En saa unta

Mua harmittaa kaikki vuoden aikana katkenneet ystävyyssuhteet, mutta oon myös iloinen kasvatettuani viimein ne naisen pallit.

...sitten kuulette omia kuulumisiani

Olen ollut kaksi viikkoa sairaslomalla tulehtuneen ranteen takia. Minut käskettiin Burana-kuurille, ja voiteita Voltaren sekä Ice Power olen sivellyt aina uudestaan ja uudestaan. Ranne ei ole vieläkään täysin parantunut, vaan jomottaa jo kolmatta viikkoa. Onpa tuuri, että mulla on just nyt kaksi viikkoa lomaa. Lisäksi olen pitänyt rannetukea, mutta muutaman kerran olen jo hermostunut siihen. Olen niin oikeakätinen kuin vaan voi olla, vasemmalla kaikki on super kömpelöä.
Melkeinpä ikävintä on se, etten voi juuri kirjoittaa. Jo ostoslistan tai yhden postikortin kirjoittamisesta seuraa jomotusta tai säteilevää kipua. Huonolta tuntuu myös, kun en voi osallistua yhtä paljon kotitöihin kuin avovaimoni.
Fysioterapeutilla olen käynyt yhden kerran tänä mainittuna aikana, ja hän on tehnyt jo kuntoutusohjeet. Kuitenkaan en saa aloittaa sitä ennen kivun loppumista.

Tässä on mun viikonlopputukka. Ei sentään ihan vielä rastoittunut, mutta lakkaa oli niin paljon, että tuli elävästi teini-ikä mieleen. Kampaajalta bongaamani ruusuntuoksuinen BC Bonacure hairtherapy- öljy on auttanut minua hiusten selvittämisessä sekä päänahan hyvinvoinnissa.

Paljastan teille söpöilykuvia itsestäni. Olen ostanut muutaman topin itsetunnon kohentumisen kunniaksi, enkä morkkaa enää käsivarsianikaan. Tanssahtelin himassa, kun maisteltiin parit alkojuomat ennen DTM:ää. Helma heilui! Baarissa tanssiminen oli hauskempaa kuin koskaan.

Tänään teimme iltapalaa Lähikaupan herkkulätty- aineksista. Kaverini Tytti toi muun muassa tällaisen purkin meille lahjaksi, kun pitkästä aikaa tapasimme ja sain näyttää avovaimoni, josta olin puhunut jo paljon.
Tytin kanssa juteltiin päivän polttavista aiheista ja lööpeistä, ja yhteisiä Haapaveden lukioaikojakin tuli muisteltua. Täällä Helsingissä olen muuten tullut jutelleeksi aika monen Oulusta tai sen läheltä kotoisin olevan kanssa. Vahvan murteen kuuleminen on aika tosi hauskaa.

Minun kannanottoni

Olen jakanut Facebookissa uutislinkkejä aiheesta tasavertainen avioliittolaki. Viimeisin linkkini Helsingin Sanomien nettisivulta kulkee otsikolla "Uusi kansalaisaloite ei täytä lain vaatimuksia".
Käyn keskusteluja tästä avioliittolaista sekä vihapuheista henkilökohtaisessa elämässäni. Tulen jo huonolle tuulelle perustelemattomista väitteistä ja mielipiteistä, joita huudellaan kuin ne olisivat omia. Toivoisin muun muassa näiden kannanottojen olevan asiallisia ja vähemmän aggressiivisia; niitä on helpompi ja mukavampi lukea ilman kirosanoja ja huutomerkkejä. Mitään ei ole syytä jankuttaa, vaan riittää, kun toteaa kerran.

Omaksi kannanotokseni vihapuheelle liitän tähän runon, jonka olen kirjoittanut viime marraskuussa:

Olemme vain ihmisiä

Mitä jos olisimme ihminen ihmiselle,
vastaanottaisimme itsemme ja muut

Pitäisimme toisen käden vapaana,
valmiina ottamaan kiinni
Haavoittuvaisina, mutta sitkeinä

Mitä jos auttaisimme oven auki
ja kuuntelisimme silloinkin, kun sisimmässä huutaa

Antaisimme aikaa tässä valmiissa maailmassa

- 8.11.2014

Suokki

Kävin eilen Suomenlinnassa murusen kanssa. Koko päivän kruunasi rakkaan hymy: oli kuulemma tosi kiva päästä näkemään nämä kauniit maisemat :) Kyllä, myö ollaan ällön siirappisia yhdessä.

Herkkusuu kirjoittaa: Kaakao

Jo vuosia sitten kirjoittelin nettiprofiileihini, että musta on hauska kuulla, miten ihmiset valmistavat kaakaonsa. Viimeksi tänään aloitin ruokatauon keskustelun tällä aiheella. Työkaverini sanoi nauttivansa enemmän tummasta kaakaojauheesta, siitä mikrossa lämmitettyyn maitoon sekoittuvasta. Suu meni mutruun pohtiessa maidon ja veden eroa kaakaossa: "Eijei, vesi ei käy ollenkaan."
Minä hörppäsin juoma-automaatin kaakaota, joka on tehty lämpökäsiteltyyn maitoon. Epäilen seassa olevan vettä, sillä maku ei ole yhtä rikas kuin toivoisi. Niinpä maidon makua on oltava, vaalean- tai tummansinisen, kuten tapaan niitä kutsua. Kaakao on sympaattinen juoma, ja se on maistunut aina minulle, super herkuttelijalle.

Kun olin pieni, äiti lämmitti maidon kattilassa. Siihen sekoitettuna tuttuakin tutumpi O´boy maistui jotenkin erikoiselta. Itse yritin vaahdottaa maitoa saadakseni siitä kuohkeampaa, mutta aikaan saamani pieni kuohkeus katosi heti sekoittaessani kaakaojauhetta sekaan.
Tälläkin hetkellä kotona on O´boy:ta, ja merkkiä on hankala vaihtaa. Suklaisempikin aromi toimii toki aina, mutta kyseinen vaihtoehto on sopivan makeaa.

"Joskus vaan tekee mieli kermavaahtoa!" Kermavaahto, tutummin kermis, kruunaa suuren kaakaokupillisen. Harvemmin tulee vispattua sitä kotona, mutta kahvilassa tilattaessa en jätä ottamatta. Jos kermistä on korkeassa kaakaolasissa, maiskuttelen sitä ensin lusikalla. Muuten saan komeat valkoiset viikset.
Vaahtokarkit, suuret ja pienet, soveltuvat paremmin matalaan kuppiin. Joistakin ruokakaupoista saa pieniä, värikkäitä vaahtiksia. Voin kuvitella kuinka koristaisin niillä vieraaksi kutsumani kaverin kaakaojuoman, ja sitten hihkaisisimme, miten hauska lisä ne ovat. Esimerkiksi vasta tutuksi tulleessa kalliolaisessa Kardemumma-kahvilassa voi tilata kaakaon vaahtokarkeilla. Mahtaneeko maistua samalta, kuin Brkln-kahvilan hot chocolate with marshmallows? Jälkimmäistä olen kokeillut, ja totesin sen vievän makeannälän.
Unelma on tietysti kermis + vaahtikset, mutta se vaatii suuremman mukin!

Kuva: weheartit.com