Multa kysyttiin viimeksi tänään, minkä ikäinen olen. Kommentiksi siihen sain naurahduksen, että "Ahaa, minä katsoin että olisit 20 tai jopa hieman alle." Sanoin kysymyksen olevan hyvin yleinen, ja että reaktio on useimmiten yllättynyt.
Täytän noin kolmen kuukauden päästä 26 vuotta. Oikeastihan mua ärsyttää, kun ikää udellaan sillä lailla, että on joku varma olettamus valmiina. Sitten tulee kaikilta sama lausahdus, että vanhana on vaan iloinen, kun muut paitsi itse näyttää rusinalta. Mutta kun mä näyttäisin juuri nyt mieluummin ikäiseltäni. Syynä on pelko, ettei mua oteta vakavasti oletetun iän perusteella. Uskon, että kysymyksellä viitataan kasvoihin; pointti on nimenomaan pyöreähköt posket, kasvojen rypyttömyys, ja että ne näyttää muutenkin sileältä. En meikkaa juurikaan, vaan päivittäinen aamurutiinini siihen liittyen on puuterin sively kasvoille. Sitä teen vain saadakseni ihon sävyn tasaisemman sävyiseksi.
Olen monta kertaa vannonut itselleni, että en enää välttämättä heti sano ikääni sitä utelevalle, vaan voisin vaikka itse kysäistä, että miten niin, tai ainakin kysyisin tämän toisen ikää sen jälkeen. Minun ei tarvitse perustella ikääni mitenkään, selostaa siitä mitään. Mutta olen luonteeltani juttelevainen, joten helposti rupean siihen, vaikka aiemmin sama kysymys olisikin tympäissyt.
Pohdintaa on herättänyt kysymys: miten voisi kiteyttää niin sanotun nuoren aikuisen käytös- ja puhetavan, sekä pukeutumismallin? Mielestäni en puhu kuin teini-ikäinen, tavallisesti muutenkaan en puhu oudolla tavalla tarkoituksella. Enkä pukeudu kauhean värikkäästi, joka voisi myös antaa vääristävää vaikutelmaa. Toisaalta en halua hankkia sellaisiakaan vaatteita, missä näyttäisin työhaastatteluun valmistautuvalta, super määrätietoiselta naiselta, vaan lähtökohtaisesti valitsen mukavia vaatteita luonnonläheisissä sävyissä
Mulla on ollut ikäkriisiä pari kertaa. Kerran puhuin siitä ravintolassa
istuessani, ja viereisestä pöydästä mölistiin (hieman kännissä), että
"Älä kuule vielä murehdi mitään". Mutta muut eivät tunnu ymmärtävän tätä
omaa fiilistäni, vaan naurahdellaan lisää eikä pidetä minään ongelmana.
Omasta mielestä kriiseilyn uusiutuminen ei ole mikään ihme, kun joudun
joka välissä kuuntelemaan samaa kysymystä.
Olen vähintään itseni kautta huomannut, että ihmisten ikää voi olla vaikea arvioida. Yleensä osaan heittää jonkun suht laajan arvion, vaikkapa että "Noin viisikymppinen nainen". Harvemmin yllätyn, jos joku onkin nuorempi kuin luulen.
Niin että ongelma ja ongelma. Ne on ne tietyt yksityiskohdat, joita multa udellaan, esimerkiksi kasvissyöntikin on sellainen. En vaan käsitä sitä utelua.
