Sleepwalker on the street

Näin unirytmin ollessa ihan päälaellaan tulin ajatelleeksi, että...

Haluaisin...

- oppia tykkäämään talvesta
- etten enää pelkäisi pimeää
- tietää, miltä tuntuu sanoa kasvotusten "haista paska"
- että joka päivä olis hyvä itsetunto
- lopettaa itseni vertailun muihin
- oppia meikkaamaan "kissamaiset silmät"
- lopettaa kynsien pureskelun
- muistaa lempparielokuvani ja -ruokani niitä kysyttäessä
- olla vähemmän herkkä
- antaa asioiden olla, kuten muut antavat
- osata nollata aivot mennessäni nukkumaan
- olla spontaanimpi ja nolostella vähemmän
- ottaa uuden lävistyksen                                                           

Luin Livejournal-kirjoituksiani (2006-2010) ja kokosin muutamia sammakoita:

- "Tuli tehtyä lupauksiakin seuraavalle vuodelle: keskityn olennaiseen enkä haikaile sellaista, mitä ei voi tavoittaa. Pysytään siinä."

- "Kysyin Emmiltä että mistähän sydänkuvio on keksitty. Viisas vastaus kuului, että siinä on kovaa ja pehmeää."

- "...vai kuuluuko jokaisen aikuisen haaveisiin hyppiä vauhdilla kuralätäkköön, sotkea hiekkalaatikolla ja ikävöidä sitä pientä kaivuria, jota ei koskaan saanut."

- "Viimeksi syödessäni ranskiksia tajusin sellasta, että mut saa huonolle tuulelle jos on paskaa ketsuppia."

- "Ja ystävien kautta voi saada sisäisen, kahlitun villeytensä purettua naurun avulla. Kaipaan myös sitä, kun joku ihan pikku juttu tuntuu hassulta ja ihan skitsolta ja hekotan vatsani kipeäksi ilman suurta syytä. Se on yks pienistä suurista iloista joita tarvitsee piristysruiskeeksi säännöllisesti."

- "Eilen oli mahdollisuus ottaa Daney takaisin, mutta se sitten jäi kahdestakin syystä. Oishan se sopinu mulle, mutta en kuitenkaan kokenu sitä tarpeeksi Omaksi Jutuksi."
(annoin lävistyksilleni nimiä ja tykkäsin kovasti D:llä alkavista nimistä)

- "Viime yönä näin unta, että näin palijo julkimoita. Puhuin ainaki Elastisen kans, ja Ylppö oli paras. Sen kans heitettiin jotain syvällistä juttua ja se piirsi mun lehtiön täyteen kuvia. Symppistä."

Hiomaton timantti

Oon kelannu viime aikoina semmosta, että mussa on varmaan vikana se, että en osaa sanoa ihan suoraan asioista, jotka vaivaa mua. Kuvittelin että no tottakai pitää sanoa suoraan, eihän muut muuten välttämättä täysin ymmärrä mun pointtia. Näin mä selitin myös eilen puhelimessa kaverille. Näköjään mä sitten puren hampaita yhteen ja meinaan miljoonat kerrat että "no nyt mä pamautan tän asian", mutta se tulee lause kerrallaan ulos suusta, eikä yhtään siihen äänensävyyn kuin pitäis. Luulen, että mut on helppo keskeyttää tai on helppo sanoa että "oo hiljaa, en halua kuunnella." Itsekunnioituksen puutetta? Voi että mua ärsyttää, kun ensin mietin mielessäni tavan millä kerron, ja se ei onnistukaan. Syynä voi myös olla, että mä en halua varsinaisesti riidellä. Että helpompi, kun yrittää sivuuttaa asian, niin kellekään ei tuu paha mieli. Mitenhän oppis pitämään puolensa paremmin?
Kun kuulin jonkun suusta että mun kans on pelottavaa selvittää asioita, en ollu uskoa, enkä vieläkään ihan ymmärrä sitä. Koska kuuntelen mitä toisella on sanottavaa, enkä korota ääntäni, jos en ole samaa mieltä.

Oon ollu lomalla pari päivää ja leikkiny kissaa tapani mukaan. Kännykkä on ollu äänettömällä, ettei kukaan pääsis häirihtemään. Se ei oo mulle luonnollista, koska oon pitäny hyvänä et on helposti tavotettavissa.
Mulla on ihan sellanen fiilis, että tartten omaa aikaa miettiä kaikenlaisia asioita. Sitä, mitä haluan tulevaisuudelta, ihmisiltä, itseltäni. Kehen voin luottaa ja kuka on ystävä. Kuulostaa ihan henkilökohtaiselta kriisiltä, mutta oon vähäsen jumissa.
On monia ihmisiä, joiden kans on puhuttu jo kauan sitte että "pitäs nähä", mutta se ei oo toteutunu. Sitten yhteydenpito on jääny. Joukossa on välillä ollu niitäkin, joiden kans on oltu läheisiä, ja en tiiä pitäskö mun olla huolissani vai ei.

...ja rakkautta

Kävin ottamassa uusia tatuointeja tiistaina 4.10. Pitbullissa Ylivieskassa. Käsivarsiin ilmestyi kerralla yhteensä neljä pientä kuvaa: vasempaan käteen punainen rusetti (piirsin itse mallin, koska omistamistani lehdistä ei löytyny sopivaa mallia) sekä teksti "Onni", ja oikeassa myös rusetti sekä sana "Ilo". Näiden kuvien tarkoitus on muistaa elämän tärkeitä asioita: joka päivä voi sekä iloita että olla onnellinen jostain asiasta. Suomenkielen valitsin siksi, että ainahan tekstit on englanniksi. "Joy" ja "Happiness" ois sopinu hanskoihin yhtä lailla, mutta mielestäni nuo säväyttää nyt enemmän. Ne ymmärtää heti kerralla.
Paikalla kävi joku vitsejä vääntävä heebo, joka kysy että "onko Onni vielä elossa?" Ruseteilla kestää vielä vähän parantua kunnolla.

Sitten mua on ilahduttanut ensimmäinen reissuni Tampereelle. Tapasin kaveria, joka tutustutti mua kaupunkiin. Viime viikon hymyilin sen vuoksi :) Nyt mulla oli matkaseuraa, ihan loistavaa. Katottiin Juno ja monta jaksoa The big bang theoryä.

Onnekas löytöni juliste ja matkalukemista

Ensimmäistä kertaa elämässäni oon viime kuukauden aikana myös...
- juonut kupin kahvia. Se oli ihan hirveä kokemus! Piti ihan keskittyä, ettei alkais oksettaa. Sekaan kaadettu maito ei auttanut asiaa, eikä juuri pikkuleivätkään.
- Lotonnut

- Syönyt sokeroituja sekä suklaamuroja sekaisin
- Juonut raakana salmaria keskellä päivää
- Siivonnut hammasharjalla
Näitä "ensimmäistä kertaa elämässäni"- kokemuksia ois pitäny kertyä enemmänkin :( mutta en sitten keksimällä keksinyt.