Pe 25.5. 2018

Perjantai

Mulla oli perjantaina tilipäivä. Sen kunniaksi kävin ostamassa Itiksen Ruohonjuuresta hiusvärin, kun tukka oli jo kulahteneen näköinen juurikasvuineen. Ostin myös MeineBase- purkin, sillä sitä on kehuttu hyvin monipuoliseksi tuotteeksi. Ehkä mun otsalta häviää sen ansiosta kutiavat näpyt.

Nälän taltutin The Lucky Bastardsin vegehampurilaisella (en muista sen enkun kielistä nimeä) ja kolmesti paistetuilla ranskalaisilla. Tosi hyvää! Hamppari ei ollut liian iso, joten ranejakin kannatti maistaa.

Jostakin vaatekaupasta löysin kesäsukkia. Hanna haki meille jälkkäriksi ihanat jäätelöt Spice Icelta. Sitten Hanna sovitti pyöräilykypäriä ja mä yritin olla makutuomarina (jollekin kypärälle vähän naurahtelin, että ai tuollainen potta).

Kotona sekoitin kaksi pussia hiusväriainetta veteen ja värjäsin tukan huolellisesti. Tökötti muistuttaa mua edelleen hernekeitosta värinsä puolesta, mutta hajuun oon tottunut. Tuijottelin itseäni peilistä kuin itserakkauden valtaamana ja myhäilin tyytyväisyydestäni hiuksiini.

Katsottiin Ruudusta Vain elämää ja Miran jaksot. Veti tunteelliseksi kaikin puolin. Lautturi on mulle PMMP:n tuotannosta henk koht vaikea biisi, koska se alkaa aina itkettää.
Vieläkö Vain elämää- ohjelmaa pidetään itkuohjelmana? Jos miettii että ohjelmaan osallistuvat artistit muistaa biisiensä taustalta jos jonkinlaista tarinaa, ei ole ihmeellistä, että heidän silmät kostuu. Sympatiasta kostuvat muidenkin silmät. Ihminen kun on sympatiaa ja empatiaa kokeva olento. Jos taas katsoja tuntee liian ison palan kurkussaan tai positiiviset tunteet ei välity, kannattaa katsoa jotain muuta.

Ylipäänsä kummastelen, miksi ihmiset valittaa katsomistaan ohjelmista/tubevideoista/muusta itse valitsemastaan sisällöstä. On helppoa sulkea tv ja kännykkä, klikata "seuraava", ja yksinkertaisesti olla kuluttamatta energiaansa valitukseen. Myös silmille hyppivät (caps lock) kommentoinnit voisi jättää väliin ja sen sijaan kommentoida rakentavasti, miksi sisältö ei miellyttänyt. Ilmeisesti on vielä helpompaa olla vaativa katsoja ja kuluttaja.
Oon nähnyt muutaman "luetaan vihakommentteja"- videon YouTubesta ja hymähdellyt tubettajan kanssa. Kaikenlaista nekin saa kuulla.

#fangirl

Pikku lauantai, klo 20.45

Olen parhaillaan menossa Kuudennelle linjalle keikalle: Olavi Uusivirta juhlii Minä olen hullu- levyn 10-vuotispäivää.
Keikan alkuun on tasan tunti. Oon tosi hyvä myöhästelemään, olipa kyseessä tuttu tai tuntematon paikka. Nyt lähdin liikkeelle hyvissä ajoin, sillä alkuperin keikan kerrottiin alkavan puoli tuntia aiemmin.

Kohta:
Okei, tää paikkahan on varsin intiimi. Kävelen paikan läpi ja musiikki soi super isolla, hälinä ympärillä on sen mukaista. Jään seisomaan johonkin, heti tulee illan hujoppi eteen. Ei saa pitää hajurakoa. Vaihdan pari metriä oikealle.
Sound check. Ihana Leijona aloittaa omaa settiään. Jotkut näpyttää kännyköitä niska kumarassa ja olen yksi niistä. Pliis, olkaa kilttejä mulle. Mä otin päikkärit tän vuoksi, koska en ymmärtänyt juuri mitään maailman menosta.

Keikkalista on julkaistu jo Instagramissa normaalista poiketen. Vau! Tätähän vois tehdä muulloinkin..? Minä olen hullu- levyn biisien jälkeen tullaan kuulemaan pari uutta biisiä. Saa nähdä ehdinkö itse kuulla ne, sillä on tuijoteltava metroaikatauluja.

EDIT: Hei ne kaks viimeisintä kappaletta oli levyltä aikanaan pois jätettyjä! Mitämitä! Mä olin niin onnellinen varsinkin Mariasta, että pidättelin itkua. Törkeän kova ja ihana.
Kun käännyin pois, pojat sanoivat että voisivat soittaa vielä jotain. Mun oli mentävä (juoksin Sörnäisten metrotunnelissa), mutta toivottavasti muut nauttivat.

Hameongelma

Mun piti tsempata itseäni jotta sain puettua hameen ekaa kertaa tänä kesänä. Rakastan vihreää polvipituista hamettani, jonka kangas on sen verran paksua, ettei se lepata tuulessa. Oon pitänyt sitä mustien legginsien kanssa, mutta legginsit voi olla Suomenkin kesässä tukalat. Omistan muutaman toisistaan erilaisen hameen, joten ne ansaitsevat tulla pidetyiksi.

Mun inhokkikohta itsessäni on pulleat reidet. En ajattele niitä kotona, mutta muualla kyllä. Niissä on appelsiini-ihoa ja uutuutena polvitaipeessa venymäarpia. Ihan normaaleja juttuja, joita naiset pyrkivät hävetessään peittelemään. Sellaiset jalat mulla sattuu kuitenkin olemaan. Millaiset sulla on?

Viime kesänä Kreikassa pidin kokouikkaria. Halusin pulahtaa veteen, niin suolaiseen meriveteen kuin turvalliseen altaaseen hotellilla. Pulikoiminen kuului olennaisena osana matkaan, kun auringossa porotti parhaimmillaan +50 lämpöastetta.
Helteen raja meni rikki niin että paukkui, ja se tarkoitti auringonottoa uimapuku päällä.

Nautin lomastani ja nautin hameestani, niin kuin kuuluu.