Haapaveeltä kantokopassa ja hitaasti tuli sieltä ulos. Se kiersi kämpän läpi nuuhkien ja ponkaisi sohvan alle. Koitettiin houkutella sitä niiden tyttöjen kans, mutta tutut omat lelut tai napuset ei tehonnu. Viimein nostettiin sohvaa, jotta sain se ekaa kertaa syliin. Turkki on mukavan pehmeä. No, sitten se hyppi sängyn alle. Annoin sen olla rauhassa, ihan väsynytkin oli jännittävän ja pitkän päivän jälkeen. Illalla sain sentään vähän silitettyä sitä, kun se lähti ettimään pissipaikkaa. Huomasin heti, että sillä on kuuluva ääni. Yön se nukkui sängyn alla ja siellä se kökötteli silloinkin, kun kävin tänään työpäivän tauolla kattomassa (kehun sitä nyt, kun se ei ole siellä).

Eelis vaikuttaa vähäruokaiselta, eikä vettäkään ole juonut. Maitonapit on herkkua, varsinkin Tassu-merkkiset sydämenmuotoiset. Tänään on kestänyt taas jonkun aikaa, että se on tullut luo omasta tahdosta. Nyt illalla ollaan leikitty paljon. Hiiriä onkin kertyny ja vähän muitakin leluja, mutta hienoon, parin askelman tikkailla varusteltuun raapimapuuhun ei oo osoittanu juuri kiinnostusta. Mukavaa, että energiaakin riittää :) Ja kerran sain sen syliin, niin että hetken katottiin yhessä ikkunasta. Se oli parhautta.

E&E:n ilta jatkuu rauhallisesti toisen tuhistessa lattialla :)

1.1.2012

"Laurin nainen on kaunis,
se ei keneltäkään sitä salaa
Keittiössä se tinaa valaa
ja Lauri soittaa huonoja levyjään

...

Niin sä oot kuin rikkinäinen
uudenvuoden sähikäinen
Poltat sormet muttet iloa tuo."  Maija Vilkkumaa- Rikkinäinen sähikäinen


Vuosi vaihtui Oulaisissa kaverin seurassa. Tehtiin rapeapohjaista pitsaa, herkuteltiin vähän ja katottiin ihania Babar-jaksoja. Pikku kisu säikkyi vähän ulkoa kuuluvia rakettien pamahduksia ja pohdinkin, miten eläimet yleensä reagoi niihin(?) Taavi-koirakin alkaa tutista ja ulvoa, jos kuulee niitä. Oli mukavaa, kun ei tarvinnut yksikseen hengailla kämpillä ja seurata Facebookista, miten muut juhlii :> Vähäsen kokeilin otteita kitaralla ja muistin muutaman helpon, niin että Syksyn sävelen osaan soittaa. Ja tidi-tidi-tidi-tidi Bätmään!

Nyt koitan pitää karkkilakkoa, vaikka tiedän sen olevan pyllystä. Mulla on tuossa teetä, joka toivottavasti auttaa pahimmissa makeanhimoissa. Oon pyöristyny tässä talven aikana, ja talvinen liikkuminen jäänee entistä vähemmäksi nyt, kun ei tartte kävellä kahta kilometriä töihin ja takas. Työpaikka kun on nyt suoraan tien toisella puolen.

Toivottavasti tämä vuoden alku jää mieleen, tammi- ja helmikuu on musta tosi mitäänsanomattomia.