Hänen elämänsä oli hämmentynyttä,
hän ei kyennyt pitämään sitä koossa
se oli murtunut eräänä lokakuun päivänä
ja sitten se alkoi toistua
silloin kun hän vähiten odotti.
Loppu oli tyhjiä huoneita,
hänen kotinsa oli jossain muualla.
Hän etsi merkkejä jotka loihtisivat pois
tulevan talven ennen kuin se iskee
hänen ovensa sisään.
Hän ympäröi itsensä suurella hiljaisuudella
niin kuin olisi siitä löytänyt kodin
meille kaikille.
Teoksesta Diktamina
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
-
Tulipa katsottua Joulupukin kuumaa linjaa ja Lumiukkoa, olikin jo vuosia aikaa viime kerrasta. Pieni yllätys oli jatko-osa Lumiukko & lu... -
Moi, päiväkirja. Mua vaivaa unettomuus. Ainakin tän viikon ajan oon käännellyt kylkeä toisen tuhistessa vieressä sikeässä unessa. Miksi Nu...
-
Viimeinen kesälomaviikko lähti käyntiin. Nousin vuoteesta tosi aikaisin ja tulin aamupalalle, kun en saanut enää unta. Heräsin kaikessa rauh...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!