Nam!

Oikein makoisaa viikonloppua,
toivottaa sohvalla rentoutuva Emppu.

Ps. Mulla on jo tilaus tehtynä ensi kuussa ilmestyvälle Olavi-albumille, ja keikkaa pukkaisi heti sen jälkeen. Miten maltan odottaa...?

Se uusi tatuointi

Aloin harkita pientä tatuointia kaksoisveljeni Juhon kunniaksi muutama kuukausi sitten. Etsin netistä hyvää helsinkiläistä tatuoijaa kauan aikaa; arvioin ammattimaisuutta nettisivujen perusteella ja tuumin tuumailemasta päästyäni.
Sitten eräänä päivänä vain päätin, että tänään menen varaamaan ajan keskustassa sijaitsevaan Paradise tattooseen. "Jos vielä pitkitän, en malta pitää koko ideaani salassa Juholta."
Emmin aikaansaannos on söpö ja siro, kun nimikin on todella pientä kaunoa. Olen super tyytyväinen! Lennokki näyttää saaneen hyvät vauhdit ja pääsee korkealle ;) Niin ja se vilkkuu t-paidan alta.

Hymyä!

Hyvää sunnuntaita!

Olen iloinen, koska tulen juuri Tähtitytön tyköä. Me juteltiin vähän kaikesta, oltiinhan nähty viimeksi vuodenvaihteessa. Oli puhetta tavata useammin, siitä täytyy pitää kiinni.

Tällä viikolla sekä Saaran että Janne-veljen kanssa puhuttiin samaa. Oon ollut hyvällä tuulella kaikkien näiden tärkeiden ihmisten seurassa ja tuntenut itseni tärkeäksi. Enää ei ole tarvetta pitää "hajurakoa", jota tarvitsin pääni selvittämiseen.

Roihuvuoressa.

Tilasin pitsan nyt kotiin tullessa ja katson jakson Kolme miestä ja tyttö- sarjasta. Karkkipussikin odottaa ja vaimokkeen kainalo. This is living.

Wild

Katsoin tällä viikolla Reese Witherspoonin tähdittämän vuokraelokuvan Wild (suom. Villi vaellus). Se oli jäänyt mieleen jo ekasta valkokankaalla nähdystä mainoksesta, joten täytyihän moinen tsekata.
Wild perustuu tositapahtumiin, eikä käänteitä päähenkilö Cherylin elämästä puutu. Nostatti tunteita. Suosittelen heille, jotka vaikuttuvat elämänmakuisista elokuvista ja vahvoista naispääosista.

Jännitys tiivistyy...

Sain eilen varattua uuden tatuointiajan. Tällä kertaa etsin tatuoijaa täältä Helsingistä, koska a) en pääse hetkeen käymään isoveljeni pajalla Pohjois-Pohjanmaalla, b) tatuointikuume on ollut aika kova jo kauan aikaa, c) muutamakin idea on ollut jo mietittynä.

Paradise Tattoo sijaitsee Helsingin keskustassa. Siellä näyttää olevan tosi rentoja ja reiluja tekijöitä, ainakin tällaisen kuvan sain visiitilläni.
Kun astuin sisään, päädyin odotustilaan. Siellä istuskeli odotellen naishenkilö, jolle tulin hihkaisseeksi, että jännittää jo paikalla käyminen. Tämä nainen kertoi tulleensa tapaamaan tatuoijaa, jonka kanssa yhdessä ovat suunnittelemassa hänen ekaa kuvaa. Me juteltiin siihen asti, että seuraava asiakas astui sisään. Mie päätin viimein rohjeta huikkaamaan seinän taakse kasvoihin asti väritetylle hepulle, että tarttis varata aikaa. Sain ajan korvalehtien rei'itykseen huomiselle, ja ensi viikolla Emmi tekee mulle söpön tatskan. Se suositteli mua ettimään netistä kivan fontin sitä varten, joten täytyy hyödyntää jo aikaisemmin tutuksi tullutta fonttisivua.

Tämä kuva liittyy tulevaan tatuointiini:

Blondin hammaslääkärireissu

Voitin tänään yhden kammoni: olin varannut ajan hammaslääkärille. Jännitys sai musta otteen kotoa lähtiessä. En ollut ajatellut asiaa juuri sen kummemmin, lähinnä vain itsekseni todennut, että on se vaan hitsi vieköön käytävä.

Menin ulko-ovesta sisään ja ilmoittauduin luukulle, jossa istui vahtimestari. Se kyseli, mille hammaslääkärille olin menossa, ja neuvoi mulle jonkun ihan muun paikan. Kun seisoskelin jälleen ulkona ja katselin seinässä isolla olevaa tekstiä, olin todella hämilläni. Niinpä soitin varausviestissä olleeseen palvelunumeroon. Sieltä vastasi maailman rempsein ihminen ja totesi, että "Voi mites se vaksi on niin sua opastanut, palaahan takaisin." Pääsin hissillä kolmanteen kerrokseen ja kuulin jotakin remppaääntä. Pohdin vielä kerran, olenko tosiaan oikeassa paikassa. Menin avonaisesta ovesta sisään ja kysäisin siltä remppamieheltä, että sori mutta hammaslääkärille pitäisi päästä. Tämä neuvoi soittamaan summeria ovenpielessä. Peruutin siihen ja soitin, odotin pitkän hetken, kunnes näin naishenkilön tulevan ovea kohti valkoisissa vaatteissa, ja se huikkasi mut sisään.
Kello oli jo yli varausajan, kun istuin odotustilassa. Olin täyttänyt jo asiakaslomakkeen ja juorunnut vaksista jollekin vastaanotossa, ja se kuulosti pistäneen juorun kiertämään. Päätin olla jännittämättä enempää: ainakaan ei ole oma vika, että aika menee niin nopeaa ja yhä odotan. Kun mut kutsuttiin huoneeseen, todella ystävällisen näkönen nainen kysyi, millainen operaatio tänään tehtäisiin. Vastailin odottavaisena ja sekavin tuntein. Kuulin sanottavan, että paljon ei ehdittäisi tekemään tänään, joten huojentunein mielin menin makuulle kuten käskettiin. Hampaita alettiin tutkia.
Koska hammaslääkäri kertoi aina, millaista työvaihetta on rupeamassa suorittamaan, mulla oli luottavainen fiilis. En kuitenkaan ollut ollenkaan rento, vaan tunsin jännittäväni koko keholla. Mielessäni mietin, että ei se haittaa, on pääasia että oon tullut käymään. Aivan kuten hammaslääkärikin jutteli, pehmeällä äänellä. Tuijottelin kattolamppuja ja hengitin syvään varmaan koko ajan.

O-ou!!!

Kun oli valmista eli reikä oli saanut hyvän paikan, olin helpottunut. Eihän se ollut yhtään kivuliasta (puudutuksella). Ja niin olen pantannut käyntiä peläten, että siellä kuitenkin alkaa itkettää kivun takia. Hammaslääkäri varasi mulle uuden ajan ja samalla selitti, mitä tehtäisiin seuraavalla kerralla. Olin super iloinen ehjästä hampaasta ja hymyilin, kiitin monta kertaa. Selitin herkkyydestäni naurahdellen, mutta hammaslääkäri toivotti tervetulleeksi sellaisena kuin olen.

Kotona istahdin sohvalle tuumailemaan pelkojani. Miten niin monenlaisessa tilanteessa iskee mieletön hermoilu, vaikka itse asian kohdatessa ei tunnukaan niin pahalta. Miksi oletan käyvän huonosti? Pudistelisin päätäni lapsellisille fiiliksilleni, ellen tietäisi olevani erityisherkkä. En tarvitse paapomista kuin pikkuvauva, mutta tykkään hymystä ja rauhallisesta puheesta. Soimaisin itseäni hirveästi, jos mun läheiset ei ymmärtäisi mua ollenkaan.
Niinpä voin sanoa taltuttaneeni yhden pelkoni tänään. Eikä se haittaa jos en ymmärrä jotakin toimintatapaa, esimerkiksi että miten mun täytyy ilmoittautua vastaanotossa, tai jos kokeilenkin aivan väärää ovea. Sitä sattuu useammalle kuin arvaankaan, koska sellaisesta ei vain puhuta. Se on sitä noloilua ja pelkoa, että leimataan ihan typeräksi. Mutta itse harvemmin uskottelen tietäväni jotakin, jos ei ole todellakaan mitään käsitystä. Olen sitten "blondi Emppu" tai vain Emppu.

Kuva: weheartit.com

Nuuskamuija

Käytiin vielä toisen kerran kävelyllä tänään, ollaanpa hyviä. Itse asiassa Hanna lähti hölkkäämään vielä tulosuuntaan, kun mie palasin kotiin. Sillä aikaa piirsin tuollaisen E❤H- jutun penkkiin :)

Ostin Nuuskamuikkus-heijastimen, koska Hanna kutsuu mua Nuuskamuijaksi vihreän takin vuoksi.

Paikallista taidetta ostarin kupeessa.

Ulkoilua

Kävimme Hannan kanssa ulkoilemassa tuossa lähimaisemissa: kiersimme Itiksen vierestä ja otimme muutamia talvikuvia muistoksi pehmeistä hangista. Nenä ja korkeat poskipäät muuttuivat hetkessä punaisiksi.
Pakkasta on ollut reilusti päälle parinkymmenen miinusasteen pääkaupungissakin, mutta nyt on luvattu lauhempaa.

Nyt lämmittelen uudessa hupparissa ja herkuttelen Maraboun Non Stop-suklaalla. Rupean lukemaan HSP-kirjaa, jota erityisherkät ovat hehkuttaneet Facebookin omassa suljetussa ryhmässä.

Poks, poks, poks!

Vietin vuodenvaihdetta Hannan, Tähtitytön ja Kain seurassa Roihuvuoressa. Mulla oli niin kivaa, että hymyilyttää vieläkin.
Tähtityttö & Kai saivat meiltä myöhästyneen joululahjan, ja kaikille jaettiin hassut uudenvuoden asusteet. Juttelimme kuulumisia punaviinin ja drinkkien äärellä, nälkää taltutimme itse täytetyillä hampurilaisilla, ja hassuttelimme Aliaksella.

Tinan valaminen oli jännittävää, koska olen tehnyt sitä ehkä kerran aiemmin. Mun tina särkyi kahteen isoon osaan, joista toinen muistuttaa mielestäni laivaa ja toinen on joku peikon pää :D. Tähtityttö etsi tulkitsemisohjeita netistä, ja siinä me tuumailimme ääneen omia tinoja tuijotellen.

Minä, tina, ja ylisuuri rusetti. Kuvan otti Kai.

Ulkona paukkui jo jostakin pimeän keskeltä, vaikka oli vielä aikaa keskiyöhön. Me suuntasimme avaralle paikalle, jossa juhliminen oli jo aloitettu. Oli siistiä nähdä, miten vähän joka suunnalla poksahteli värikkäitä raketteja, ja ihan vieressä myös. Se oli parhaita uudenvuoden viettoja, joissa olen ollut mukana :)