Tunne minut: herkkyystesti

Olen tehnyt itselleni analyysin, että olen yliherkkä. Muun muassa eräs nettisivu on auttanut mua ymmärtämään itseäni ja tapaani reagoida herkästi.
Linkkaamani nettisivu vie herkkyystestiin. Testissä on 23 kohtaa, joihin vastataan kyllä tai ei sen mukaan, mikä on itselle totta. Vastasin 18 kertaa kyllä, kun yliherkän arvion saa pistemäärällä 12.
Muutama esimerkki minulta:

4. Kiireisenä päivänä huomaan tarvitsevani vetäytymistä lepäämään, pimennettyyn huoneeseen tai johonkin, missä saan olla rauhassa ja ilman ärsykkeitä. JA 8. Minulle tulee epämukava olo kovista äänistä. Useimmiten haluan tulla töistä suoraan himaan ja ottaa oman hetkeni irrottautumalla päivän rutiineista. Jos matkalla on hälinää kulkuneuvoissa, en peitä sitä omalla musiikillani, sillä se hermostuttaa entisestään. Kovin väsyneenä äänet kuulostaa voimakkailta. Täyteen metroon en astukaan, vaan odotan seuraavan. Bussin täyttyessä toistensa suuhun huutavista koululaisista pusken mieluummin läpi ulkoilmaan ja kävelen loput. Niin ja kiireisenä en pysty muutenkaan kuuntelemaan musiikkia.

7. Minulla on rikas ja monimuotoinen sisäinen elämä. Näen todentuntuisia unia, joissa tavallisesti jotenkin ahdistun tai muuten koen oloni epämiellyttäväksi. Eräänä yönä tällä viikolla näin unta, jossa menin matikantunnille. Otimme kaikki opettajan pöydän alta teekupit, koska se oli näemmä tapana. Tunti alkoi siis rauhallisesti, ja sitten opettaja pisti kiertämään paperin, josta täytyi kopioida tehtäviä. Ope sanoi, että huomaa paperin liikkumisen siitä, kun jokainen vuorollaan taittaa suklaalevystä palan. Minä en osannut tehtäviä, mutta otin suklaata ja laitoin tehtävät eteenpäin. Kohta luokkaan tuli joku tarkastaja keltaiset hanskat kädessä, kertoi koulussa liikkuvan jonkun lelun joka on vaarallinen. Mietin että lelu joka on vaarallinen? Ei mun repussa ainakaan, saa katsoa. Itse sitten huomasin, että siellä onkin mulle kuulumaton vihreä poni, jolla on erikoinen ilme. Päätin hankkiutua eroon siitä kenenkään huomaamatta.
Käytän hyväkseni ja ylläpidän rikasta sisäistä elämää tuottamalla tekstejä. Ideoin niitä jatkuvasti, kun liikun.

9. Liikutun syvästi taiteesta tai musiikista. Suomeksi lauletuissa biiseissä lyriikat on todella tärkeät. Yhdistän biisejä tilanteisiin ja henkilöihin; herkistyn ruokakaupassa kuulemastani rakkauslaulusta, olen poistunut pitseriasta Samuli Putron laulaessa, että "kyyneleitä virtaa vasta alakerrassa", ja junassa matkalla kotiin skippaan hempeilevät laulut. Surullisia elokuvia en mielellään katso seurassa, koska ajattelen silloin liikaa toisen ihmisen läheisyyden tärkeyttä. Olo on kurja, ei haltioitunut taidokkaasta tarinankerronnasta tai kuvakulmista.

11. Säikähdän helposti. Vaikka peili olisi edessäni.

12. Hermostun, jos minun täytyy tehdä paljon asioita lyhyessä ajassa JA 14. Ärsyynnyn, kun ihmiset yrittävät saada minua tekemään liian monia asioita kerralla. Tällaisissa tilanteissa alan hosua, en osaa keskittyä mihinkään. Hikoilen ja punastelen. Jos mulle puhutaan, kieli menee solmuun ja ajattelen vaan, että tietysti just nyt joku tulee, menetkös siitä. Pitäisi hetkeksi seisahtua ja päättää tehtävien tärkeysjärjestys, mutta ei, jokaista kun vähän hipaisee.

16. Pyrin aktiivisesti välttämään väkivaltaisia elokuvia ja tv-ohjelmia. Sekä niiden mainoksia. Ahdistaa. Tulevat uniin. Mielikuvitus temppuilee entistä enemmän valoisassakin paikassa. Voi kettu kun kävin eräänkin keskustelun taannoin: minä sanoin etten välitä väkivaltaisista elokuvista, että romantiikka ja komedia on helppoja kategorioita. Kuulin argumentin, että sillähän sitä oppii, kun käy poissa mukavuusalueelta. Vastasin, että tiedän jo millaisista en osaa nauttia. Vastapuoli argumentoi edelleen sanomalla, että katsotaan yhdessä niin ei pelota. Ei, en halua katsoa edes seurassa. Lopulta päätin keskustelun toteamalla, että se on turha, koska minä en jaksa selittää enempää.