Mikkelissä

Jee, olin juuri Mikkelissä kivoissa tupareissa: Tytti ja Katja ovat muuttaneet hurmaavaan puutaloon.

Kaikkien vieraiden kanssa oli helppo rupatella, ja se oli tosi piristävää. Joku uusi kasvo itse asiassa totesi, etten mie vaikuta niin ujolta, kuin annan ymmärtää. Kiitin yllättyneenä.
Illan aikana käydyistä keskuteluista jäi päällimmäisinä mieleen toteemieläimet, nyhtökauran suosio, (mulle suositeltiin) ja pohdinnat eroavaisuuksista parisuhteissa sen mukaan, seurusteleeko toisen naisen vai miehen kanssa.

Poseerasin uuden "runotyttöpaidan" kanssa, kun pynttäydyttiin vielä hotellilla. Alle sopii pitsein helmasta koristeltu toppi, jonka bongattuani kaupassa unohdin katsella muita rekkejä.

Tuli tosi hauska fiilis kaikin puolin pienestä seikkailusta murun kanssa. Maininnat vielä Hannan hyvästä suuntavaistosta ja makutuomaroinnista!

Uskaltauduin ostamaan Body Shopista meikkejä, joiden avulla voin viitsiessäni näyttää naisellisemmalta:

Olavi

No nyt! Johan sain hakea tilaamani Olavi Uusivirran levyn Ärrältä. Olen toki kuunnellut kyseistä jo Spotifystä, mutta onhan se hienoa saada oma kappale levystä.

Nämäkin Olavin ja poikain laulut kuulostavat aina vain paremmilta, mitä enemmän niitä kuuntelee.

Siispä kiitos näistä fiiliksistä! Aijai!

Sydämellistä ystävänpäivää! (2/2)

Sunnuntai

Meillä katsotaan parhaillaan lällyelokuvaa Rakkauskirjeitä Julialle. Kerronkin oman leffasuosituksen, eli ystävänpäivään liittyvän I hate valentine's day. Siinä esitetään erilainen mielipide tähän romanttisena pidettyyn päivään, mutta hauskalla tavalla. Päärooleissa nähdään Kreikkalaisesta naimakaupasta tutut Nia Vardalos ja John Corbett.

Hempeilyä kissojen tapaan:

Ystävänpäivän fiilistelyä osa 1

Lauantai

Tuntui merkittävältä viettää ystävänpäiväviikonloppua murun kanssa. Tälle päivää olimme varanneet keilausvuoron Kamppiin. Mulla meni tosi heikosti, kunnes hoksasin hyvän heittotavan. Lopulta Hannalla oli about kaksi kertaa enemmän pisteitä kuin mulla, ja tunnelmat olivat hupaisat.

Keilauksen jälkeen ostin mustan madonnakorun sekä korviksia Ninjasta. 

KooKengästä puolestaan löytyi kevät/kesäkengät. Olen kiinnostunut kokeilemaan Vanseja, ja nämä harmaathan sopivat hyvin mun värimaailmaan. Näin sujui kenkien kuvaaminen:

Kävimme syömässä loistavat pitsat Leonardossa. Ai että oli rapeaa ja maukasta.

Ruuan päälle maistui Happy Joe Henry's pubissa. Paikka oli täynnä, joten emme jääneet sinne notkumaan, vaan palasimme kodin rauhaan.

Kipukynnys

No voihan! Arvasin, että kun menen ottamaan uutta väritatuointia, sitä ei saada kerralla valmiiksi. Sama juttu on käynyt aiempien kanssa; ääriviivat menee ok, toiseenkin kertaan tarvittaessa, mutta se varjostusneula... En halua pelotella ketään tatoinnista haaveilevaa, mutta itse sanon varjostuksen jälkeen stop. Siinä on mun kipukynnys, kun iho menee todella araksi ja herkäksi. Niinpä väritys tehdään seuraavalla kerralla, kun tähän astinen työnjälki on alkanut parantua.

Miltä näyttää? Musta Samu Sirkka on tosi iloinen, suorastaan hilpeän näköinen tässä. Se on hyvä omatunto ja neuvonantaja. Halusin sen istumaan jonkun päälle, eli kirjapinon, jotta sille saataisiin jokin koroke. Sivuilla näkyy ruohotupsuja. Näin Samu ei "leiju", kuten se sydänkuva, joka jää nyt alle peittoon.
Mua rupesi häiritsemään, ettei se musta sydän liittynyt oikein mihinkään, oli lähinnä kokeilua että millaista on ottaa tatuointi. Sen paikaksi valitsin nilkan, koska, noh, en enää tiedä miksi. Joten uudistus on paikallaan. Näin kymmenen vuoden jälkeen.

Uudet hiukset!

Jokainen tyttö tietää, että hiuksiaankin täytyy hemmotella. Ja jokainen heistä on sen ansainnut :) Kuten minä!

Johan kaipasin tätä kampaamon jälkeistä uutuuden tunnetta, hiusten ilmavuutta ja terveyttä. Enhän ollut käynyt ammattikampaajalla moneen vuoteen. Puhuin jo muutamia viikkoja, miten oikeastaan haaveilisin luonnollisemmasta vaalean sävystä, mutta eräästä värjäysmokastani huomasin, etten osaa itse toteuttaa ideaani.

Sitten tulin käyneeksi Forumin Hairlekiinissa (jonka ulkopuolella jo on näytillä hiustuotteita) ja etsineeksi pätevää shampoota hiuspohjani ongelmaan. Samalla syttyi lamppu pääni yläpuolella, ja varasin ajan värjäykseen. Eläköön extempore ideat! Ammattilaisella oli heti visio mua varten. Olin tohkeissani.

Kotiselfie.

Niinpä nyt katsellessani lopputulosta olen tosi tyytyväinen. Sävy on tummanvaalea mutta lämmin, ja mikä parasta, ei näytä purkkiväriltä kuten edellinen. Se on luonnollinen sekä maanläheinen. Lopuksi latvoja tasattiin ja otsista siistittiin. Suositukset Forumin Hairlekiinille!

Aina uudistaessani hiuksiani mut valtaa suuri into. Nytkin muutama seuraava päivä menee peilatessa, niin että heti aamusta ilostun nähdessäni hyväkuntoisen tukan kauniilla värillä. On se vaan ihana tunne.

Hei, homofoobikot!

"Noniin, ne homot on taas villeinä vietettyään ihan omaa gaalailtaa eilen Suomen pääkaupungissa. Pitääkö niiden seksuaalisesta suuntautumisesta hälistä joka väliin? Johan ne on kaikkialla! Mua ei kiinnosta, mitä ja miten ne tekevät keskenään, kuvottavaa!"
Tällaista keskustelua olen tullut lukeneeksi netissä. Eli asianomaiset ovat kilpaa selittäneet, mitä on olla niin sanotusti normaali. Olen ymmärtänyt pointin.

Mutta.

Ensinnäkin: Sama QX Gay Gaala on järjestetty Ruotsissa jo 15 kertaa.

Toisekseen: Pitää hälistä. Meidänkin. Tarkennettuna: tuoda samalla tavalla esiin, kuin heteroita on ollut aina - katukuvien mainoksissa, tv:ssä, joka mediassa. Tätä voisi ruotia monellakin tavalla niin, että näkemys pysyy positiivisena, mutta jotta en rönsyilisi, totean seuraavaa.
Pyytäisin jokaista homofoobikkoa pohtimaan omalta osaltaan, olisiko helppoa joutua silmätikuksi yhden ominaisen piirteen takia. Sellaisen, jonka kanssa saattaa mennä pitempikin tovi ymmärtää ja tulla sinuiksi. Kunhan tähän pystyy, seuraavaksi on tultava kaapista, eli avautua seksuaalisesta suuntauksestaan läheisille.
Ei ole helppoa, kun toitotetaan, että täytyisi soveltua muottiin, kun samalla tuntee itsensä poikkeavaksi.

Se, että haukutaan vitun hintiksi (tai muu epäkorrekti ja luova ilmaus) saa ihmisessä aikaan todella voimakkaan alemmuudentunteen. Tekeekö homous todella huonomman ihmisen? Ei tee. Homoseksuaali yksilö on syntynyt HLBTI-yhteisöön. Hän kaipaa ja ansaitsee saman inhimillisen kohtelun, kuin heteroksi itsensä luokitteleva.
Vihapuhe ja muu alhainen käytös vain lisää negatiivisuutta ihmisten välillä. Niin että miksi käyttää energiaansa moiseen, kun sillä voisi tehdä jotain mukavaa? Niin nettimaailmassa kuin tässä todellisessa, jossa jokaisella on omat ongelmansa joka tapauksessa.

Gay Gaala 2016

Tässä jälleen uusi kokemus: homogaala Savoy-teatterissa. Oli hieno ilta! Julkkiksia, hauska juontaja Miitta Sorvali, ja kokemuksen jakaminen murun kanssa.
Mua ujostutti hirveästi, kun jatkuvaan bongailin tuttuja mediapersoonia. Paikka oli äkkiä täynnä ja mun oli välillä vaikea keskittyä, vaikka samalla se tuntui hyvällä tavalla jännittävältä.

Jaana Pelkonen totesi: "Mehän ollaan ensi vuonna kaikki naimisissa!" Vieressään Ville Niinistö, joka vaikutti hieman hämmentyneeltä saadessaan Vuoden hetero- tittelin.

Juttua ja vitsiä riitti lavalla stereotypioista ja oletuksista lähtien, ja mehän naurettiin kovasti koko salin täydeltä. Esimerkiksi: Kun Pirjo Heikkilä voitti Vuoden tv-tähti- palkinnon, Miitta lohkaisi, ettei tiennytkään tämän olevan lesbo. Naiset heittivät aiheesta huulta. Vähän myöhemmin Paula Noronen asteli lavalle ja totesi, että "Ei Pirjolla ja Miitalla ole mitään hätää, sillä heillä on lesboiksi ihan liian pitkät kynnet.

Vuoden Draq Queen Nikola lähetti videotervehdyksen gaalaan ollessaan keikalla muualla, ja hänen kumppani Aku kävi noutamassa palkinnon.

Kylläpä muuten taas mietin kotona ääneen, ettei ole mitään sopivaa vaatetta "hienompaan" tilaisuuteen. Olisi ihan järkevää hankkia rento mutta siisti asu vastaaville illoille. Ehkä otan idean mukaan kaupungille silloin, kun on aika ostaa kevätkengät.