Asvaltin pintaan alkoi ilmestyä rappeutumia, niin että niistä pääsi työntymään pieniä ruohotupsuja. Valosta kilpaili myös joukko violetinsävyisiä kukkia, kurkottaen niin korkealle kuin ikinä on mahdollista. Suurimmasta raosta näki selvästi maan sisään. Moni naapuruston lapsi oli jo haronut sitä pikku kädellään ja sitten pudotellut sinne kuparikolikoita, ihan kuin toivomuslähteeseen.
Aurinko paahtoi pilvettömältä taivaalta saaden asvaltin höyryämään. Jos tuli katsoneeksi tietä sen päästä ja siirsi katsettaan toiseen päähän päin, luuli helposti pitkien käärmeiden luikertelevan sen poikki. Sihisevän käärmeen tavoittaessa ojan reunan lähti seuraava perään.
Tyhjästä nurkasta kuului aivastus. Ääni kulki lattianviertä pitkin ovelle, joka oli visusti lukittu. Oven lukko heilahteli avattaessa, milloin lie talonmies viimeksi vieraillut ullakolla. Avain roikkui kaulassa pisamaisten kasvojen alapuolella, kuin hänen olisi suojeltava sitä joltakin pahalta. Mutta ullakko oli hänen oma piilopaikkansa. Ainoa valonlähde tilassa oli tiilen kokoisten ikkunoiden pari katonrajassa. Se valottomuus sai hänen silmänsä täysin auki.
Häntä katseli vastapäisestä nurkasta muutama pari muovisia, mutta eloisan puhuttelevia nallensilmiä. Nalleperheen eri kokoiset jäsenet loivat pörröisellä olemuksellaan entistäkin tummempia varjoja seinään, ja niistä muodostui hänelle turvalliset kehykset.
Perhonen laskeutui raosta pilkistävälle kukalle. Terälehti toisensa jälkeen varisi sille kuumalle asvaltille, jonka vain harvat ihmisjalat olivat tänään tunteneet. Perhonen jatkoi saman tien matkaansa jättäen kadun kauas taakseen. Samantien paikalle ilmestyi oranssi kissa, joka vedenpuutteesta huolimatta oli saalistanut kärpäsiä koko keskipäivän. Paksussa ilmassa ajelehtivat terälehdet tarttuivat sen anturoihin, kun se juoksenteli tien päästä päähän. Nyt se koki pakottavaa tarvetta pysähtyä. Asvaltin tuoksusta kiinnostuneet kärpäset jatkoivat tutkimuksiaan kissan kiinnittäen huomionsa takatassuunsa. Kissa nuolaisi tassuaan ja terälehti tarttui karheaan kieleen. Kielenpäästä tippui pisara asvalttiin ja katosi.
Kehyksissä oli havaittavissa liikehdintää, kun hän tunsi jalkansa puutuvan ja koetti, saisiko ravistelu veren kiertämään. Varpaat osuivat lattialla lojuvaan hajuvesipulloon. Pullo kaatui ja vierähti kyljelleen, säilyttäen kuitenkin lasisen korkkinsa ehjänä. Hän nosti pullon ylös, piteli sitä käsissään hetken. Tuoksu oli jo hupenemassa, sillä sille oli ollut paljon käyttöä sitten katoamisensa kylpyhuoneen kaapista. Hän kääntyi nojana toimineen hyllykön puoleen. Hyllykkö oli tyhjä lukuun ottamatta keraamista purkkia ja siihen hellästi istutettua kaktusta. Kaktuksen juuret näyttivät harvan mullan seassa jo hieman harmailta, mutta hän ei antanut sen häiritä. Suihkaus hajuvettä saisi sen voimaan paremmin. Tuoksu levisi sekunnissa sieraimiin. Hän laski hajuvesipullon purkin viereen ja istahti takaisin lattialle. Hän hengähti, sulki silmänsä lujasti: "Päivät hehkuvat ja aurinko on suurempi kuin koskaan, mutta minä en osaa iloita, äiti. Jos sinä tulet joskus takaisin, en tule tänne enää. Haluan pienen elämäni sinun vieressäsi. Kuule rukoukseni."
Katot olivat mustia, ja ikkunoiden karmit alkoivat pölyyntyä ulkopuolelta. Talojen seinät hilseilivät, kuin olisivat olleet jo ikivanhoja. Jos savupiipusta olisi tullut savua, se olisi pinttynyt taivaan pintaan heti ja näyttänyt vesivärin roiskaukselta. Uutisissa kerrottiin, että kuumailmapallo matkaa maan halki, on juuri saavuttamassa pohjoiskärjen. Matka on kestänyt ennätyksellisen pitkään, ja matkustajat hokevat toistensa nimiä koettaen pysyä hereillä.
Lattialaudoille li kerääntynyt kasa leivänmuruja. Vieressä maitotilkka imeytyi syihin hitaasti. Hän söi suupala kerrallaan, hieman hengästyneenä: hän oli juossut keittiöön kurkottelemaan ja sitten juossut takaisin, jotta ei tarvitsisi selittää.
Kotona ei tuoksunut hajuvesi, kylpyhuoneen kaappia ei oltu auottu, siellä oli tallessa ulkomaiset helmiriipukset sekä muut korut, jotka vielä joskus olivat kuuluneet jollekulle. Äidille. Äidillä oli ollut tapana poimia kukkia ja koivun oksia maljakoihin, hän oli valo jokaisessa huoneessa. Hän oli järjestys ja puhtaus.
Kyynelkanavat olivat jo unohtuneet. Silmäripset liikkuivat silloin tällöin. Rintalastaa kutitti.
Lehdenjakaja pyöräili kadulla ja heitti kaarevalla liikkeellä päivän sanomat oven eteen, sitten seuraavalle pihalle ja niin edelleen. Vaikka samaahan koko ajan kirjoitettiin: kesä oli historiallisen kuiva, ihmiset viettivät lomia kaukomaihin. Lehdenjakajan teki mieli heittää koko nippu roskalavalle, eivät nämä olleet enää uutisia. Hän sai palkkansa, huomasi laihtuneensa vähän. Perhe oli ostanut aikaisin aamulla marketin suurimman uima-altaan, ja se aiottiin täyttää työvuoron jälkeen. Kaikki osallistuivat, kaikkia odotettiin. Kirkkaan keltaiset vesipyssyt nojailivat pihalla toisiinsa, pääsivät sisarusten leikkeihin, joissa vesi roiskui koko loppupäivän.
Ullakko pysyi rauhaisana ja sopivan viileänä, lämpöä antoi suuren nallen painava tassu otsalla. Hän haukotteli ja rapsutti poskeltaan murusia. Niitä oli kertynyt paidan helmaan runsaasti, aivan kuin hän olisi syönyt paljonkin. "Hyvää yötä, äiti. Hyvää yötä, isä, älä turhaan huolehdi."
Lainakuva: weheartit.com
