Hae tästä blogista

12.10.2014

Syyspeikko

"Katu on lehtien peittämä
asfaltti märkä ja kiiltävä"

Zen Café - Tämä on syksy


Kiitos rakkaalle Tähtitytölle! Nämä kuvat on otettu hänen kameralla.

Roihuvuoressa metsänpeikko hiippailee vesitornin juurella ja huutelee:
"Ookko nää valamiina? Nyt mää tuun!"





Eilen hankin syksyisen oranssit (symppikset!) housut sekä punertavat maiharit, jotka pitää mut pystyssä liukkailla teillä. Oli jopa rentouttavaa tutkia vaateuutuuksia, kun niin pitkästä aikaa pääsi niin tekemään. Tähtityttö oli tärkeänä tyyliassarina, missiomme onnistui erinomaisesti! Kovasti oli ns. vaarinpaita-tyyppisiä paitoja ja muuta kiinnostavaa, mutta nykyään oon tarkempi siitä, etten osta herätejuttuja tai mitään vain ostamisen ilosta.
Pari viime viikkoa on mennyt lähinnä kuntoutuessa niska-hartia-oireyhtymä-mikä-olikaan-jutusta, ja lukiessa Tove Janssonin elämäkertaa ja runoja. Toissayönä aloitin uuden kirjoitussarjan, ns. ajatussarjan, joka pohjautuu henkilökohtaisiin ajatuksiini. Moinen tuumailu ei vaadi kovinkaan paljon energiaa, niin silläpä sitä harrastelee, kun huvittaa fiilistellä ihan kotona. Pohjimmiltaan olen kotikissa, purnau!




11.10.2014

> Viimeinenkin naula





Yritätkö todella muokata lapsenkasvojasi syksyn vimmaisimmassa tuulessa?
Tietäen, etteivät ole muovailuvahaa
(niinhän äitisikin sanoi sinulle jo vuosia sitten).
Yhtäkkiä olet kasvanut miehen mittaan: 
Olet täyteen naulattu aita, joka ei narskahda siinä tuulessakaan,
sillä pohjimmiltasi tiedät oikean ja väärän eron. Todellisuuden ja leikin.
Sinua ei enää kutsuta sisälle ja kaadeta mehukattia eteen,
eikä illalla lämmitetä maitoa kattilassa.
Surullistako se sitten onkin, vaikka aita on juuri maalattu valmiiksi.

Lainakuva: weheartit.com

5.10.2014

Luen: Runoilevien naisten kaupunki



(Uutta ranskankielistä runoutta: "Antologia esittelee neljäntoista runoilijan kaunista ja rohkeaa tuotantoa".)



Nainen palaa takaisin sänkyynsä
ei aluslakanaa tänä iltana
Ei muuta kuin viltti
Tämä on ylellisyyttä, jonka hän sallii aika ajoin itselleen
koska hän kantaa mukanaan
kaikkia muinaisen hyvän perheen lakanoita
Hän pitää nukkaisen puuvillan tunnusta iholla
kuin hän leiriytyisi telttaan omassa huoneessaan

Tyystin mahdotonta laskea ajan kulkua
nainen kadottaa kokonaisia päiviä
tekemättä mitään merkityksellistä
Ja sitten äkisti kello yksitoista illalla
hän hypähtää jaloilleen
ja menee kirjoittamaan rakastamalleen naiselle
tai vuodattamaan jonkin pamfletin

Tajuaa että on riisuuduttava runoudesta
vaikka Villon hiiviskelisi alakerrassa

- Geneviéve Pastre

Lainakuva: antikvaari.fi