"Huomenta peittoni, minut peittelit hyvin taas"
Dingo -Jokainen aamu 
Huomenta. *Hieroo silmiään* Halusin ilmoittaa, että Eelikselle on viimein hankittu paljon odotetut valjaat. Applause! Ekaa kertaa kokeillessani valjaita E:lle se tuli aivan hulluksi. Kun kuului napsahus ja se tajus olevansa jossain kiinni, se alkoi hypellä vimmatusti. Näiden ekojen valjaiden osoittautuessa pieniksi oli kiva, että sain vaihtaa ne toisiin. Haapaveen eläinkaupassa suositeltiin seuraavaksi Topcanis-merkkisiä valjaita, ja kaveriksi ostettiin saman merkkinen hihna, joka on 1,2m:n mittainen ja joustava.
Koska mun ei oo tarvinnu ennen käyttää kissaa ulkona, valjaat on ollu blonditesti :D Värkkään ja värkkään ja ihmettelen, miten päin ne tulee.
Tänä aamuna poika herätti mut jo aamuviideltä ja osoitti eteisen kaapin liukuovea aukomalla haluavansa huomiota. Siinä silitellessäni ajattelin kokeilla valjaiden laittoa. Eelis oli ihan rauhallisena ja sain valjaat pudoteltua, joten kissan osalta ei ollu ongelmaa tällä kertaa. Ongelma oli mun suuresti luotetussa naisen logiikassa, myönnän sen. No, eihän kisu älyttömästi tykänny vieläkään ko. uudesta asiasta ja koitti taas luikkia piiloon, ennen kuin sain hihnan paikalleen.
Mutta kuinkas sitten kävikään! Silmieni pysyessä jo auki päätin olla rohkea ja vein pojan ulos. Tämä suuria, äkkinäisiä ääniä säikkyvä kisu tuntui keskittyvän itekin, kun vein sen vähän kaikuvaan rappuun ja kun ulko-ovi paukahti painollaan kiinni. Laskin pojan maahan ja se keskittyi enemmän äänimaailmaan kuin hajuihin. Se ei ihan heti hoksannut, että rapiseva ääni johtui kävelystäni vähän rosoisella pihalla, ja katteli korvat suurina ympärilleen. Siinä meni muutama auto pihan ohi Halpa-Hallille ja Ojalle päin, ja lopuksi vielä kuultiin, kun yksi tyyppi kiirehti vetolaukkuineen junaan. Ei siis hassumpi ajankohta kisun ensiaskeleille Oulaisten maaperällä, kun niin rauhallista oli :) Oon hirmu ilonen, ettei Eelis oo pistäny isommin vastaan, vaan on luottanu mammaansa.
 |
| Väyy, mikäs tämä on? |
