Omanlainen pikkujoulu

 Senaatintori eräänä aamuna juuri ennen "joulukadun" avajaisia".

Torstai 26.11.
Mun kaksoisveli saapui vaimonsa kanssa viikonloppureissulle Helsinkiin. Eipä jäänyt puheasteelle, kun viime näkemällä lupailivat. Vieraspaikka oli henkilöautolle hakusessa, voi sanoa olleen todella vaikeaa.
Tarjosimme nälkäisille matkalaisille kotiruokaa sekä jälkkäriksi avoivaimoni loihtimaa suklaakakkua, jolle sateli kehuja. Sen jälkeen vastaanotin tavaraa, jota oltiin haalittu mulle lapsuuden kodista; Niinpä vihreät verhot odottavat silitystä ja ripustusta meidän olkkariin, mummun pakinat ja muut tarinat ovat luettavissa tuossa tietokonepöydällä, ja pari äidin tekemää nukkea istuu vielä toistaiseksi kassin pohjalla. Aivan ensiksi mulle oli tullut mieleen tietty keittokirja, jonka välissä on paksulti itse kirjoitettuja reseptejä lehdestä ja toisesta. Luulin rupeavani tunteelliseksi vastaanottaessani tavarat, mutta ehkä se tapahtuu sitten, kun alan etsiä niille paikkoja.




Tuliaisiksi saatiin suklaata Pandan tehtaalta, jossa J+H olivat pysähtyneet ajomatkalla, sekä pari pulloa viiniä, jotka ovat kuulemma saaneet ylistystä kriitikoilta.

Perjantai 27.11.
Olin ottanut tämän päivän talvilomapäiväksi, joten sain nukkua hyvin ja nauttia aamupalaksi suklaakakkua (toki!). Suunnittelimme päivää hieman ja suuntasimme kaupungille metrolla. Ensin tutkailimme liikkeitä Rautatieasemalla, ja minäkin löysin siellä olevasta Cyber Shopista hauskan t-paidan sekä nappikuulokkeet. Simppeli suunnitelma oli suunnata Kamppiin syömään hyvin sekä tutkailemaan kiinnostavia kauppoja
Memphisissä oli hieno sisustus ja jostain syystä kumiankkoja siellä täällä. Minun jännittävän kuuloisessa ja makoisassa ruoka-annoksessa oli bataattiranskalaisia, tofua, sekä mangosalsaa. Pistin ranttaliksi tilaamalla kirpeän, mustikkaisen majiton.

Välissä kävimme mutkan idemmässä eli meidän asunnolla, jossa avovaimoni oli saapunut odottelemaan työpäivänsä jälkeen. Kunhan saatiin valkkaripullo auki (varsinainen blonditesti!), siemailin sitä ja muilla oli omia juomia illan aloitteluun.
Noin seitsemältä illalla olimme takaisin keskustassa, jossa Helsingissä asuva isoveli odotteli meitä tyttökaverinsa kanssa. Löydettiin pöytä oluthuone Kaislasta. Muut tilailivat erilaisia oluita, mutta minä ja muru erotuimme joukosta lonkeroinemme. Iltahan oli varsin hupainen. Nauroin ihan mielettömästi, niin että poskipäihin sattui kovasti. Pikku hiljaa Kaislassakin oli vähän tungosta ja volyymi nousi, mutta koska siellä ei soinut musiikkia, pystyin helposti kuuntelemaan muita.
Yömetro kulki, jes. Minä, muru ja veli vaimonsa kanssa takaisin meillä. Tilasimme mehevät pitsat ja nauroimme vielä lisää.

 Kortinpeluuta tyttöjen kesken.

Lauantai 28.11.
Lauantaina kävimme ensin Jätkäsaaressa Verkkokauppa.comissa. Löysin sieltä setin vihreitä valopalloja, jotka ajattelin laittaa roikkumaan makkarin ikkunaan sitten, kun ne verhot on saatu ripustettua. Koska olen uuden kännykän tarpeessa, pälyilin kaiken merkkisiä ja mallisia älypuhelimia. Otin kuvan kaikkein kiinnostavimmasta, eli tähtään sen ostoon seuraavana palkkapäivänä.
Mukaan tarttui ehkä extempore leivänpaahdin, alennuksessa n. 9e. Viimein tuli ostettua myös Alias-lautapeli, jota on helppo pelata kenen tahansa kanssa.
Jätkäsaaressa oli aivan mieletön tuuli! Otin jo kaverista eli kälystäni tukea, etten lähde tuulen mukaan. Pohdin, kuinka edellisiltana bongattu isoveli mahtaa viihtyä risteilyllä moisella tuulella, ja sittemmin kuulin, että risteily oli erittäin huono idea.

Keskustassa: Minä osoittelin välillä, mistä suunnasta minkäkinlaista kauppaa ja palvelua voisi löytyä. Kälyni pääsi toteuttamaan fanitustaan yhä suuremmin löydettyään Anssi Kelan t-paidan Levykauppa X:stä.
Forumissa kierrellessä tulin myös ajatelleeksi, että mitähän hankkisin joululahjaksi ystäville. Avovaimo sai lahjansa jo aikaa sitten, kun välttämättä halusin ostaa hänelle ruutupaidan, jollaista hän oli etsinyt. Jätin lahjaideat hautumaan, sillä haluan ostaa jotakin varmasti tarpeellista.

Pitihän se ottaa yhteiskuva kaksoisveljen kanssa.

Kun haukkasimme jälleen raitista ilmaa, päädyimme niin kutsutulle joulukadulle eli Aleksanterinkadulle. Vieraamme ihastelivat jouluvaloja ja pikkuisia kojuja käsitöineen kaikkineen, kävelimme siinä tunnelmassa hissukseen. Taisinkin hiukata, että "Tarttuukos teille joulufiilistä?" Stockmannilla ja monilla muilla oli kauniisti koriteltuja ikkunoita.
Tien päässä juuri ennen Senaatintoria sijaitsee lauantainen ravintolamme, Il Siciliano. Olen tähän asti aina tilannut saman, houkuttelevan Gnocchi al pesto e fagiolini- nimisen annoksen, enkä nytkään tehnyt poikkeusta. Söimme suurella ruokahalulla, ja tarjoilijalle kerroimme vuolaat kiitokset.

Eräänä määränpäänämme oli Tennispalatsin Finnkino. Katsoimme täydessä salissa Napapiirin sankarit 2- elokuvan, joka herätti hilpeyttä sekä meissä että muissa katsojissa. Minusta leffa oli juuri sellainen mitä siltä saattoikin odottaa, eli ensimmäisestä osasta tykkääville voin ainakin suositella.

Palattuamme meille availimme ostoskasseja. Oli hauska tietää, että muut olivat löytäneet juuri varta vasten etsimiään juttuja.

Illan päätteeksi levitimme pöydälle niin Aliaksen kuin Afrikan tähdenkin pelilautaa. Minähän se voitin Afrikan tähdessä, vahingoniloisena; voi että miten voikaan olla innoissaan, kun välillä voittaa itse.

Minä heitän noppaa...Saanko aloittaa?

Sunnuntai 29.11.

Hieman haikea mieli, kun vieraat lähtevät. Olen super onnellinen, että heillä oli kivaa. Myöhemmin vielä kiittelimme puolin ja toisin; toiset majapaikasta ja opastuksesta, me hyvästä seurasta. Milloin otetaan uusiksi?

Kissakuvia

Kissat saivat uuden kiipeilypuun alkuviikosta. Kaikkia kiinnosti tietysti heti, hyvä kun saatiin rauhassa koota :) Edellinen puu jätettiin viereen, niin kissat saavat kunnolla rimpuilla.

Hauskaa päivää!

Ajattelen lapsuudenkotia

Nyt kun lapsuuden kotitalo on myyty, on aika sopeutua ajatukseen, että se ei ole enää minun ja meidän. Vaikka enhän kutsunutkaan sitä enää kodiksi, (sillä mielestäni koti on se, missä konreettisesti omaisuus on) oli se silti eräänlainen turvapaikka.
Aloin kutsua sitä "taloksi", kun olin menossa käymään siellä viimeistä kertaa. Olihan se tunteellista, kun mieleen tulvi kaikenlaisia muistoja: kävin jokaisessa huoneessa, selasin valokuvia, kuljin pihan poikki. Näen vieläkin tosiperäisiä unia, joissa valmistaudun kouluun harjaten hiuksia tai etsien kirjoja, ja joka kerta myöhästyn bussista. Samaan bussiin silloin hypännyt veli varmasti muistaa noitakin kouluaamuja, siinä missä "sisukuskin" sekä sen, joka aina jouluna pisti konvehtirasian kiertämään.

Veelu-herra söpönä leikkimökillä :)

Kotipihalla pelkäsin lapsena sudenkorentoja, mutta nyt tällä vikalla kerralla olin iloinen nähdessäni useita. Voi kai sanoa, että niilläkin on tunnearvoa. Metsän reunassa kasvaa edelleen valkovuokkoja, joka olivat Pikku-Empun mielestä tosi somia, hopeapaju nousee korkeana ja harmahtavana, autotallin ovessa on maalinroiskeita vuosien takaa.
On ihmeellistä, että ulko-oveen laitetaan ihan toinen sukunimi, postilaatikko saattaa vaihtaa väriä, ja pihallekin tulee uusi ilme uusien näkemysten kautta. Kuitenkin sama aamubussi ajaa samaa reittiä aamulla ja iltapäivällä, naapurit pudottelevat joulukortteja toistensa laatikoihin, ja talossa alkaa kuulua uusien jalkojen kopina. Toivon, että nämä asukkaat nauttisivat siitä tilasta niin sisällä kuin ulkona, puhumattakaan syrjäkylän rauhasta.

En varmastikaan ole kauaa haikealla mielellä, multa vaan tunneihmisenä menee hetki käsittää tämä kokonaisuus. On kyse niin kultareunuksisista muistoista kuin konkreettisesta talosta, johon ei enää ota yhteyttä. Kiinnostaisi tietää, kuinka joku toinen ihminen on tahollaan suhtautunut siihen, että talo jossa on varttunut ja suurimman ajan elämästään elänyt, vaihtaa omistajaa. Mua lohduttaa ajatus, että olen asunut Helsingissä nyt pian kolme vuotta, ja sen aikaa mulla on ollut oma koti. Että niinhän se menee, eikä tällainenkaan juttu tunnu noin puolen vuoden päästä niin mullistavalta.

Kasvissyöjä teki lihapullia

Pääsinpäs yllättämään avovaimoni! Olen kyllä paistanut jauhelihaa toisen ruokaan, mutta että ihan lihapullia halusin tehdä tänään (YhteisHyvän ohjeella). Ehkä kotsan tunnilla on tullut pyöriteltyä niitä aikoinaan, mutta silloin en ollut vielä vegetaristi. Olihan tämä jännittävää, ihan oikeastikin, kun en itse voi maistella. Näyttipä pullat maistuvan, ja se teki musta tosi iloisen. Tällaista parisuhdeonnea tänään!
Kuvamateriaalia todisteeksi:

Käytin kertakäyttöhanskoja. Kuinkas muuten. Omastakin mielestä taikina tuoksui hyvältä, kun siinä oli kermaviiliä, sipulisilppua, valkosipulia jauheena, ja mustapippuria. Niin ja varmuudeksi vielä jauhelihamaustetta.

Syömään! Yhdessä tehdyssä perunamuusissa porkkana antaa mukavan säväyksen vaihtelun vuoksi.

Heipä hei, Tallinna!

Pääsin viimein laivalle! Eilen lauantaina nousin Eckerö Linen kyytiin avovaimon ja ystäväpariskunnan kanssa ja matkustimme Viroon, Tallinnaan. En lopulta jännittänytkään merellä oloa hirveästi, vaikka mulla on ollut vesikammo.

"Huii, kylmä tuuli!"

Olin todella iloinen päästessäni pikku matkalle, varsinkin, kun en osannut yhtään odottaa miltä Tallinna näyttäisi.

Olin super innokas turisti. Osoittelin Vanhassa kaupungissa sinne ja tänne, että onpa ihanan värisiä rakennuksia. Syksy näkyi nättinä ja nautin siitä.

Kaupunkitsekkailun jälkeen otimme taksin ja suuntasimme Rocca Al Mare- kauppakeskukselle. Merkittävimpänä ostoksena löysin talvitakin siististä Cropp-vaateliikkeestä. Kyseisessä kauppakeskuksessa myös söimme rennossa Brezzassa.
Illalla hotellilla pelasimme Unoa kaverien huoneessa sekä maistelimme juuri ostettuja juomia ja suklaata. Tältä näytti hotellimme St. Olav:

Kotona pengoin heti reput ja kassit tyhjiksi ja kerroin olevani tyytyväinen ostoksiini. Yksi virolainen karkkipussi on jo tuhottu. Seuraavaksi kerron reissustani kaverilleni postikortissa, jonka sitten suljen kirjekuoreen Kalev-suklaakolikon kanssa.

Vuosipäivä

Huraa!

Tämän viikon maanantaina mulla ja Hannalla oli merkkipäivä, sillä seurustelun alkamisesta tuli kuluneeksi tasan vuosi.
Vieläkin elävästi muistan, kuinka nähtiin ekaa kertaa Vallilan varikon ratikkapysäkillä. Mua jännitti ihan hirveästi! Olihan ne treffit tytön kanssa, jonka tapaamista olin odotellut kauemman aikaa. Tuo päivä ei ollut se maailman luontevin, mutta nyt mulle on tarttunut uutta murretta puheeseen, ja olen lainannut Hannan vaatteita, kenkiä ja kaulahuivia.
Täytynee myös mainostaa, että opettelen tekemään nyt myös liharuokia, jotta voin aina välillä yllättää töistä tulevan nälkäisen avovaimon.

Pikku-Emppu & hääkengät

Mulle tuli eilen mieleen tällainen hauska muisto lapsuudesta. Meidän ulkovarastossa oli hirveästi kaikenlaista krääsää, muun muassa eräät naistenkengät. Ne olivat matalat, mielestäni jotenkin pitkän malliset avokkaat, mutta koska niiden väri oli valkoinen, ne sopivat mielestäni mainiosti mun hääkengiksi sitten isona. Kävin penkomassa ne aina uudestaan ja uudestaan esiin, sovitin muka. Aina vain ne olivat liian isot. "Aion vielä mahtua näihin!", päätin. Nämä kengät olivat varmaankin jännintä koko varastossa.