Hae tästä blogista

Näytetään tekstit, joissa on tunniste kirjoitus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kirjoitus. Näytä kaikki tekstit

28.2.2019

Kissan reviiri

Kissa hyrisee sohvannurkassa. Näyttää aivan siltä, kuin se olisi pultattu siihen kiinni.
Ei saa sanoa hyristä, se on kehräämistä ja kehrääminen on kaunista ääntä, jota kissa tuottaa tuntiessaan mielihyvää esimerkiksi ihanaa, pehmeää sohvaa kohtaan.
Eikä kissaa ole pultattu kiinni, näethän itsekin, kuinka se vaihtaa asentoa kellahtamalla kyljeltä toiselle, tai paljastaa mahansa. Kissa antaa ihmisen koskea mahaansa siinä tapauksessa, että se luottaa häneen, ja sillä on turvallinen olo hänen kanssaan.
Niin että sohvannurkka on kissalle turva. Se hankaa siihen omaa, tuttua hajuaan, merkitsee paikan omakseen. Omistajansa kiusaksi pudottelee valkeaa karvaansa tummaan sohvaan, ja tämän jälkeen omistajan vaatteet ovat karvan peitossa, mikäli hän erehtyy istumaan samalle paikalle.
Sohvannurkka on turva ihmisellekin, joka tuntee maailmaa laajemmin kuin lemmikkikissa. Ihmisellä on kodin ulkopuolisia suosikkipaikkoja, kuten kahvila kulman takana sekä kirjasto, josta puhutaan vielä uutena, ja jossa ihmiset pälyilevät uutuudenviehätyksissään.
Kissan oma paikka on nimeltään reviiri. Et voi nähdä sen tarkkoja ääriviivoja etkä edes haista niitä omalla nenälläsi, niin kuin kissa haistaa kirsullaan, vaaleanpunaisella, jonka sieraimet haistellessaan nykivät samaan aikaan kuin sen viikset.
Kissa omistaa koko feromonein merkitsemänsä asunnon ja ihminen alistuu tietämättään kissan tahtoon. Sinähän kuitenkin, ihminen, istuudut mieluummin tyhjälle ja puhtaalle, karvattomalle paikalle, eikö vain?
Nouset sängystä, kun kissasi mouruaa makuuhuoneen oven takana ja nousee takatassuilleen raapimaan sitä. Et voi aloittaa päivääsi sisäisen kellosi mukaan, vaan kissasi määrää alusta asti.
Jos oikein muistelet, sitähän valitsit kissasi siksi, että se oli ensimmäinen joka nousi pehmustetun korin laidalle tervehtimään. Jos muistelet vieläkin tarkemmin, huomaat, että kissasi valitsi sinut.

Kun sohva on iltaan mennessä täynnä vaaleaa karvaa etkä saa imuroitua sitä puhtaaksi, rojahdat siihen pitkin pituuttasi. Kissasi tuijottaa huomaamattasi huoneen ovenraossa, kunnes olet asettautunut mukavasti, tulee sitten sohvan viereen, ja hyppää valitsemastaan kulmasta vatsasi päälle. Näin sinä olet paljastanut sille vatsasi ja se ottaa sinutkin reviirikseen, kuuluthan yhteiseen kotiinne.

30.1.2019

Kuinka kirjoittaa runo



1. Sinun tulee sataa sanoja, jotka ovat aiemmin kastelleet sinut.
Muistathan, että lyhyet kastuvat sateessa myöhemmin,
esim. minä itse, joka olen 160 cm pitkä, ja joka haluaisin olla pidempi yltääkseni maapähkinävoipurkkiin lähikaupassa.

2. Sinun tulee jäsennellä sanasi tarkemmin kuin sade jäsentelee pisaransa. Sadehan vain tapahtuu.

3. Ajattele roiskeita, joita sataa päälle lammikoista, kun auto kaartaa ohi.
Olen hyvin usein odottanut vihreän valon syttymistä liikennevaloissa kauppakeskus Forumin edustalla ja kastunut alhaalta päin kastuttuani ensin ylhäältä.

4. Voit aloittaa runosi kirjoittamisen sen auton rekisterikilvessä esiintyineestä kirjaimesta /
sinun reaktiostasi asiaan liittyen. Jos yllätyit siitä miten heristit käsimerkkiä, hyödynnä sitä, sillä se tuo lukijan heti lähemmäs sinun tarinaasi.

5. Sinun tulee sataa kyyneliä, joita haluat itkeä muiden nähden
    ja
6. sinun tulee sataa kyyneliä, joita kukaan ei saisi nähdä,
sillä runous voi olla yhtä haurasta, kuin se pieni pisara silmäkulmassasi, joka heijastaa maailmasi valoa.

7. Tiedä, että runous voi olla kuin katse epätodellisuuteen,
kuten muisto elämässäsi, jolloin vahingossa rikoit lasin koulun ruokalassa ja kaikki taputtivat. Ja ne supattivat kömpelyydestäsi jokaisessa pöydässä, katselivat olkiensa yli ja puskahtivat taas nauruun.

8. Minun nauruni voi olla sinulle runo, jos se koskettaa sinua.