> Kraaterit

 

Minä katselin sitä maailman kauneinta kuuta. Sen reunat hohkasivat kylmää ja kuvittelin, että kuka tahansa laskisikaan jalkansa sen pinnalle, hän näkisi samantien yhä enemmän tähtiä liukastuessaan ja lyödessään päänsä ammottavan kraaterin reunaan. Ihan kuten lapsena luistinradalla, kun liian innokkaana olin unohtanut ottaa ensin suojat pois terien päältä.
Mutta silti suuressa kuussa oli jotakin kiehtovaa, jotakin hyvin salaperäistä. Kuu näyttää aina saman puolen itsestään, samat kasvot, mutta ihmisellä sen sijaan voi olla tuhat eri ilmettä.

Olin vaellella harhaan pitäessäni katseeni ylhäällä. Tähtiä syttyi vieri viereen mustan samettitaivaan päälle. Ne liimautuivat siihen kiinni kuin tietäen, että joku täällä alhaalla tarvitsee niitä löytääkseen tien kotiin. Minä olin muukalainen omalla maallani, yksi niistä linnunradan matkustajista, jotka etsivät sisäisen rauhan alkupistettä. Hakiessani kaikelle tummuudelle sävyä aloin pohtia, alkoiko kaikki minusta, vai minuunko kaikki päättyi? Jos minulla on yö ja sen myötä kauneus, niin kokeeko joku toinen saman hetken samalla tavalla? Hiljaisuuden otin omakseni myös, työnsin sen takkini taskuun ja suunnittelin liittäväni sen avaimenperääni sitten myöhemmin, niin että minun ei enää tarvitsisi herättää kerrostalonaapureitani yöllisten tutkimusteni jälkeen.
Minä olin näyttänyt uuden puolen itsestäni aiemmin päivällä. En osannut olla siitä kovinkaan ylpeä vaikka olisi kuulunutkin, mutta minä nyt vain olin sellainen nykyään, liiankin varovainen. Olin sanonut aivan liikaa ja heti sulkenut suuni, katunut. Sitten olin saanut osakseni hämmentyneitä katseita, kuin olisin yhtäkkiä muuttunut täysin vieraaksi. Vaikka minähän olin se sama hieman likinäköinen, mutta vuoden vanhentunut ystävä. Abiturienttilavan Batman kutiavassa naamarissa. Mitäpä siihen voi enää sanoa, kun toinen tekee jo lähtöä sanomatta sanaakaan. Tai sanoi hän, että aikoo nyt etsiä takkinsa ja katsoa mitä ilta tuo tullessaan. Mutta hän olisi voinut myös hymyillä ja punastua hämmennyksestään, niin että olisimme jatkaneet siitä yhdessä. Silmien kerrotaan olevan sielun peili, sen minä kyllä ymmärrän. Olin juuri saanut muistutuksen siitä.

Kuu pysyi paikallaan täysin hievahtamatta, kuin sen pohjaan olisi asetettu jalusta. Se jatkoi hohtamistaan, ja kylmä tarttui minua ranteesta. Reagoin nykäisemällä lapasiani ja katsahtamalla kuun keskustaa. Samalla hetkellä joku vajosi kraateriin jalat edellä ja jäi siihen tuijottamaan tähtiä, valoista kirkkaimpia.

Lainakuva: weheartit.com

Katsaus uv-lupauksiini + ikäkriisiä

"Tänään on kai kaikki mahdollista
kun oot vielä alle 25"
Olavi Uusivirta - Reeberbahn

Mulle iskee ihan just ikäkriisi :o Täytän maaliskuussa 25 vuotta.
Olen toki kuullut, että ei saa pahastua papereita kysyttäessä. Sitä paitsi niitä pitäisikin kysyä, jos alkoholin ja tupakanostaja näyttää alle 30-vuotiaalta. Toisekseen, ei tietenkään haittaa, etten saa finnejä kovin helpolla, ja voisin jopa ennustaa, että ekat rypyt ilmestyy monen vuoden päästä. Ja vaatteet jokainen valitsee sen mukaan mikä tuntuu hyvältä. Mutta haluaisin ikään kuin synttärilahjaksi itselleni uudistaa vaatekaappiani ja lisätä runotyttömäisempiä valintoja reisitaskuhousujen sekaan (onhan vaaleanpunainenkin jopa ihan kiva väri).

Luen edellisiä postauksia ja pohdin, miten olen muuttunut ihmisenä, mitä kehitystä on tapahtunut. Uv-lupausten lista on pitänyt tähän mennessä aika hyvin, olkoonkin, että vuotta on kulunut vasta kaksi viikkoa.
Kiitin viimeksi eilen, kun hieroin hartioita ja sain siitä palautetta. Mulla on kaksi runopohjaa venailemassa sekä yksi niin kutsuttu kirjoitusharjoitus, jonka rungon oonkin jo julkaissut. Sitten olen sanonut käyväni ahkerasti kirjastossa, ja niinpä kävinkin pari päivää sitten lainaamassa novellikokoelman (ja leffoja). Pitäisi lukea ihan yleissivistyksenkin vuoksi enemmän, ja voishan se tuoda uutta näkökulmaa asioihin. Keksin, että vaikkapa Peppi Pitkätossun ja Eemelin seikkailuihin olisi hauska hypätä. Ja olisi ihan tervettä, jos ei tulisi notkuttua niin paljon päätteen ääressä.
Mun silmät on vihreät, niin kuvista näkyy. Mutta lienee pikkuisia ruskehtavia täpliä joukossa :) Ja mitä hassutteluun tulee, niin se näkyy pikkusiskon ominaispiirteenä, ja täytyy myöntää, että tänä viikonloppuna tuli baari-iltojen lomassa naurettua paljon ja tanssahdeltua kaverin kämpillä. Way to go!
Voisin ihan yleisestikin neuvoa, että suunnittelemiaan juttuja täytyy oikeastikin toteutella. Haaveilu on hauskaa, mutta oon itse tosi malttamaton ja muistan, mitä on kavereiden kanssa yhdessä haaveiltu. Esimerkkinä: otin E:n kanssa puheeksi keikoilla käymisen, ja nyt meille on Palefacen liput Virgin Oiliin ensi lauantaille.

Jääkaapin ovi.

Tässä päivityksessä olen kirjoitellut samoista asioista mitä nyt pohdin. Näen kyseiset siis edelleen merkittävinä. Aion vastaisuudessakin seurata niiden etenemistä ja kertoa, mitä tapahtuu. Oon kertonut venailleeni ihmisiä, mutta tällä hetkellä taidan venailla itseäni.
 Lisään vielä yhden kohdan uv-listalleni: tein havainnon, että monissa kuvissani silmät näyttävät väsyneiltä, eli olisi tärkeää rauhoittua illalla aikaisemmin. Unelle olisi paremmin tilaa.

Kaipa sitä vähän muututaan sopivin väliajoin joka tapauksessa. Mutta mulle tärkeintä on edelleen se, miten ihmiset puhuvat toisilleen, miten kohtelevat. Esim. työnkuvan ei tulisi kamalasti määrittää ihmistä, vaan sen, miten itsensä näkee ja miten kohtelee.
Suurin piirtein tämä oli visioni, kun aloin kirjoittaa.

Vuodenaikani Helsingissä

"Ennen Mannerheimintietä ajoi viitonen"
Ultra Bra - Helsinki

 Maaliskuussa sain halin Olavi Uusivirralta, kun tämä keikkaili Tavastialla.

 

 Kesä: ensimmäinen Helsinki Pride- kokemukseni.

 Syksyllä Tähtityttö kertoi nähneensä siellä täällä paljon tammenterhoja.

Talven ensimmäinen pysyvä lumi satoi sakeana 11.1.2014.

Harjoitus 9 työn alla

 

 

Enkeli ei katso silmiin

Se poika seisoo kuivuneella pellolla kädet puuskassa. Seisoo vain suorana paikallaan, ja tuntee pitkästä aikaa rauhan ympärillään. Tuuleeko vai eikö tuule, kuuluuko käen laulu vaiko sittenkin joku toinen lintu. Tärkeintä on juuri tämä paikka, näkymätön punainen rasti jalkojen alla.

Sitten poika näkee enkelin hahmon silmäkulmiensa läpi. Kuin se olisi suurikin loiste, auringon uusi ilmestyminen sille päivää. Enkeli ei katso kohti, vaan sinne tänne lähiympäristöön, jossa maa on mustaa kulotuksen jäljiltä, mutta jonka vakavarakenteisissa koivuissa on vielä nähtävillä linnunpesiä. Eivätkä enkelin helmat ole puhtaanvalkoiset, vaan jo kovasta mullasta likaantuneet. Mutta hiuksensa ovat vaaleat ja hieman kihartuvat, aivan kuin kiiltokuvissa aina.
Poika hengittää syvään sitä ihanaa ilmaa, tahtoo sitä kehonsa täyteen. Tyyneyttä hiussuortuviin ja varpaisiin asti.
Sillä pellolla on joskus hiihdetty naapurinpoikien kanssa, juostu pakoon jotain villiä eläintä, huhuiltu humalassa ja välillä selvinpäinkin. Mutta pelto ei ole koskaan vastannut mitään, vaan aina pitänyt pystyssä. Se ei ole torunut yöllisten salaisuuksien vuoksi, eikä toisaalta itse sellaisia kertonut. Suojaisa kotipiha on kasvattanut edellisiltana armeijasta kotiutunutta poikaa, jota pian siis mieheksi kutsutaan.
Enkeli astelee pojan ohi lyhyin askelin. Siipien hennon kahinan voi kuulla vain keskittymällä täysin. Poika tuskin uskaltaa hengittää, niin ainutlaatuiseksi hän hetkensä kokee. Yhä silmät ummessa, käsivarret vatsansa päällä ja kengänkärjet pohjoiseen osoittaen. Hahmo heikkenee sitä mukaa, kun pojan muistikuvat vaihtuvat jossain aivokuoren alla ala-asteikäisestä itsestään päivitettyyn, lyhyttukkaiseen nuorukaiseen.
Paikassa, jossa levoton ja siivetön hengittää niin hartaasti, että melkein nousee ilmaan itsekin, tämäkin aamupäivä saa arvoisensa kruunun.
Kun entuudestaan tuntematon kahiseva ääni lakkaa, silmät aukeavat jälleen. Olo tuntuu samalta, kuin hyvin levätyn yön jälkeen. Ja jos vielä äsken ei tuullut, niin nyt poika tuntee sen poskipäillään. Pumpuliset pilvet uskaltavat taas liikkua. Taakseen katsomatta hän kävelee pellon laitaan, hyppää ojan yli, ja palaa kädet taskuissa sisään isänsä rakentamaan taloon. On tarkoitus olla kertomatta kenellekään pellon kuurasta ja siitä, kuka sen päällä oli juuri kävellyt.

Lainakuva: weheartit.com

LUX-fiilistelyä

 CT Light Concept: "Urban Flipper"

Pallo heiluu ylhäällä. Tyypeillä oli mahdollisuus pelata tuota.

 "Makasiinit palaa"

Agatha Ruiz de la Prada & D-Facto: Corazón

Kelasin, että vois olla kiva askarrella himan seinälle iso sydän. Keksis vaan materiaalin ja toteutustavan. Tähtityttö sanoi, että sen ullakolla sais sotkea vapaasti.

Ah ja voi! Ihasteltiin näyteikkunoita.

Hilpeä tutkija kaupungilla.

Öinen ajatus

(weheartit.com)

 "Kun kirjoittaa, ei ole koskaan yksin".