30 neuvoa 30-vuotiaalta

1) Kuuntele, kun sinua kehutaan. Kehuja ei saa joka päivä.
2) Opettele pahoittelemaan ja pyytämään anteeksi tilanteissa,
jossa edes epäilet tehneesi väärin.
3) Hyvä käsiala antaa hyvän vaikutelman.
4) Et voi miellyttyttää aivan kaikkia.
5) Sinun ei tarvitse selittää kaikkia valintojasi muille.
6) Kaverien määrä ei määritä sinua ihmisenä.
7) Kerro, jos koet jonkun loukanneen sinua. Pidä puoliasi.
8) Et ole outo, jos tykkäät olla enimmäkseen kotona omassa seurassa.
Hyvä, jos oma seura on hyvää seuraa.
9) Kirjoita asioita muistiin, vaikka kännykän kalenteriin.
10) Vietä syntymäpäivääsi. Saat hyvän syyn syödä kokonaisen kakun.
11) Kun sinulla on huono päivä, kuuntele musiikkia. Laita soimaan lempibiisi
tai -albumi, makaa sohvalla ja anna aikaa itsellesi.
12) Osoita kumppanillesi hellyyttä joka päivä. Parisuhde ei saa tuntua itsestäänselvältä asialta.
13) Opettele nauramaan itsellesi.
14) Yritä suhtautua jokaiseen vuodenaikaan jokseenkin positiivisesti.
Talvi on pitkä, mutta kevennät omaa oloasi, jos et valita siitä jatkuvasti.
15) Negatiivinen asenteesi saattaa vaikuttaa toisen ihmisen mielialaan.
16) Kehu itseäsi.
17) Itkeminen on terveen merkki, tunteiden patoaminen sisimpään taas on
huono vaihtoehto.
18) Älä jää yksin murheidesi kanssa. Jaa taakkasi.
19) Kyllä, ihmiset ovat joskus typeriä ja ajattelemattomia. Älä sorru samalle tasolle, vaan
käyttäydy hyvin.
20) Syö hedelmiä ja vihanneksia voidaksesi hyvin.
21) Herkuttele voidaksesi hyvin.
22) Anna tilaa muille.
23) Mene nukkumaan, kun tuntuu siltä. Älä pitkitä karvastelevin silmin.
24) Frendit ja Gilmoren tytöt eivät lakkaa olemasta hyviä sarjoja.
25) Silitä kissaa. Saat rakkautta kehräyksen muodossa.
26) Lue rauhoittuaksesi tai matkataksesi sohvalla erilaiseen maailmaan.
27) Arvosta vanhempiasi.
28) Kun et saa unta, muistele lapsuuden leluja ja leikkejä,
tai mitä lastenohjelmaa katselit tv:stä.
29) Unelmoi. Osa unelmistasi käy toteen.
30) Ole rehellinen itsellesi.

Papaseulonnassa

Täytin sunnuntaina 30 vuotta. Sen kunniaksi sain kutsun papaseulontaan Myllypuron labraan. Oi aikuisuus, ajattelin, nyt on suuri kynnys ylitetty, ja tästä lähtien ymmärrän Kelan paperit ja muun byrokratian, ja huolehdin hyvin kaikesta, mukaan lukien alapäästäni.

Jännitti ihan sairaasti.

Kiireessä oli tulla hiki ja se lisäsi hermoilua. Odotustilassa kuului radion pulputus siihen malliin, että olin huolissani, kuulisinko nimeäni huudettaessa. Olin varma, että kaikki siinä tilassa näkivät mun nykivät liikkeet ja kellon tiirailun, siitäkin huolimatta, että osa seurasi vilkkuvia, punaisia vuoronumeroita.

Gynekologi oli tosi ystävällinen, juuri sellainen, kuin mulla pitääkin olla. Joku voisi kuvailla sitä lässyttäväksi.
Silti mun jännitys kiiri huippuunsa, ja suuret kyynelet alkoi valua silmistä. Ai että hävetti. "Sori, mä oon erityisherkkä ja reagoin tällä tavalla taas..." sanoin. "Saa itkeä", gyne vastasi, kun pyyhin silmiäni.

"Tää pitää tehdä. Ei sinne muuten näe", gyne sanoi, kun asetuin makaamaan. Mua huvitti tuo jälkimmäinen lause, "ei sinne muuten näe." Siitä tuli erinäisiä mielikuvia. Tajuan siitä, että homma on parempi hoitaa asiantuntijalla.

Lopuksi gyne neuvoi kuivaamaan silmäni ojentamaansa paperiin ja totesi silmästä silmään: "Nyt sun pitää hemmotella itteäs". Niin että se oli todella ihan paras gynekologi. Kas kun ei ollut suklaapatukkaa antaa työpöydän laatikosta.

Tulihan mulle nälkä, kummasti uppoaisi ihana hampurilainen just nyt. Haukkaisin sitä ja hymyilisin hassulle lauseelle, nostaisin Coca-cola- maljan naiseudelle.

Kerro se ääneen

Mun Samsung Galaxy J5 meni mäsäksi siltä osin, että sillä ei voi soittaa: mä kuulen soittajan äänen mut se ei kuule mua.
Ihan kamala vaiva. Ajattelin: Mitä jos nyt sopivasti pitäisi hoitaa tärkeitä asioita puhelimitse? Esim. kissa sairastuu, ja vaimo on poissa kotoa oman luurinsa kanssa. Tai jos jäänkin lukkojen taakse viedessäni roskia ulos, enkä voi pyytää talonmiestä avaamaan kotiovea.

Isoveljen tyttöystävä kuuli kännykkätuskailuni ja kertoi, että se tietää jonkun, jolla ois ylimääräinen kännykkä. Kännykkävaraus tehtiin heti. Mikä parasta, lompakko kevenee pienellä summalla. Vau! Kannatti voivotella ääneen.
Hetkinen. Mähän myin mun pelikuulokkeet juuri, joten sillä rahalla saan sen puhelimen. Jes!

Parisen viikkoa sitten kerroin koulukaverille, etten tykkää juoksemisesta. Kävely on hyvä liikuntamuoto ja välillä saatan hölkätä, mutta juokseminen ei ole mukavaa. Koulukaveri hymyili isosti vastatessaan: "Mä voin vapauttaa sut nyt kokonaan juoksemisen tuskasta. Muista, että sun ei tartte enää juosta". :D Huvittavaa. Kaveri itse on aktiivinen ulkoilija, mutta tiukan "Jokaisen täytyisi harrastaa liikuntaa"- tyyppisen luennon sijaan helpotti tulevaisuuttani.
Eli jälleen: on hyvä hämmästellä ja kummastella ääneen, sillä ei voi tietää, jos joku osaa auttaa tai olla iloksi.