Tiistai Oulussa

"Ei nää vanhat silmät sitä mitä nuoret silmät tulee näkeen"

Raappana - Maapallo

Olipas kivaa, että mulla oli aikaa käydä moikkaamassa Eetu-kaveria Oulussa. Viimeksi törmäiltiin Helsingissä puoltoista vuotta sitten. Ei hitto miten aika meneekin nopeaa.
Lorvittiin puistossa ja tuijoteltiin pientä suihkulähdettä. Siinä kävi monta tyyppiä hyppelemässä ja leikkimässä, melkein jo ootin jonkun humpsahtavan veteen. Jäätelö maistui erityisen hyvältä ulkoilmassa, ja muutenkin oli tosi pirteä olo, kun näki tuttuja ja pääsi hetkeksi muuhun maisemaan.
Kaverillani on aina paljon kerrottavaa. Tällä kertaa kuulin paljon joistakin yksityiskohdista, kuten Oulun maisemanmuutoksista n. 20 vuoden ajalta. Ihailen yleissivistystä, hyvää muistia ja kiinnostusta (entistäkin) asuinympäristöään kohtaan. Voi kun osaisin sanoa jotain fiksua takaisin. "Mun limsapullo viheltää" ei ole sitä.

Välillä päädyttiin tällaiselle siistille (Rauhalan) parkkipaikalle. Taustalla näkyy entinen koulu.

Mielestäni pitäs olla paikkoja, mihin sais luvalla maalailla graffiteja ja vastaavia "töhryjä". Muuten alettaisiin kapinoida ja tehä niitä omalla luvalla. Kiellot kun yleensäkin saa aikaan vastarintaa.

 Käveltiin tosi paljon pitkin Oulun keskustaa. Hassua miten jaloissa ei tunnu kipua sillon, kun käppäilee jonkun kans. Sitä vaan liikkuu että "mitäs muuta vielä löydetäänkään".Ouluhallilla oli messumeininkiä, "joka puolella lukee tools tools tools". Kyllä, tämä testosteronin katku veti vertoja Oulaisten hallille, missä tehään lätkäkaukaloita :D

Mitä on tapahtunut?

Uusi blogi ja uudet kengät

"Luottokorttilasku vaikka
entinenkin maksamatta on" 

Samuli Putro - Kengät tuo hiekkaa eteiseen


Koin yllätyksen, kun en saanutkaan enää lisätä tekstejä Rakkausrunot-sivustolle. Ilmeisesti 248 julkaisua multa on siellä aivan tarpeeksi. Tästä sain idean perustaa oman blogin tekstejäni varten, osoite on http://emppuspoems.blogspot.com/
248 on kuulemma suuri luku, mutta omasta mielestäni tuotantoni voisi olla suurempikin. Vaikkakin kuuluisa luomisen tuska on tuttu mullekin, ja jokaista tekstiä pitäisi hioa ennen julkaisemista.
Joka tapauksessa, ko. blogi tulee sisältämään sekä (sitä mukaa poistamaani) Rakkausrunot- materiaalia että runoja, joita oon tallettanut koneelle siksi, että en oo vielä tohtinut luottaa niihin tarpeeksi. Kaikki matsku käydään läpi ajatuksen kanssa, viilataan turhat rönsyt pois ja viritellään nätimpään ulkomuotoon. Näin teen kunniaa harrastukselleni, ja tämä blogi säilyy päiväkohtaisten ajatusteni kätköpaikkana.

Esittelen kesäkenkäni: tässä on Heppolta tilaamani Vagabondin Cubbiat. Kengät saapuivat Ruotsista noin viikossa, ja maksoivat 45e (ei postikuluja). Oon tottunu ostamaan kenkäni läheltä, joten en ollut ennen käynyt tuossa nettikaupassa. Aina en tosin oo asettanu suuria kriteerejä. Nämä näytti sopivan kevyiltä, ja värikin on hauska.

Lauantain ilonpisara

"Tuo mulle viesti tytöltäni"

Egotrippi - Posteljooni

Oh my...taidan tulla hulluksi; rupesin selaamaan postikortteja myös netissä. Postcard Garden ihastutti minut heti itseensä, ja pistin tilauksen tulemaan. Se sisältää 10 erilaista korttia, hassuja kissatarroja sekä pallokuvioista teippiä. (Kuvassa kortti, josta tykkään eniten. Haluan sellaisen omalle seinälle.)
Mahtavaa, nyt voin lähettää ulkomailla asuvien postcrossaajien toivomia Kaj Stenvallin kortteja, joita ei löydy täältä Oulaisista. Kortit myydään yksittäin, mutta tilaus tulee tuolla halvemmaksi kuin kaupasta ostaessa. Sivuston valikoimasta löytyy lisäksi mm. kirjesettejä.

Runo ja sen synty

Epävireinen
Jos oikein keskityn,
osaan olla valokuvassa niin,
että hymy näyttää hymyltä
eikä pahan päivän eleeltä

Istumme epävireistä päivää,
sulaudumme harhailevaan ihmisvilinään
Kun kosket olkapäätäni,
havahdun katsomasta pää kallellaan

Tahtoisin tietää
mitä ajattelen silloin,
kun huomaan hiusteni taas pitkiksi kasvaneen
Mitä mahdan todeta sinulle siinä hetkessä,
kun vesi solisee taas vapaana alapuolellamme
Heitän kiven kiiltävään virtaan
ja se muodostaa pyörteitä

Mitä sinä pakenet nyt,
kun olet kanssani täällä
Solina on musiikkia,
mustakin on väri
jos vain haluat niin

Katso, nuo pystyttävät sirkustelttaa
Miten satuimmekin tähän seuraamaan
Koko iltapäivä samassa korttelissa,
on kiire aina aikaa kultaamaan

- Valoisa 13.5.2012

Räpellystä opistoajoilta.

Tämä runo (tai laulunsanat) on syntynyt osaksi niistä ideapalasista, joista mainitsin viimeksi. En kerta kaikkiaan halunnut antaa periksi kyteneelle luovuuden tuskalle tänä iltana, vaan tuijotin sanoja ja pohdin rivien väleissä olevia ajatuksia. Lopulta huomasin rungon olevan ok, mutta joitakin sanoja oli muokattava. En oo koskaan varta vasten ottanut aikaa runoja kirjottaessani, mutta tämän kanssa meni yksi tunti.
Opetetaan, että lyriikoita tulisi tulkita täysin oman mielen mukaan. Tässä pääasiana on (tarkoitus olla) epävarma parisuhde. Vaikka kaveriakin voi koskettaa, ite ajattelen useimmiten, että totta kai kyseessä on rakkaus. Tajuan, että mun pitäis unohtaa tämä oletus, koska se rajoittaa mielikuvitusta. Oletus on sekin, että suhde kestää, ja siksi ajatellaan yhdessä vanhenemista, yhteistä aikaa silloin kun.

Hirmu paljon asiaa yölläkin

"Walk that walk like you don’t give a fuck"

Adam Lambert - Cuckoo

Tosi söpön kuvan löysin osotteesta fanpop.com

Yötä. Tulin käymään netissä, kun vaan pyörin punkassa. Kuuntelen Adam Lambertin uutuuslevyä Trespassing, jonka paras biisi on mielestäni Runnin´. Myös hidas Outlaws of love on hieno. Jälkimmäisestä bongasin kauniin lauseen "Everywhere we go I'm lookin' for the sun."
Mun piti joskus alkaa keräillä biisejä joissa aurinko saa erityisen merkityksen, mutta sepä unohtui. Niitä saa ehdottaa koska vaan :)

En oo vähään aikaan saanu kirjotettua uusia runoja, koska oon paneutunu töihini. Oon silloin tällöin napannu kiinni pienistä ideoista ja höpötelly kännykkään äänitallenteita, joista aion rakentaa ehjän kokonaisuuden.
Perjantai oli pitkä päivä, kun tein ylimääräsen työvuoron; oon ollu kuukauden päivät paremmassa, ystävällisemmässä siivousfirmassa töissä. Mutta tälla kertaa päätä on vaivannu siivouskohteessani vallinnut ilmapiiri. Mielessä onkin ollut koko tän kuukauden ajan kysymys: miksi ihmiset aliarvioi siivoojan työtä? Mä ihan oikeesti oon tuntenu oloni ikäväksi, tuntunu että "hei, olen vain tällainen iilimato, ei mulla oo samaa arvoa koska olen vain siivooja". Vähän tuli parempi fiilis kuultuani vahvistuksen, että kuulun käytännössä henkilökuntaan, vaikka en ookaan varsinaisesti tässä kaupassa töissä.

Valvominen saa pohtimaan omaa muutostani. Vertailen itteeni usein entiseen minääni ja toivon oppineeni paljon tärkeitä asioita, jotka auttaa elämässä eteenpäin. Vähän tähän liittyen pohdin, koska saan kohdata jonkun jännittävän ihmisen, josta saan tykätä. Mikä piirre mussa vetoais tähän tyyppiin niin, että saisin herätä sen vierestä ja haaveilla toisesta kissasta  ja yhdessä asumisesta? Mä en haluis oottaa, että saan jakaa elämäni jonkun kans. Että tän ihmisen kautta saan pysyvän itsevarmuuden ja voin aatella, että oon aina hyväksytty, olis mulla millainen päivä tahansa.

Lopuksi näytteet mun nykyisistä hiusstaileista (Oon aikani kuluksi testannu kuvankäsittelyohjelmaa nimeltä Photobie):

Runo toukokuulle