Päivä sohvalla

Rakas päiväkirja.

Mulla oli tänään lääkärin vastaanotto klo 7.00. Paperissa lukee: akuutti stressireaktio.
En oikeasti tiedä, mitä masennus on. Eikä mulle sitä tullut, oon vain hämilläni ja on kova ikävä.

Oli mahtavaa jutella sen lääkärin kanssa, juuri sellaista kuuntelijaa tarvitsin. Mulla menee kuulemma hyvin kun haluan puhua, tarvitsee vain ymmärtää, että kuuntelijat eivät ehkä löydä oikeita sanoja mulle. En ole itsekään ollut kummoinen lohduttaja sikäli, että on tuntunut helpommalta ainoastaan kuunnella. Mutta kuunteleminenkin on tärkeää. Ettei surullinen koe olevansa yksin surtavan asian kanssa.
Suru ei ole sairaus. Minä en ole sairas. Mua ei tarvitse vältellä. Kaikkein pahinta on jättää puhumatta mitään; Annetaan sen olla kotona, tekee mitä tekee, en viestitä tai soita. Miksei voisi edes kysyä, haluaako toinen jutella?

Katsoin elokuvan I miss you, jossa 14-vuotiaat sisaret kutsuvat toisiaan "kultasiskoiksi".  Sitten Cilla jää auton alle ja menehtyy. Tina näkee siskonsa peilistä, puhuu surustaan koulun rehtorin kanssa, ja kaipaa älyttömästi. Välillä Tina rakastuu väärään poikaan ja kuulee vanhempien riitelevän. Lopulta hän antaa anteeksi kaverille, joka ajoi sitä autoa.

Surun ja menetyksen käsittelyä, joihin jokaisella on erilainen näkemys on reagointitapa. Selviytymismalli. Sitä ei voi nopeuttaa.

Hakaniemen torilla

Niin vaihtui sadekuuro auringonpaisteeseen. Toteutin yhden merkittävän haaveeni poikkeamalla Hakaniemen torilla, ostamalla sieltä tuoreita kotimaisia vihanneksia: kukka- ja parsakaalia, sekä hurmaavan porkkananipun. Näistä syntyy hyvä keitto, jota voi vaikka ahmia keveytensä puolesta.

Näin alkaa mun viikonloppu, posket punoittaen hiostavuudesta. Vedin hupparin lanteille ja käärin lahkeet ylös.
Istun metrossa, ja mun vieressä istuva pariskunta puhuu isoon ääneen ja nopeaan tahtiin jotain vierasta kieltä. Toisella puolella eräs nainen näppäilee viestejä näppäinäänet päällä. Pakostakin tulee kuulleeksi muiden juttuja, vaikka ei välittäisikään.
Sitten tulee joku pyytämään rahaa. Niillä on nykyään sellainen tapa, että asettelevat istuimille lappusia joita muiden tulisi lukea, ja sitten ne keräävät lappuset sekä avokätisten rahat niiden päältä. Suurin osa ei noteeraa mitenkään.

Jos ei muuta suunnitelmaa ilmene tuleville parille päivälle, niin Netflixissä on nähtävillä uusi kokonainen tuotantokausi Orange is the new blackille. Me taidetaan vaimokkeen kanssa katsoa tuo maratonina, ihan kuten ne edellisetkin. On se vaan niin jännä sarja, ettei malta kesken jättää.

Aamukiukku

Kyllähän minä kissoista tykkään ihan älyttömästi. En vaan ymmärrä, miksi niiden täytyy pissata mun tavaroiden päälle. Tänä aamuna rapsuttelin kaikkia neljää kollia, jotka sohvalla tyytyväisinä loikoilivat ja sitten jaloissa pyörivät. Sitten huomasin nostaa reppuani, joka lojui lattialla tietokonepöydän edessä. Se haisi kissanpissalle, kuten eräät tavarat sen sisällä; jouduin heittämään mun hyvät musakuulokkeet roskiin.
Huvittavaa on se, että juuri pääsin kehumasta kyseisiä kuulokkeita sekä reppua sunnuntaina, kun olin ostoskeskuksessa Hannan kanssa. Ostin siellä Gigantista pehmeät kuulokkeet erikseen pelaamista ja muuta tietokoneella oleilua varten.
Se että herää täydestä unesta heti älyämättä, että se on herätys joka soi, kömpii ylös ja koittaa pohtia, mitä pitää aamutoimina tehdä... Sitten törmäät ongelmaan, joka vie aikaa ja pakottaa pälyilemään kelloa. Ei kiitos.
Kissat eivät ole pissineet aikoihin mihinkään luvattomaan paikkaan, joten kummastelen todella.
Mulla on töiden jälkeen tunti aikaa etsiä uusia päteviä kuulokkeita ennen kampaajaa. Pääsenpähän shoppailemaan.

Pelipäivä

Hyvää aamupäivää!

Näin jälleen viime yönä painajaisia, että pelkään jonkun aseistetun miehen seuraavan mua ja ilmestyvän mun asuntoon. Kun pääsin sisään, mua odotti poliisi, joka totesi vaarallisen rikollisen päässeen taloon. Aloin etsiä kännykkää soittaakseni Jannelle, mutta sepä tulikin samaan aikaan ovesta, kysyen oonko kunnossa.

Enpä osannut ruveta uudestaan nukkumaan. Yleensäkään en mielellään koeta heti pahojen unien jälkeen, koska ahdistaa hieman. Nyt kävin suihkussa pikaisesti ja lähdin keskustaan aamupalalle (eräänlainen toive tälle viikolle). Kampin Picnicissä tilasin ison ja rapean croissantin sekä kaakaon kermavaahdolla. Success!

Onko tämä vähintään yhtä kiva, kuin edellinen versio?

Missioni oli matkata Ruoholahteen asti Citymarketiin ostamaan The Sims 4- peli. Olisin varmaan löytänyt pelin lähempääkin, mutta mun tapoihin kuuluu mennä suoraan sinne, mistä tiedän tuotteen varmasti löytyvän.
Ostin pelkän pelin ja tuumailen vasta sitten lisäosien tarvetta. En ole juuri ostellut vastaavia pelejä, ehkä pari teininä, ja The Sims on kelvannut ilman kalliiden lisähärpäkkeiden lataamista.
Poistin The Sims 3:n jokin aika sitten koneeltani, sillä olin jo kyllästynyt siihen. Kiinnostukseni uutta versiota kohtaan heräsi ihan vaan siksi, että olisi jotakin uutta tekemistä vikoille lomapäiville.
Koko alkuviikkona mulla ei ole ollut fiilistä lähteä kaupungille kiertelemään tai hengailemaan, mieleen on tullut vain kaikki se hälinä ja ihmispaljous.

Päivän pelijuoma kätkeytyy söpöön tölkkiin.

Koska olen myös makeiden tuoksujen ystävä, haalin (perushyviä) suihkugeelejä Cittarista.

Ja mulle ja Hannalle yhteiseksi pikku lippupaketti! Eläköön, heräteostokset!

Voi niitä aikoja!

"All I neeeeeed is a rhythm divine"
Kwan -  Microphoneaye

Mä en oo ollut pöytäkoneella aikoihin. Älypuhelin vie mun huomion, koska se on vaan niin näppärä laite. Facebookin, muistion, jopa Netflixin sovelluksen saa ladattua siihen, ja ei muuta kun näpyttelemään ja viihtymään.

Eilen huvitti pitkästä aikaa kokeilla, miltä tuntuu käyttää pöytäkonetta nettiselailuun. Heti jotenkin muistui mieleen teiniajan meseilyt, Kwanin kuuntelu ja Habbo Hotel. Mihin Windows Messenger katosi? Kaikki alkoivat yhtäkkiä käyttää Skypeä (jossa mulla on tällä hetkellä 5 nimeä, ja heistä 1 on onlinessa usein.) Mulla oli paljon niin sanottuja nettituttuja muun muassa Demin keskustelufoorumilta ja maailmanlaajuisesta chatista nimeltä Spinchat, jossa on eri tavoin nimettyjä huoneita.
Oli jännää pitää sekä meseä että Skypeä auki samaan aikaan, ja joskus oli jopa kiire saada vastattua kaikkiin viesteihin. Huvittavaa. Mullakin oli toki kuvia Irc-galleriassa, ja sielläkin oli todella helppo kirjoitella viestejä kavereille ja uusille tuttaville. "Galtsussa" oli tärkeää valita just mulle sopivat ryhmät sinne vasempaan reunaan, ja yksi jonka parhaiten muistan muilta käyttäjiltä, oli "Äiti tietää, etten ole normaali lapsi." How cool can it be?!
Eli muinoin elin koneen ääressä. Tuntikausia meni Fintelligensiä ja muita suomiräppäreitä kuunnellessa siinä samalla, ja nukkumaan menin vasta aamulla. Siis jos vaan mahdollista. Muistan, miten eräänkin kesäloman aikana silmät punaisena valvoin aamuun ja siihen saakka, että kukko alkoi kiekua ihan ikkunan toisella puolella. Se oli mulle merkki, suorastaan hälytys, että eiköhän nyt taas riitä.

Osallistuin erilaisten testien tekemiseen, kirjoitin hölmöjä kuulumisia silloiseen blogiin toisella blogialustalla, ja haaveilin oppivani käyttämään kuvanmuokkausohjelmaa. Tarkoitan hölmöillä jutuilla postauksia, joissa ei ollut hyvää eli pätevää sisältöä, joka olisi oikeasti kiinnostanut. Ne oli vaan jotakin päivän purkauksia, jotka myöhemmin nolottivat. Saman tapaisia juttuja kirjoittelin joskus paperipäiväkirjaan. Ne olivat silloin tosi tärkeitä, mutta jälkeenpäin tunsin lähinnä myötähäpeää. Ei sillä, että mun olisi pitänytkään olla super taiteellinen, saahan omaan päivikseen laittaa mitä haluaa, mutta mä en inspiroitunut niistä.

Kerran joku suutahti mulle Spinchatissa, kun kerroin "haluavani lähinnä harjoittaa englannin kielen osaamistani". Minusta se oli ihan hyvä syy, sikäli että en selittänyt mitä sattuu, vaan oli ajatustakin mukana. Ihan kuten kaikki muutkin kirjoittelee, kyselin "How are you today?" ja "What´s up?" Kyseinen chat on auttanut mua vähän, enemmän kuitenkin ärsyttänyt. On mukavaa tietää olevan olemassa tuollainen paikka, jonne vaikka suomalainen voi rekisteröityä ja alkaa keskustella itselleen vieraalla kielellä, mutta kun ne keskustelut on olleet niin samanlaisia. Kaikki kysyvät asl:ää, eli age, sex, location. 17, f, Finland. Vastauksena sain useimmiten äimistelyä, että vau, Suomestako olet. "It´s always cold in Finland, right?" Ja sitten jutellaan paikallisesta säästä, kunnes toinen osapuoli muistaa vastata oman asl:nsä, ja sitten kommentoidaan sitä. Sen jälkeen kysytään opiskelusta/työpaikasta. Niin yksitoikkoista minulle.
En välttämättä suosittele Spinchatia, vaan muistutan tässä itselleni, miksi mun ei kannata mennä sinne. Olisi kiva tietää joku hyödyllinen chat-huone, mikäli sellaista on tehty.
Tunnustus: Tänä aamuna piipahdin mainitsemassani chatissa kokeillakseni, toistuuko sama kyselykaava. Kyllähän se toistui. Niinpä multa jäi kaksi keskustelua kesken (Olivat muuten miespuolisia, niinhän se aina menee). Kun molemmat kysyivät mitä teen työkseni, vastasin, että olen kesälomalla enkä mieluusti puhu työasioista. Ne yrittivät arvailla työnkuvaani. Ärsytti.

Mulle myös surullisenkuuluisa Suomi 24 on tuttu, ja sitäkään ei voi suositella kellekään. Siellä ei vaan kertakaikkiaan saa jutella ihan niitä näitä elokuva- ja harrastusjuttuja, vaan aina joku limanuljaska tulee kyttäämään. Tiedän etten ole ainoa, todellakaan, joka on aloittanut keskustelun Suomi 24 chatissa, ja sitten saanut punaisella tekstillä kirjoitettuja härskejä "vitsejä" vastaukseksi.
Joskus olin "sisäpiirissä" :D Naurahdus. Sisäpiiri tarkoittaa niitä ihmisiä, jotka ovat ehkä päivittäin paikalla ja jotka juttelevat enimmäkseen toistensa kanssa. Niitä chattaajia mulla oli myös messengerin listalla, ja aina mainittiin toisillemme, jos ollaan jo tai ollaan kohta kirjautumassa Nuoret- huoneeseen. Voi niitä aikoja!

 Hei miksi emojeita on joka paikassa, siis oikeesti?? Okei, minäkin tiedän.

Kuten alussa kerroin, mun netin käyttäminen on nykyään hyvin erilaista. Otan puhelimen käteen monta kertaa päivässä vilkaistakseni FB:n newsfeedin (puolet turhaa mainosta), sähköpostit (suurin osa joutaa roskikseen) ja keskustelun, jota käyn mun veljien kanssa. Toisin sanoen, pöytäkoneelle ei ole ollut suurta tarvetta.
Mua aiemmin ärsytti kaikki metrossa pää alaspäin löhöävät ihmiset, jotka selaavat puhelintaan. Olenko nyt yksi heistä? No, kyllähän mun täytyy kertoa, että tarkastan sääennustuksia, uutisia ja "uutisia" metromatkoilla. Perustelu: Kun metro on täynnä, koen, etten voi katsoa minnekään ilman, että joku luulee mun tuijottavan. Siispä silmät on lattiassa. Mieluummin vietän 15 minuutin matkani näpyttäen kännykkää, samastuen tähän massaan. Olen hävinnyt vedon isoveljeni kanssa, joka ei kännykkää myydessään uskonut mun erottuvan massasta.

Onnea, Hanna ♡

Vietämme kotipäivää murun kanssa. Molemmilla on lonkerotölkit auki, ja päätämme valita illalle jonkin elokuvan. Kaapissa on esimerkiksi vielä katsomaton Jim Carrey- komedia, jonka ostin joskus kirppikseltä. On mussutettu sipsejä ja suklaata, ihmetelty tätä rauhaa, joka jäi kesävieraiden lähdettyä, ja pohdittu, miten mun kannattaisi käyttää loppuloma.

On Hannan vuosipäivä: muru on nyt tasan vuoden asunut Helsingissä, ja se on ihanaa. Me tultiin silloin junalla Joensuusta kaikkien neljän kissan kanssa, nukuttiin yö mun edellisessä kämpässä Roihuvuoressa. En ihan muista kuinka mahduttiin siihen yksiöön, mutta olihan se parempi ajatus ottaa Hannan kissat heti mukaan, kuin että ne olisivat matkanneet perässä muuttokuormassa. Kisut olivat kuitenkin jo tottuneet mun kolleihin, joten no worries, ei turhaa reviirin merkkausta tai mustasukkaisia tappeluita.
Mua jännitti kamalasti että miten Hanna viihtyisi tässä alunperin mun valitsemassa asunnossa, mutta hänen ilme oli hyvä jo sisään tullessa. Pelkäsin, ettei täällä olisi tarpeeksi tilaa moiselle kehräävälle poppoolle, mutta kaikki olivat tyytyväisiä.

Oli niin jännittävää aloittaa yhteinen arki. Olimme käyneet yksillä treffeillä, jutelleet puhelimessa tuntikausia, ja tavanneet aina kahden viikon välein ennen lopullista päätöstä etsiä Meidän Oma Asunto.
Kaikki se asioiden ja kaksion jakaminen oli hyvä juttu. Käytännöllisin seikoin perusteltu ja niin suloinen kaikin puolin. Kuin olisin kääriytynyt pumpuliin. Sain sen romanttisen parisuhteen ja arjen, jota tiesin kaivanneeni. Kyllä, olen edelleen romantikko, mutten enää epätoivoinen sellainen.

Hannan tavarat muutettiin ensin. Koska muuttoapu oli tulossa jo päivää sovittua aiemmin, meille tuli kiire tulostella tärkeitä papereita sekä hakea avaimet. Voihan sähläys. Onnistuimme kuitenkin ajoissa, ja lopulta koko muutto oli nopeasti ohi.
Meille ei ollut kovinkaan tärkeää, mitä huonekaluja, elektroniikkaa tai muuta sälää kumpainenkin tuo, vaan että asunto olisi molempien näköinen. Kompromissien tekeminen oli sekin vaivatonta.
Nyt jos jompi kumpi on halunnut ostaa tänne jotain, olemme jutelleet siitä ja etsineet sopivan esineen yhteisvoimin. No, yleensä, koska joskus minä olen innostunut shoppailemaan enemmän. Lakanoita, mattoja, raapimapuita ja sen sellaista on ostettu sitten tarpeen mukaan siten, ettei olla hirveästi velkaa toiselle, vaan laskut on hoidettu tilanteen mukaan.

Suosittelen yhteenmuuttoa pareille, jotka mieluummin jakavat aamiaisen toistensa kanssa, haluavat turvallisen olon toisen päivittäisestä läsnäolosta, sekä ovat kiinnostuneita toistensa rutiineista.
Toisinaan voi ja saakin olla päiviä jolloin tekee mieli olla hiljaa, tai joka päivä ei tarvitse kokata yhteistä ateriaa. On omia harrastuksia ja menoja, kuten pitääkin. Sitten taas jutellaan päivän mietteistä sohvalla ja ollaan kiitollisia siitä onnesta, joka vain tapahtuu sen tietyn rinnalla.

Onneksi olkoon Hannalle kuluneesta vuodesta! Ja kiitos, kun teet minut niin onnelliseksi!

Emppu, Pinja & Ronja

Meillä oli tällä viikolla kesävieraita, ja tänään Hanna saattoi "lainalapset" junalla takaisin kotiin. Kuulemma reissu oli ikimuistoinen! Uskon tyttöjen selittäneen kilpaa kokemuksistaan sekä jakaneen tuliaiset heti kotona.
Itsekin odotin vierailua suuresti :) Kerkesin jo vähän jännittääkin että mitä tekemistä keksin sillä aikaa, kun Hanna on töissä, mutta meillä olikin joka aamupäivälle touhua ja tohinaa.

Heräsin joka aamu kello 8 pintaan, eikä edes ollut vaikeaa nousta, vaikka tiesin olevani kesälomalla. Heti maanantaiaamuna olin paistamassa vohveleita. Sitten tutkimme alakerran kirpparit. Läheisessä liikuntapuistossa lapset saivat rimpuilla telineissä ja minä otin muutamia kuvia. Viikon mittaan niitä seikkailukuvia kertyikin aika paljon puhelimeen.

Tiistaina pelattiin monta erää mölkkyä Myllypurossa: aamusella asvaltilla ja alkuillasta puistossa. Söimme irtojäätelöitä ostarilla.

Keskiviikkona vein tyttäret katsomaan Japanilaistyylistä puutarhaa Roihuvuoreen. Kävimme välissä hakemassa pikku evästä kaupasta, ja palasimme puiston penkille syömään. Vieressä oli sopivan varjoisa kohta mölkyn peluulle.
Seikkailua jatkaessamme pysähdyimme jälleen somassa leikkipuistossa, ja siitä livahdimme polulle, joka johdatti meidät vesitornin juurelle.

Torstaina ulkolämpötila oli +29. Katsastimme Hämeentien kirpputorit. Ostin meille Hakaniemen torilta kesän ensimmäiset (kotimaiset) mansikat, pensasmustikat ja kirsikat, joita nautiskelimme "maapallopatsaan" ja saunalaivan vierellä. Aivan ihana fiilis! Olin hiestä märkä, mutta kuinkas muuten. Ratikalla pääsimme Kamppiin, jossa tytöt ostivat tuliaisia.

Vonkaputous

Ketjukaruselli

Perjantaina tapasimme ensin Tyttiä & Katjaa, jotka odottivat Adam Lambertin keikkaa Kaisaniemessä.
Viikon kohokohta Lintsi sai tytöt hymyilemään suuresti. Ronja tykästyi Vonkaputoukseen, Pinja Ketjukaruselliin. Minä ostin metrilakuja ison pussin (en välitä huvipuistolaitteista). Ja tuosta noin vaan voitettiin sipsipyörästä 3 kiloa sipsejä ;)

Tervetuloa toistekin!

Yksin kotona

Mun kaikki kirjoittaminen on vähentynyt entisestään. Vaikka se on ollut kauan rakas harrastus, olen näemmä pitänyt sitä vähemmän tärkeänä viime aikoina. Suurin syy on ollut hyvien aiheiden keksiminen, vaikka teen varmaan joka päivä enemmän ja vähemmän merkittäviä arkisia havaintoja, joista voisi ihan hyvin raapustella tänne lyhyesti.

Joskus innostun asioista vähän liikaa, niin että kohta unohdan, miksi alunperin rupesin tekemään sitä. Tulee yliannostus.
Näin on käynyt postcrossingin kanssa; viime kuussa kirjoitin ja lähetin ennätysmäärän postikortteja ulkomaille, ja nyt mun ois jo hyvä keksiä jotakin uutta kerrottavaa niihin. Olkoonkin, että kukaan vastaanottajista ei näe muuta kuin sen omaan henkilökohtaiseen osoitteeseen osoitetun kortin. Mutta itseäni alkaa tylsistyttää.
Postin lähettämiseen toki tarvitsee rahaa postimerkkien verran, ja toisinaan tilaan kortteja halvemmalla ja isossa erässä netin kautta, toisinaan ostan pari lähikaupasta.

Tässä mun postcrossing-tarvikkeita.

Mulla on uudessa vihossa yksi runo "muhimassa". Mun pitikin pitää sitä vihkoa koko kesän mukana, mutta tähän asti ei ole ollut aikaakaan taiteelliselle ajattelulle. Toisaalta, harvemmin oon halunnut tai osannut keskittyä puolison ollessa kotona. Tarkoittaa, että tarvitsen omaa rauhaa, mutta en osaa eristäytyä toiseen huoneeseen kirjoittamaan.
Mulla ei ole ylivilkkaushäiriötä, ei halua lopettaa blogeja, vaan mun mielikuvitus vie herkästi joihinkin muihin ajatusmaailmoihin, kuin mihin olisi tarkoitus.
Tänään Hanna on ollut koko päivän muualla. Olen (silti) makoillut vieraspatjalla katselemassa vlogeja sekä rapsutellut kissoja sohvalla. Nauttinut kodin hiljaisuudesta suunnittelematta yhtään mitään. Sillä siten osa mun lomapäivistä aina menee, ns. ladaten akkuja henkisesti ja fyysisesti.