Kissarunoja

Fender, Mustang ja Strato
kaula kylki siipi
 kaartuva lapa
  kovera kurvi takapuolella
   kilpikonnanluinen plektrasuojus
ne olivat kaikki sinun kissojasi, livahtivat
kanssasi oveni raosta
sähisivät, raapivat ja raivosivat
joskus ne karkasivat eikä niitä näkynyt viikkoon
silloin minä ikävöin sinua
eikä kirjoituskoneen hupun alta
löytynyt yhtään sanaa

- Anja Snellman

Vedestä

"Forger of sun help me now"

Amorphis - Silent waters

Oscar katselee kiinnostuneena, kuinka suihkuvesi valuu lattiaviemäriin. Kissa tuijottaa pitkän aikaa, kunnes koittaa vettä tassullaan. Vesi on lämmintä, mutta ei kissan mieleen, muuten kuin juomana. Oscar hypähtelee pois kylpyhuoneesta ja nuolee kastuneet tassunsa. Tulen suihkusta, kietaisen pääkallopyyhkeen turbaaniksi päähän ja kuivaan kissan tassunjäljet puupinnalta.

Mä havaitsin jonkin asteisen vesikammoni eräällä luokkaretkellä, kun oltiin menossa lautalla Suomenlinnaan. Yhtäkkiä tuntui tosi ikävältä, tiedostin veden ympäröivän joka puolelta. Mielessä kävi ajatus veden syvyydestä, sitten taisin etsiä katseella pelastusrenkaan. Turvassahan siinä oltiin, mutta syy vesikammooni on tunne hallitsemattomuudesta. Opin uimaan joten kuten vasta 10-vuotiaana. Se oli tosi vastenmielistä hommaa koulun pakollisilla liikuntatunneilla. Muistan ne nyrpeänaamaiset uimaopet, jotka topakkana huitoi että "se on sinunkin mentävä veteen, että joskus opit". Kattelin, kun muut osas kroolata ja sukeltaa, ja miten ne uskalsivat hyppiä millon missäkin asennossa altaaseen.

Ennen koulua toki käytiin veljen ja isän kans polskimassa lähellä kotia olevalla montulla. Siellä vesi ei ollut syvää, eikä koskaan pelottanut, koska kukaan ei pakottanut mihinkään. Se oli hauskanpitoa, ja iho viileni mukavasti kuumana päivänä. Se oli aina isä, joka vei meidät kaksoset läträämään. Isoveljet muuten kertoi joskus löytäneensä tuolta paikalta "jotain hämäriä neuloja", nykyään siellä on asuintaloja.

Haastatellessani uimakerhon vetäjää paikallislehteen tämä lausui: "uimataito on kansallistaito". Siitä tuli jutun otsikko. Tuli melkein nolo olo, kun tuumailin mielessäni, että minuapas et sais mukaan millään.
Mä en oo uinut nyt ainakaan kahdeksaan vuoteen, mutta en enää häpeä uimataidottomuuttani. Enkä oo kastanut edes varpaita (järvi)veteen moneen vuoteen. Jos seison vähänkin huojuvan laiturin päässä ja katson vain järven pintaa, päässä tuntuu huimausta ja peräännyn.

Kuitenkin kaikenlainen vesi, oli se vaikka sadetta tai luonnossa liplattavaa, tai jäätä, inspiroi mua tosi paljon. Satamat ja laiturit, veneet ja laivat, sateenvarjot, sekä hyppy kuralammikkoon inspiroivat myös. Jännä juttu, tässäkin näen ristiriitaisuutta: sitä käsittelee aihetta, joka ei ole lähellä omaa sydäntä. Mutta kyseessä on kuitenkin elementti, jota käsittelee päivittäin. Ihmiset regoi erilaiseen veteen eri tavalla.
Annan lempiesimerkkini: Istuin aamubussissa matkalla kouluun. Olin vanhin, aina kyydissä ollut koululainen. Toiselta pysäkiltä nousee kyytiin kaverukset, kaksi poikaa, ja ne istuvat bussin etuosaan. Vesisade ropisee bussin kattoon ja pisarat valuu pitkin ikkunoita, nopeammin ja nopeammin. Toinen pojista osoittaa ikkunaa ja toteaa: "kato, ihan kuin nuo kilpailis että kumpi on eka alhaalla". Se lämmitti mun mieltä hirveästi. Lapset aina jutteli isoon ääneen tuossa bussissa, mutta tämä juttu oli kaikkein paras. Niinpä sain siitä aihetta runoon, ja myöhemmin lyhkärin käsikirjoitukseen sekä dramaturgian "vesi"-aiheiseen kirjoitusharjoitukseen.

Oscar

"Eläin sisälläsi naukuu ja mouruaa"

Don Huonot - Kissaihmiset

Tämä 3kk:n ikäinen veijari saapui luokseni eilen illalla :) Jo alussa se ällistytti mua rohkeudellaan; oli istunut tulomatkan pikkutytön sylissä vailla kantokoppaa tai valjaita, ja pihallakin pysyi rauhallisena minut, uuden ihmisen nähdessään. (Huomatkaa persoonallinen merkki otsasta nenänpäähän.)

Niinpä Oscar oli kuin kotonaan sisälle tultua, ja kiersi tutkimassa joka paikan. Tämän sanottiin olevan veljeään lempeämpi. Se oli ratkaiseva huomio pentujen valinnassa. Kuitenkin Oscar on tosi leikkisä, hienoa huomata.

Kaikki löytämänsä lelut on kiinnostaneet Oscaria. Erityisesti mun pieni vanha nalle, johon ruiskutin kissanminttua. Raapimapuu on mieluinen, joten ei tarvitse ostaa uutta. Ajattelin jo, että onkohan liikaa toisen kissan hajuja, mutta kotiutuminen sujuu hyvin.

Nykyiset ruokakupitkin menee ja ruokahalu on hyvä...

...niin on unenlahjatkin (1v vanhan) Eeliksen vieressä. Tosin ekasta yöstä ei meinannu tulla mitään, koska Eelis ois halunnu koko ajan nuuskia pientä ja painia. Oon ollut tänään älyttömän väsynyt, mutta tokihan alussa pitää seurailla, miten pojat tottuu toisiinsa.

Tätä luen nyt

"Onko se painokelpoista
Tai laulun arvoista"

Herra Ylppö & Ihmiset - Pojat ei tanssi

Kuva: Like

"Herra Ylpön sydän" (2012) on kolmas rokkikirja, johon olen tutustunut. Aiemmathan on ennalta-arvattavasti Maija Vilkkumaan "Maija" sekä Ville Valosta ja Himistä kirjoitetut "Synnin viemää" ja "Him".

Kannessa Herra Ylppö katsoo totuttuun tapaan vakavana ja pitää sylissään kiliä, taustalla ruskea puuseinä syineen. En tiedä mitä kuvalla tahdotaan viestittää, (ehkäpä suomalaisuutta?) mutta ymmärrän, miksi Ylppö on saanut oman kirjan. Sillä on helvetisti asiaa ja näkemyksiä, ja se on koko ajan menossa. Teppo Vapauden teksti avaa muusikon elämää hyvin monipuolisesti; Ylpön perhetaustaa, kouluaikoja, ensimmäisiä musiikillisia vaikuttajia, ihastuksia ja rakkauksia, bändiaikoja ja soolouraa, todellista rock´n roll- lifestyleä.
Mulle lukijana tuli lähes vuoristoratamainen olo tästä kaikesta sisällöstä (tietämättä oikeasti, millaista kyytiä ko. vempaimessa saa). Kirjan niin sanottu punainen lanka on mielestäni aikajana, jonka Vapaus on matkannut Ylpön seurassa. Jokainen miljöö muistuttaa Ylppöä elämän käännekohdista ja muista vaikuttavista tekijöistä. Ja vaikka en tunne miehen koko musiikillista tuotantoa, jokainen tarina on mielestäni kiehtova. Siitä syystä lainasinkin kirjan alunperin: halusin tietää, millä tavalla Herra Ylppö on kokenut elämänsä suomalaisena rock-persoonana.

Viimeisintä Herra Ylppö & Ihmiset- levyä eli Mies & nainen oon kuunnellut todella paljon. Se on ollut oikein tehokuuntelussa Spotifyssä, niin että välillä oon unohtanut kuunnella muuta.
Kuten oon varmasti aiemminkin todennut, arvostan kotimaista lyriikkaa ja mua kiinnostaa erilaiset tavat kertoa tarinoita biiseissä. Se miten rock muokkaa äidinkieltä (esim Maija laulaa "mä panen stereot lujempaa" biisissä Satumaa-tango). Joten tähän rokkikukkoon ja todellisesta elämästään paljon vaikutteita saatuihin biiseihinsä on pakkokin tutustua.

Herää pahvi, viimeistä viedään

"I was waiting for you, waiting for all my life"

Him - Lose you tonight

Niin se kesä lipuu ohitse - Tai siis no se sateinen aika, jota on kesäksi sanottu. Miksi nyt on hellettä, kun tyypit istuu kouluissa? Ristiriitanen fiilis ton sään puolesta. Kuitenki kaupassa on syysvaatemainoksia. Ja voi että miten ärsyttävä koulureppumainos onkaan...Joka lauseessa mainitaan sana reppu. On myös jännää, kun ekaa kertaa en ite menny kouluun vaan oon tunnollisesti töissä tienaamassa. Mä toissakesänä tiedostin, että "tää on vika kesä, kun voi vaan olla". Siitä seuraavana kesänä olin työharjottelussa sanomalehdessä.
Blogiani lukevat tietävät mun tehneen listan asioista, joita halusin kokea tänä kesänä ( Btw, rakastan lauseenvastikkeita). Mä en käynyt millään brideilla, mutta keräsin festarikokemuksia Qstockissa. En välttämättä saanut uusia ystäviä, mutta oli mukava porista niiden kesäkavereiden kanssa, jotka kutsuivat mutkin kotiinsa hiimailemaan. Todellakin tiedän, mitä musaa radioissa on soitettu, ja sain ehdotuksia Spotify-listalle. Ja oon kirjottanut paljon. Ajattelen, siis olen.

Tämän lisäksi uudet tatuoinnit on hyvässä vaiheessa. Oon hoitanut niitä paksuhkolla Helosan-voiteella, jota saa apteekista. Tässä vaiheessa iho kutiaa koska iho uusiutuu, mutta se ei oo vaikuttanu nukkumiseen tai muuhunkaan. Voin paljastaa, että vasempaan käsivarteen ollaan alustavasti suunniteltu amerikkalaisen näköstä popcornkippoa. Sellaista raidallista siis, josta lentelee poppareita pitkin käsivartta. Mun jalkojenkin kuvitus on sillä lailla vaiheessa, että pitäis keksiä jotain molempien nilkkojen oikealla puolella olevien sydänkuvioiden (oikeassa heartagram ja oikeassa kaverin piirtämä musta sydän) ympärille. Siinäpä ne mun kuvat sitten oliskin :)

Sittenpä oon värjännyt hiukset luonnollisella vaaleanruskealla sävyllä ja ostanut mustat tennarit. Koko kesä on aika lailla menny mustissa, joten menköön nyt :>
Jotta pysyisin vauhdissa, oon saanut jälleen uuden "tahdon nyt heti!"- idean; oon ruvennut katselemaan kissanpentuilmoituksia. Kaverini eilen illalla kyseli oonko koskaan aatellut ottaa Eelikselle leikkikaveria, ja minähän riemastuin jo pelkästä ajatuksesta :D Niinpä mun tyyliin rupesin jo hoitamaan asiaa, kun soitin kolmelle tyypille kysyäkseni mielipidettä, että minkä ikänen tän toisen kisun tulis olla yms. Ja nimethän on hirmu tärkeitä, niin en malttanu olla pohtimatta jo niitäkin. Silmiä pyöritellen voin todeta rehellisesti olevani tosi malttamaton. 

Tässä tällaista "kirjoitanpas ajankuluksi"- päivitystä mun elämästä. Voikaa hyvin!

Piinapenkissä

"It's the perfect time to get tough, my baby"

Disco Ensemble - Samantha

Mua on nyt väritetty lisää, oon vapaaehtosesti ottanu lisää avohaavoja. Tässä siis kuvaa eilen keskiviikkona hakatuista tatuoinneista. Ruvettiin tekemään niin sanottua half sleeveä eli puolihihaa oikeaan käsivarteen. Siinähän oli jo kissa cupcake-leivoksen kanssa, joten ei muuta kun jatketaan samalla sarjalla. Tuloksena tulee olemaan karkkiräjähdys ;) Isoveljellä on jälleen hienoja ideoita. En mä sellasia keksis, vaikken ookaan enää aloittelija tässä kuvanotossa. Anyway, ei turhaan sanota että isutaan piinapenkissä, vaikka se onkin positiivista kipua.
Varasin jo uuden ajan. Silloin tehään loput varjostukset ja väritellään. On tosi kiva kun tietää etukäteen mitä on tulossa, mutta kuinkahan hyvin maltan odottaa...Siinäpä voi jo alkaa kehitellä toisen käsivarren kuvitusta.