Muutto syksyn ajaksi Haapaveelle

Hiiohoi, meikä se lekottelee korvessa ihan mielissään. Hyvästi huumeririnki! Siellä Ravikadulla pakatessa autoa täyteen naapurin ukkeli huus jotain että haluis itekin muuttaa. Jep, tällä viikolla viimeksi joku muu naapuri oli saanu vasarasta päähän. Iski pikku pelko päälle, eikä huvittanu ees lenkillä lähteä käymään sillä seudulla. Katoin Frendejä ja Simpsoneita, ja aloin survoa tavaroita muovipusseihin. Luin Aku Ankkaa, jotta viimeisenä mielessä ois jotain hauskoja juttuja.
Viimeisin juttukeikka oli kyläkierros. Haapaveen puolelta bongattiin kuvaajan kanssa ponttoonisilta, josta vastaan tuleva maanviljelijä alkoi selittää. Se tyyppi näytti rokkarilta vapaa-ajalla :D kihara tukka ja aurinkolasit, poltteli tupakkaa. Hymykin siltä irtos kuvaan. Jatkettiin viitisen kilometriä ja päädyttiin myllylle, joka onkin ainut Pyhäjokialueella. Mylläri oli sähkötöissä, mutta pisti pyynnöstä haalarit päälle ja selitti mulle virne suupielessä, kuinka jyvistä jauhetaan jauhoja. Kuvaajalla oli hauskaa, kun se tiesi jo valmiiks etten taatusti ymmärrä mitään siitä tekniikkapuolesta. Perjantaista piti tulla kiireisin työpäivä ja ihan hulinaa, mutta voi vitsi kun olinki hyvä ja sain noi torstaiset reissut kirjotettua aamupäivään mennessä. Sain tehtyä vielä haastattelun koskien ahtaiden paikkojen kammoa. Tämä nainen sano ite, että "tällaisista asioista haluan itekin lukea" ja kysyi, tuleeko niitä paljon lisää.
Olen tyytyväinen saamiini arviointeihin :) tuli tosi haikea olo jutellessa niiden kans. Laura kirjotti tervehdyksen, että "me täällä tykättiin Emiliasta ja toivomme, että hän viihtyi ja oppi uutta." Sain lahjaksi PJS-kyniä, logolla varustetun askelmittarin sekä kuvaaja Tyyskän valokuvakirjan. "Tulehan tervehtimään meitä", Heli huikkasi. Saan auttaa niitä vielä Haapaveen jutuissa, jos vain koulun ohessa kerkeän.

Kuva-arvoitus.

PS. Rasmuksen F-f-f-falling, Kwanin Shine ja Fintelligensin Stockholm-Helsinki on biisejä, joihin en kyllästy. Ne on jotain vanhaa, mutta jotain omaa. Tuollaisia on yksinkertaisesti pakko pitää soittolistalla.Joss Stonelta on kai tullu uutta matskua, sivutkin on uudistuneet http://www.jossstone.com/

Oulaisissa tapahtuu

Toiseksi viimeinen viikko töissä :o Tänään kävin ekaksi synnytysosastolla ja tein puhelinhaastatteluja. Yksi niistä henkilöistä sattui olemaan Tiinan tuttu. Juteltiin (ja haastattelin) piirtämisestä ja siihen liittyvistä asioista. Sitten pääsin yhdelle juttukeikalle, jossa nähtiin puhuva papukaija! Se oli herttainen, värikäs ja nimeltään Sibelius. Se sanoi ihan selvästi "thank you", "hello" ja "goodbye". Oli aika siistiä, kun se kävi munkin käden päällä ihmettelemässä. Sitten omistaja otti sen hartialle, kiinnitti "turvavyön" sen jalkaan ja hyppäsi moottoripyörän selkään. Ajelu on niiden yhteinen harrastus :)

Nam nam, hain äsken ruokaa grilliltä. Tyydyin ranskiksiin kaikilla mausteilla, koska kummastakaan Oulaisten grillistä ei saa kasvishamppareita. Saakohan mistään..?
Mua ketutti eilen kaupassa, kun koitin ettiä kunnolla nälän poistavaa kasvisruokaa, mutta läppäpitsatkin oli kaikki lihapitoisia. Kaikkea saa kinkku-, jauheliha-, tonnikala- ja kanaversioina kyllä. Taisin ottaa kermaperunat, jotka nekin oli jotenkin niljaisia. Tämä kasvisyönti on jotenkin niin_helvetin_vaikea asia. Yks esimerkki on viime viikon Kärsämäki-reissulta, kun hävetti erikseen pyytää kasvisruokaa eräässä tapahtumassa. Eipä kai siihen aina osata varautua, mutta mun mielestä se silti kuuluis valikoimaan.
Mä en haluais koskaan valittaa mistään, mutta.
Pihaan tullessani pihaan kaartoi poliisiauto. Alkoivat kuulustella jotain pihalla olevaa miestä. Mä kuulin kyllä jo alussa että tää Raviska ei oo mitenkään ihanin paikka asua, mutta että jotain hörhöjä oikeesti liikkuu. Vasta näin puhelinlangalle heitetyt kengät ja Tiina sanoi, että se ois huumeiden merkki. Nice. Sitten kuulin tätä naapurustua nimitettävän Muumilaaksoksi, joka tukee tuota ko. epäilyä. Näitäkään ilmaisuja en ois tienny, ellen ois sattunu ääneen sanomaan.
Tänä aamuna pihalla tuli vastaan nainen, joka sanoi, että "onnea avioparille!" Minä sitä ihmettelemään, niin tämä sanoo että jotkut naapurit on menneet naimisiin. Jotain hyvääkin sentään. "On tulossa kaunis päivä", se vielä ois jutellu, mutta aloin olla jo myöhässä.
Täälä ajelee konepelliltä ruostutettu auto, jonka päälle on nosteltu hirvensarvet ja jotain kanistereita/ämpäreitä. Mutta se on Amerikan mantereelta tulevaa "ratlook"-tyyliä, sen ajaja ei oo tietääkseni hörhö. Ihan siistiä juttuakin tehtiin lehteen.

Mitäs muuta täältä onkaan jääny käteen...

Minna kävi moikkaamassa Harry Potterin aikaan, ja puistossa tapasimme tämän ison toukan.

Kesäkuun pahimpina helteinä heiluttiin kuvaajan ja toimittajan kans Pyhäjoen mökkipaikalla ja kauniilla rannalla, puliukot puhui härskejä tehdessäni galluppia, eksyin, syötiin toimituksessa pitsaa viiden tunnin talkoiden jälkeen, naapurin miehet heiluu aina ilman paitaa partsilla ja niiden tupakansavu leijuu oven alta (?) olkkariin, sossua asioiminen oli yllättävän helppoa ja sain ostettua uuden paidan pitkästä aikaa, kämpässä on näkyny paljon ötököitä...

Viimeisin sydänkuva on Oulusta.

Mun maanantai

Maanantait on olleet aika hyviä nyt kesällä. Ei oo töissä tökkiny ajatus kuten koulussa. Tänään pidettiin about kolme tuntia kestävä palaveri ja heti sen jälkeen kaikki lähti pitämään taukoa ja syömään. Tein puhelinhaastiksen viikonlopun konepäivistä ja havahduin, kun Laura tuli takasin mukanaan pullaa. Ei muuta kun syömään lisää :D kateltiin synttärilistoja ja otin nimiä ylös. Siinäpä mun työpäivä menikin, enkä saanu juuri merkintöjä työssäoppimispäivikseeni. Mutta raskaaksi hommaksi tota ei voi sanoa, vaikka välillä onkin ollu aivot solmussa ja luomisen tuska on kiusannu. Siihen auttaa, kun käy mutkan ulkona tai selaa toimitukseen tulleita sanomalehtiä.
Asun tässä Ravikadulla, ja viimein kävin ekaa kertaa lähellä olevassa 4H:n kierrätyskeskuksessa. Kattelin joka nurkan, astiatkin vaikka en enää niitä tartte. Vaatteet ei ollu sopivia millään lailla, ja hippihousutkin jäi henkariin. Sitten huomasin postikortit, joita aloin selata. Siellä oli pino todella vanhoja suomalaisia kortteja sekä muita löytöjä, jotka sitten vein tiskille. Se jätkä sano välittömästi että "hienot tatskat." Kysyin oisko täälä vaikka jotain alottelevia tatskaajia, nii heti kuulu että "lähin on Ylivieskassa". Niimpä niin. "Näytä noi tatskat vielä niin saat noi ilmaseks", jätkä sanoi ja mähän sitte näytin, että tällaset kissat oon viimeksi ottanu. Se kysy vielä onko mulla muita. Mä en oo törmänny täälä kovin kuvitettuihin tyyppeihin, mutta en kai mäkään mikään nähtävyys ole :D Mua nauratti koko matkan kämpille.
Täälä sitten kirjottelin viis postcrossing-korttia, enimmäismäärä mitä voi kerralla postittaa. Parissa kortissa on majakan kuva, yhdessä kukkia, yhdessä on maisema vanhasta Suomesta, ja viides on ruoka-aiheinen (just sopiva hollantilaiselle Lisannelle, joka sanoo keräilevänsä juoma- ja ruoka-aiheisia). Onneks oli jääny muutama postimerkki jemmaan, niissä on vanhoja kuvia suomalaisista bändeistä. Kirjottelin päivästäni ja kesätyöstä, lämpöennätyksestä joka mitattiin perjantaina (+29,7 astetta) ja yhteen raapustin runon englanniksi. Tuon jälkeen on kiva olo, kun tietää että korttien saajat ilahtuu. Yks niistä onkin korttien keräilijä ja omistaa jo tuhansia erilaisia kortteja.

Päivän saldo

Saadut kortit: Saksasta, Venäjältä, Valko-Venäjältä, Hollannista, Ukrainasta ja Suomen Turusta

Värikkäät tatuoinnit, kasvissyönti, kirkosta eroaminen, vesikammo, rauhallinen tarkkailijaluonne, kissahulluus ja suhde toiseen naiseen. Ne on ne aiheet, joilla mut määritellään ja joista udellaan. Siksi usein tuntuu kuin olisin tosi erikoinen, vaikka mielestäni oon kuitenkin aika "tavallinen". En ole älykäs vaan huonomuistinen, en osaa laulaa, oon perinyt huonot unenlahjat. Olen tytär ja sisko, tyttöystävä ja hajamielinen opiskelija, nimimerkillä runoileva, päivä kerrallaan elävä realisti, laiska mutta kuitenkin motivoitunut työskentelijä. Oon hidas ja mulla on huono suuntavaisto, en tykkää humalatilasta, kuuntelen bändejä jotka on radioiden soittolistoilta, tunnen turvattomuutta ukkosella. Siksikö mun täytyy niin usein selittää itseäni kuitenkin?
Positiivista ja negatiivista. Hiomaton timantti. Ihmisen summa.

Ollalassa part 2

Nyt on herkuteltu! Tehtiin pitsaa, uudet potut maistuu ihan voin kans, oli jäätelöä kun Juho ja Hanna kävi moikkaamassa, äippä toi Folkeilta metrilakuja, on juotu siideriä. Ekat mansikatkin maistelin.
Heti herättyäni lähdin käymään Taavin kans lenkillä. Otin kameran mukaan ja meni ainakin tunti ulkona, kun tuolla sillalla bongailin lumpeita ja Taavi on kova tutkimaan hajuja. Täällä on saanu rauhottua, en oo muistanu stressiä. Mitään ei tartte suorittaa ja sohva on pehmeä, liikenteestä ei voi häiriintyä eikä naapureista. Ja jos ei oo mitään tekemistä, niin eipä tarvitse ollakaan. Mulla on t-paita kissan ja koiran karvoissa ja muutenki likanen, kun en jaksa välittää. Ainoa ikävä juttu on sääsket, jotka osaa ilmestyä just sillon, kun yrittää nukkua.

Leppostelua Ollalassa

Tulin eilen viettämään viikonloppua äipälle. Tuli ihan itku nähdessäni kissoja kuukauden tauon jälkeen. Nehän ei oo muuttunu mitenkään :) aina yhtä tyytyväisiä ja silitystä vailla. Väitän, että ne osaa hymyillä. Erno kurkistelee korista jonka on ominu nukkumapaikakseen, Veelu köllöttelee lattialla pitkin pituuttaan ja Perttu tulee usein ihmettelemään, kun tehdään ruokaa. Äskettäin tänne Ylivieskasta tuotu Taavi-koira on jo tuttu kissoille, tulevat hyvin toimeen. Taavin kanssa tykkään nukkuakin, kun tulee niin turvallinen olo :) Lepertelen kaikille sillain tui tui.
Kuuntelen Zen cafea ja lauleskelen. Sää on nihkeä ja epämukava, ukkosta varmasti ilmassa. Eilen töistä päästyäni alkoi sataa ihan helvetisti ja oli onni, ettei tarvinnu ukkosella kävellä kämpille, vaan mami tuli toimituksesta hakemaan. Satoi niin isoina pisaroina, että hyvä kun näki eteensä. Haapaveellä ei ollu satanu yhtään, sitä kummasteltiin. Harmittaa Folk-kansan puolesta, jos sää on vaikuttanu niiden tunnelmointiin.

Kaiken kaikkiaan voi sanoa, että mulla menee hyvin. Oon nyt kuukauden ollut työssäoppijana Pyhäjokiseudussa ja vois kai sanoa, että itsetuntoni siellä on kasvanut. Oon ihan rempseästi ollu haastattelemassa ihmisiä, vaikka usein on pelottanu, että osaanko kysyä tärkeimmät kysymykset, ja saako lukijat jutuista tarpeeksi irti. Oon saanut hyvää palautetta sekä kritiikkiä. Ensin kirjottelin sellasta "piippuhyllymatskua", joka toimituksen kielellä ilmaistuna tarkottaa 2000 kirjotettua merkkiä.
Oon mielissään siitä, kun sain eilen olla valokuvaajan mukana kierroksella, jonka tarkoitus oli lähteä summassa ajelemaan ja ennakkoon ei tienny, mitä juttua saa aikaiseksi. Monia taloja kyllä näkyi, mutta missä kaikki ihmiset? Lopulta Pyhäjoen puolella löytyi piha, jossa oltiin maalaamassa kunnostetun talon seinää. Pariskunta otti meidät mielellään vastaan, olihan ne jo tottunu kaikenlaisiin kesävieraisiin. Jos haave toteutuu, saan ensimmäisen koko aukeaman juttuni!
Hymyilen ajatellessani Tiinaa. Mulla on tyttöystävä, jonka kanssa oon onnellinen :) koen että meillä on paljon yhteistä, ja että hengailu on sellaista kuin oon toivonutkin, eli tärkeintä on ihan se yhdessä oleminen. Tykkään myös ajatuksesta, että sen kautta tutustun uusiin ihmisiin, ja että elämälläni on paljon tärkeää sisältöä.